Taas hirvee riita, mutta silti...

["Miranda78"]

Siis emmä tiedä... meillä kyllä riidellään liian usein ja liian "kovaa", mutta silti mulle tulee pahempi mieli siitä mitä mä luen täältä. Aina on ohjeena "jätä se" tms. Meidän riidat kun kärjistyy, niin ukko kyllä raivostuu ja se kyllä silloin saattaa hajoittaa jotain. Mitään isompaa ei oo koskaan mennyt, mutta kumminkin. Ja minä oon se joka huutaa. Ja lopulta ukko painuu pihalle... Onneksi eivät ole lapset usein nähneet, mutta ovathan ne joskus... Mut silti me sovitaan asiat.

Silti täällä annetaan semmosta ohjetta, että jos mies käyttäytyy noin, niin "samantien suhde poikki". Mua masentaa nää ohjeet enempi kuin se riitely... ja toinen juttu on se, että tottakai me yritetään etsiä syitä tähän riitelyyn ja vähentää sitä.

Ja ei oo siis mitään pettämistä tms. juttua taustalla.

 

[-.-]

Kaikki terveet ihmiset riitelee ja terveet ihmiset sopii riitansa.
Ei ole vaarallista hajottaa ruma maljakko kun potuttaa mutta silti vähän överiä.
Olen 20v yhdessä ja aina kyennyt sopimaan riitani puolison kanssa.
Eri asia on jos on väkivaltainen sinua tai sinä häntä kohtaa silloin suosittelen kyllä eroa.

 

["..."]

No joku hallita teiltä itseänne kohtaan puuttuu, jos tuollaista on. Eikä ole normaalia. Eikä todellakaan tarvitse lapsen nähdä mitää huutoa ja tavaroitten hajoittamista! Milloin sinulle on nämä asiat muodostuneet normaaliksi?

 

["..."]

Kaikki terveet ihmiset riitelee ja terveet ihmiset sopii riitansa.
Ei ole vaarallista hajottaa ruma maljakko kun potuttaa mutta silti vähän överiä.
Olen 20v yhdessä ja aina kyennyt sopimaan riitani puolison kanssa.
Eri asia on jos on väkivaltainen sinua tai sinä häntä kohtaa silloin suosittelen kyllä eroa.

Riitelee joo, mutta tapoja on monia. Ja tavaroiden hajottaminen ei todellakaan ole ok.

 

["ap"]

[QUOTE="...";27592959]No joku hallita teiltä itseänne kohtaan puuttuu, jos tuollaista on. Eikä ole normaalia. Eikä todellakaan tarvitse lapsen nähdä mitää huutoa ja tavaroitten hajoittamista! Milloin sinulle on nämä asiat muodostuneet normaaliksi?[/QUOTE]

En väittänyt, että se on normaalia. Mutta mun on vähän vaikea uskoa, että se olisi niin pirun harvinaistakaan. Kaipa täällä palstoilla julistelee just ne, joilla tässä suhteessa asiat kunnossa (mutta ei välttämättä muissa suhteissa). Tietenkään ei lapsen pitäisi nähdä, mutta on nähnyt... ei usein mutta joskus on.

 

[-.-]

On se. Mutta ikävä tapa josta voi päästä eroon jos tahtoo.
Riitelemättömyys ei ole normaalia eikä kaikenlainen jeesustelu.
So what et vaasi on entinen. Jos lapset tuntee vanhempansa ja luottaa niin tietää että mitään muuta ei tapahdu, Ei kovin yllätyksellistä.
Mun oma äiti oli kova heittää tavaroita päreiks eikä se haitannu. Huvitti lähinnä ja vitsailtiin siitä teininä.

 

["vieras"]

Elämä on mitä on(paskaa) mutta voin lohduttaa että kaikkeen tottuu(turtuu) kun vanhenee..

 

[Keppanamies]

Kun olin lapsi, kyllä mun kotona tavaroita hajoitettiin. Ei usein, mutta kumminkin. Sekä isä että äiti. Ja molemmat kyllä osas huutaakkin. Ja mitä kavereitani tiedän, niin enemmän tai vähemmän samaa oli monen kotona. Kai toi vähentynyt on nykyään, mutta luulisin että silti aika yleistä.

Miehillä on aggressiivisyys geeneissä. On toki naisellakin. Ja joskus kun sanat loppuu niin vaan pakko purkaa jotenkin... eihän se oikein oo, mutta kun ei aina oo se nyrkkeilysäkki siinä vieressä.

 

[-.-]

Kun olin lapsi, kyllä mun kotona tavaroita hajoitettiin. Ei usein, mutta kumminkin. Sekä isä että äiti. Ja molemmat kyllä osas huutaakkin. Ja mitä kavereitani tiedän, niin enemmän tai vähemmän samaa oli monen kotona. Kai toi vähentynyt on nykyään, mutta luulisin että silti aika yleistä.

Miehillä on aggressiivisyys geeneissä. On toki naisellakin. Ja joskus kun sanat loppuu niin vaan pakko purkaa jotenkin... eihän se oikein oo, mutta kun ei aina oo se nyrkkeilysäkki siinä vieressä.

Joo, toi oli aika yleistä ennen. Melkein kaikilla kavereilla oli samanlaista ja välillä naurettiin kun esim mun äiti sattui paiskaa arvokkaan Arabia lautasen hajalle. Sit äitii kadutti niin prkleeesti ja voivotteli mut minkäs teet.

 

["ap"]

On se. Mutta ikävä tapa josta voi päästä eroon jos tahtoo.
Riitelemättömyys ei ole normaalia eikä kaikenlainen jeesustelu.
So what et vaasi on entinen. Jos lapset tuntee vanhempansa ja luottaa niin tietää että mitään muuta ei tapahdu, Ei kovin yllätyksellistä.
Mun oma äiti oli kova heittää tavaroita päreiks eikä se haitannu. Huvitti lähinnä ja vitsailtiin siitä teininä.

Siis se on se raivo mikä ukossa tulee kun menee tietyn rajan yli. Ja se raja on se kun alan huutamaan (okei kuin palosireeni) tai jos alan käyttämään haukkumisessa tietynlaisia sanoja. Se ei siis ole sinällään vain tapa... No vaikee tätä on selittää, enkä tiedä haluasinko edes. Mies kyllä lähtis vaikka parisuhdeterapiaan, mutta taitais tulla liian kalliiksi. Terapiaan sen sain jossain vaiheessa ohjattua, mutta puli vuotta kävi ja totes että ei oo mitään hyötyy... ja rahaa meni kumminkin jotain 400 kuussa (vaikka Kela maksoi puolet).

 

[.......]

[QUOTE="ap";27593025]Siis se on se raivo mikä ukossa tulee kun menee tietyn rajan yli. Ja se raja on se kun alan huutamaan (okei kuin palosireeni) tai jos alan käyttämään haukkumisessa tietynlaisia sanoja. Se ei siis ole sinällään vain tapa... No vaikee tätä on selittää, enkä tiedä haluasinko edes. Mies kyllä lähtis vaikka parisuhdeterapiaan, mutta taitais tulla liian kalliiksi. Terapiaan sen sain jossain vaiheessa ohjattua, mutta puli vuotta kävi ja totes että ei oo mitään hyötyy... ja rahaa meni kumminkin jotain 400 kuussa (vaikka Kela maksoi puolet).[/QUOTE]

Jospa työstäisit huutoasi ja lopettaisit. Muutokset kun alkaa aina itsestään eikä muista.

 

[juujuu]

No, minusta on kaksi eri asiaa, onko jokin "normaalia", ja kannattaako sitä yrittää muuttaa.

Tavaroita rikkova (jos ei puhuta sellaisesta, joka hajottaa jotain toiselle tosi rakasta, korvaamatonta tms.) ihminen ei välttämättä ole mikään totaalisen häiriintynyt sekopää, jonka kanssa ei kannata edes yrittää. Kirjoitit, että itsekin huudat, joten tulee mieleen kysymys, onko kyseessä teidän välisenne riitelytapa vai jokin miehen ominaisuus. Ensimmäisessä tapauksessa miehen jättäminen ei juuri auttaisi, vastaavassa uudessa suhteessa asiat hyvin luultavasti kävelisivät taas vastaan.

Oleellinen kysymys mielestäni on, pelkäätkö miestäsi noiden riitojen aikana. Jos vastaus on kyllä, ohjeistaisin itsekin jättämään. Vaikka et pelkäisi, on tietysti tärkeää tehdä asioille jotain, jo lastenkin takia. Myönnän itsekin syyllistyväni ilkeisiin sanoihin, ja mieheni taas huutamiseen riitojen aikana, mutta itseään voi katsella kriittisin silmin.

Palstalaisten "meillä aina vaan keskustellaan sivistyneesti eikä edes olla ikinä eri mieltä kun valitsin täydellisen miehen" -jutut kannattaa ehkä jättää omaan arvoonsa.

 

[Annuli.]

Joo, toi oli aika yleistä ennen. Melkein kaikilla kavereilla oli samanlaista ja välillä naurettiin kun esim mun äiti sattui paiskaa arvokkaan Arabia lautasen hajalle. Sit äitii kadutti niin prkleeesti ja voivotteli mut minkäs teet.

Kyllä tommosta on vieläkin. Tosin astioiden rikkominen on yleensä juuri naisten hommaa. Miehet rikkoo ovia. Mutta eihän se oikein ole ja mikäs sen mukavampaa kuin jeesustella tämmösistä. Meillä ei ole koskaan rikottu mitään (vihoissaan) ja "riidatkin" on tämmösiä neuvottelunomaisia väittelyitä. Mutta seksi onkin sitten hurjaa. Ilmankos lapsista tullut mitä ihmeellisimpiä olentoja. Yksikin on taidetuottajan kaveri ja toinen taas käy täällä yhä syömässä lastensa kanssa. Varsinkin kuun loppupuolella.

 

["Mona"]

Mun entisessä suhteessa riideltiin, huudettiin ja haukuttiin, tavaroitakin hajos. Mä luulin et se oli normaalia, kunnes vaihdoin miestä.. Mut ei kai siinä mitään, jos sun oma psyyke sen kestää, mulle se riitely oli liian raskasta.

 

["ap"]

No, minusta on kaksi eri asiaa, onko jokin "normaalia", ja kannattaako sitä yrittää muuttaa.

Tavaroita rikkova (jos ei puhuta sellaisesta, joka hajottaa jotain toiselle tosi rakasta, korvaamatonta tms.) ihminen ei välttämättä ole mikään totaalisen häiriintynyt sekopää, jonka kanssa ei kannata edes yrittää. Kirjoitit, että itsekin huudat, joten tulee mieleen kysymys, onko kyseessä teidän välisenne riitelytapa vai jokin miehen ominaisuus. Ensimmäisessä tapauksessa miehen jättäminen ei juuri auttaisi, vastaavassa uudessa suhteessa asiat hyvin luultavasti kävelisivät taas vastaan.

Oleellinen kysymys mielestäni on, pelkäätkö miestäsi noiden riitojen aikana. Jos vastaus on kyllä, ohjeistaisin itsekin jättämään. Vaikka et pelkäisi, on tietysti tärkeää tehdä asioille jotain, jo lastenkin takia. Myönnän itsekin syyllistyväni ilkeisiin sanoihin, ja mieheni taas huutamiseen riitojen aikana, mutta itseään voi katsella kriittisin silmin.

Palstalaisten "meillä aina vaan keskustellaan sivistyneesti eikä edes olla ikinä eri mieltä kun valitsin täydellisen miehen" -jutut kannattaa ehkä jättää omaan arvoonsa.

Ei riko mitään minulle rakasta. Se mitä on hajoittanut on ollut joku kahvimuki tms. En pelkää itseni ja lasteni puolesta suoranaisesti. Pelkään lähinnä välillisesti suhteen puolesta ja sitäkautta lasten puolesta. Jos pelkäisin miestäni tuossa mielessä, niin tuskin uskaltaisin huutaa hänelle...

Mies ei ole muutenkaan ollut koskaan väkivaltainen. Kyllä sitä kännissä aika monen miehen on nähnyt tappelevan ja ainakin käyttäytyvän hyvinkin aggressiivisesti, mutta ei hänen. Eikä muutenkaan. Nää riidat sen ovat nostaneet tapetille.

 

[Mila_K]

[QUOTE="Mona";27593056]Mun entisessä suhteessa riideltiin, huudettiin ja haukuttiin, tavaroitakin hajos. Mä luulin et se oli normaalia, kunnes vaihdoin miestä.. Mut ei kai siinä mitään, jos sun oma psyyke sen kestää, mulle se riitely oli liian raskasta.[/QUOTE]

No kuinkahan kauan olette olleet yhdessä?

 

["..."]

On se. Mutta ikävä tapa josta voi päästä eroon jos tahtoo.
Riitelemättömyys ei ole normaalia eikä kaikenlainen jeesustelu.
So what et vaasi on entinen. Jos lapset tuntee vanhempansa ja luottaa niin tietää että mitään muuta ei tapahdu, Ei kovin yllätyksellistä.
Mun oma äiti oli kova heittää tavaroita päreiks eikä se haitannu. Huvitti lähinnä ja vitsailtiin siitä teininä.

Ai se lasketaan heti jeesusteluksi, jos pitää apn tyyliä huonona? Ja se tarkoittaa myös, ettei riidellä laisinkaan. Kuulkaa, ihan todellakaan ne vaasit ei pitäisi riidan aikana särkyä. Ja lasten on hyvä nähdä riitelyä ja sopimista, mutta rajansa silläkin.

Tää palsta on (siitäkin) ihmeellinen että täällä pesii hälläväliä-asenne monessa sellaisessa asiassa, missä todellakin pitäisi olla väliä! Se että te olette lapsuudessamme tuollaiseen tottuneet, on lähinnä surullista.

 

["Mona"]

No kuinkahan kauan olette olleet yhdessä?

Kymmenen vuotta ja meillä on kaksi lasta. Edellisessä suhteessa olin neljä vuotta.

 

["Mona"]

[QUOTE="Mona";27593141]Kymmenen vuotta ja meillä on kaksi lasta. Edellisessä suhteessa olin neljä vuotta.[/QUOTE]

Niin ja siis edellisessä suhteessa alusta asti riideltiin ja kyllä rakastettiin täysillä, mutta oli se raskasta henkisesti..

 

["ap"]

[QUOTE="...";27593092]Ai se lasketaan heti jeesusteluksi, jos pitää apn tyyliä huonona? Ja se tarkoittaa myös, ettei riidellä laisinkaan. Kuulkaa, ihan todellakaan ne vaasit ei pitäisi riidan aikana särkyä. Ja lasten on hyvä nähdä riitelyä ja sopimista, mutta rajansa silläkin.

Tää palsta on (siitäkin) ihmeellinen että täällä pesii hälläväliä-asenne monessa sellaisessa asiassa, missä todellakin pitäisi olla väliä! Se että te olette lapsuudessamme tuollaiseen tottuneet, on lähinnä surullista.[/QUOTE]

Mun mielestäni se ei ole hälläväliä-asennetta, että sentään pohdin tätä asiaa. Ja mies on käynyt terapiassa tms. Siis mähän just yritän ratkaista tätä asiaa. Mutta en ajattele, että tää mitä tähän mennessä on tapahtunut olisi lopullisen tuhoisaa. Sitähän mä tässä vaan sanon....

 

["vieras"]

Ei todellakaan ole normaalia ja joka perheessä tapahtuvaa että vanhemmat riidellessä huutaa, rikkoo tavaroita ja VIELÄ LASTEN NÄHDEN!
Lopettakaa se! NYT!

Omassa lapsuudessani en nähnyt kertaakaan vanhempieni huutavan riidellessä, saati rikkovan esineitä. Kinasivat kyllä ja näyttivät siltä että jokin toisessa nyt harmittaa, mutta ikinä ei tullut lapsille epävarmaa oloa näistä "riidoista."
Luulen että selvittivät asioita kun olimme muualla.

Jätä se mies, oikeasti.

 

[Hulluseko]

[QUOTE="Mona";27593141]Kymmenen vuotta ja meillä on kaksi lasta. Edellisessä suhteessa olin neljä vuotta.[/QUOTE]

Eli suhteet 14-18 ja nykyinen 18-28. Päättelin vaan tosta Cheek-ketjusta, että ei kai kukaan 30v tommosia kirjottais...

 

["Mona"]

Eli suhteet 14-18 ja nykyinen 18-28. Päättelin vaan tosta Cheek-ketjusta, että ei kai kukaan 30v tommosia kirjottais...

No mä oon 35..