Vertaistukea yksin ei jaksaisi,mies ei osallistu.

meillä samanlaista ku ap:llä... Erona se et meille tuli 2 lasta kerralla... VauVAaika meni jotenkin mut 1.5v eteenpäin ku sumus ku on vaan uhmaa ja huonoja öitä ilman päiväunia...

 

Ikäväkseni tiedän muutaman vastaavan tapauksen.
Kun vastasyntynyt vauva luonnollisesti on yleensä enemmän sen äidin vastuulla n.ensimmäisen vuoden niin moni mies ei tajua/halua huomata että ei ole mitään estettä heilläkään enää olla ottamatta omaa osaansa vastuusta. Yleensä sen äidin töihinmeno on se joka katkaisee tuon ja "pakottaa" sen miehenkin yhtälailla hoitamaan sitä lasta ja kotia ja heräämään vapaapäivinä lasten kanssa heti aamusta.

Monesti kuulee että se lastenhoitaminen on sen äidin työtä mutta mitä työtä se mies tekee 24h vuorokaudessa? Ja eikö jokaisessa työssä kuuluisi olla ne vapaat/tauot/lomat? Sitä nämä muutamat tuntemani arjensankarit eivät ole ymmärtäneet ottaa huomioon vedotessaan omaan 8h työpäiväänsä.

Ap, ehdottaisin minäkin työhönpaluuta ja siitä eteenpäin kaiken hoitamisen laittamista puoliksi. En usko että ilman mitään suurempaa herätystä(esim.sinun sairastuminen)mies tulee tuosta muuttumaan. Muuten taidat vaan joutua odottamaan aikaa jolloin lapsi on tarpeeksi iso että pärjää aamulla yksin ja voi olla itsekseen sinun ottaessasi aikaa itsellesi.
Todella kurja ja epäreilu tilanne, toivottavasti saisit jotain helpotusta tuohon.

 

Oletko hieman yksinkertainen? Jos se lapsi on yhdessä hankittu, kyllä sen työssäkäyvän miehen tulee myös osallitua lapsensa hoitoon. Jumalauta on se äidillä oikeus huiliin samalla tavalla kuin miehellä! Ja ihan sinun kiusaksi kerrottakoon, että minulla on mies, joka ihan omasta halusta KÄY TÖISSÄ ja jopa HERÄÄ VIIKONLOPPUISIN toisena päivänä vauvan kanssa! Hah!

Tuolla sinun logiikallasi voidaan sanoa että jos yhdessä asutaan saman katon alla ja syödään yhteisiä ruokia niin silloin äidinkin pitää käydä töissä, saada tuloja ja maksaa osansa laskuista. Ne Kelan tuet eivät muuten ole mitään tuloja. Äitihän voi sitten osallistua yhteisen talouden pyörittämiseen vaikkapa tekemällätöitä kotoa käsin tai ottamalla vauvan rintareppuun ja menemällä töihin oikeasti joka arkiaamu jos kerran kaikkien pitää tehdä osansa.

Naiset jostain syystä kuvittelevat että kun mies hankkii perheen elannon heidän itse ollessaan lasten kanssa kotona niin se on joku automaattinen itsestäänselvä asia. Että se raha vaan tippuu maagisesti tilille ja hintana siitä on se NIIN ärsyttävä asia että mies on suuren osan ajan itsekkäästi poissa kotoa töiden takia. Sehän on naisen silmissä miehelle kuin vapaa-aikaa koska hänen ei tarvitse olla lapsen kanssa. Sitten odotetaan että kun mies tulee väsyneenä töistä niin hänen pitäisi heti olla innokkaana osallistumassa lastenhoitoon ja kotitöihin kun samaan aikaan itse on oltu päivä kotona ja siitäkin osa aikaa rääytty nettipalstalla kun on niin, niin rankkaa ja kun ei vaan jaksa.

 

Täytyy olla äidin korvien välissä vikaa ja paljon jos ei muka "huilitaukoa" saa pidettyä.

Ja niitä lapsiahan ei ole KENENKÄÄN pakko hankkia jos niiden kanssa eläminen on niin hirveää ja rankkaa kuin täällä aina päivästä toiseen rääytään. Ja yksinhuoltajuushan on aina vaihtoehto jos se mies on niin hirveä. Sitä voi sitten kokeilla kuinka paljon niitä huilitaukoja löytyy sen vaihtoehdon kanssa ja miten elämänlaatu "paranee".

Voimaistuneet nykynaiset. Huoh.

:hug:

Mun mies on onneksi aina osallistunut lastenhoitoon ja kokee sen omana oikeutenaan eikä velvollisuutena. Luulen, että harvassa on miehet (tai naiset!), jotka myöhemmässä vaiheessa elämää katuvat sitä miten paljon tuli lasten kanssa vietettyä aikaa kun olivat vielä pieniä...

 

Tuolla sinun logiikallasi voidaan sanoa että jos yhdessä asutaan saman katon alla ja syödään yhteisiä ruokia niin silloin äidinkin pitää käydä töissä, saada tuloja ja maksaa osansa laskuista. Ne Kelan tuet eivät muuten ole mitään tuloja. Äitihän voi sitten osallistua yhteisen talouden pyörittämiseen vaikkapa tekemällätöitä kotoa käsin tai ottamalla vauvan rintareppuun ja menemällä töihin oikeasti joka arkiaamu jos kerran kaikkien pitää tehdä osansa.

Naiset jostain syystä kuvittelevat että kun mies hankkii perheen elannon heidän itse ollessaan lasten kanssa kotona niin se on joku automaattinen itsestäänselvä asia. Että se raha vaan tippuu maagisesti tilille ja hintana siitä on se NIIN ärsyttävä asia että mies on suuren osan ajan itsekkäästi poissa kotoa töiden takia. Sehän on naisen silmissä miehelle kuin vapaa-aikaa koska hänen ei tarvitse olla lapsen kanssa. Sitten odotetaan että kun mies tulee väsyneenä töistä niin hänen pitäisi heti olla innokkaana osallistumassa lastenhoitoon ja kotitöihin kun samaan aikaan itse on oltu päivä kotona ja siitäkin osa aikaa rääytty nettipalstalla kun on niin, niin rankkaa ja kun ei vaan jaksa.

Olethan sä provo, olethan? Jos sinä jotain kuvittelet niin ei kannata laajentaa sitä kaikkien naisten (vai lienetkö mies, olisipa helpotus) ajatusmaailmaksi. Nainen ja mies EI VOI OLLA KOSKAAN samalla viivalla näissä lapsentekoasioissa, joten sun logiikkasi alkaa kusta juuri siinä. Mutta perhe voi pitää yhtä! Ja tämän ketjunkin ap käsittääkseni toivoi apua EDES JOSKUS, voi pyhä perkele.

 

Tuolla sinun logiikallasi voidaan sanoa että jos yhdessä asutaan saman katon alla ja syödään yhteisiä ruokia niin silloin äidinkin pitää käydä töissä, saada tuloja ja maksaa osansa laskuista. Ne Kelan tuet eivät muuten ole mitään tuloja. Äitihän voi sitten osallistua yhteisen talouden pyörittämiseen vaikkapa tekemällätöitä kotoa käsin tai ottamalla vauvan rintareppuun ja menemällä töihin oikeasti joka arkiaamu jos kerran kaikkien pitää tehdä osansa.

Naiset jostain syystä kuvittelevat että kun mies hankkii perheen elannon heidän itse ollessaan lasten kanssa kotona niin se on joku automaattinen itsestäänselvä asia. Että se raha vaan tippuu maagisesti tilille ja hintana siitä on se NIIN ärsyttävä asia että mies on suuren osan ajan itsekkäästi poissa kotoa töiden takia. Sehän on naisen silmissä miehelle kuin vapaa-aikaa koska hänen ei tarvitse olla lapsen kanssa. Sitten odotetaan että kun mies tulee väsyneenä töistä niin hänen pitäisi heti olla innokkaana osallistumassa lastenhoitoon ja kotitöihin kun samaan aikaan itse on oltu päivä kotona ja siitäkin osa aikaa rääytty nettipalstalla kun on niin, niin rankkaa ja kun ei vaan jaksa.

Kelan tuet ei ole tuloja?

Mulla on itselläni hyvin osallistuva mies, joten ei valittamista sen suhteen. Mutta tuo ajatustapasi on aika mustavalkoinen. Mä olin kotona lasten kanssa viisi vuotta, nyt pari vuotta olen käynyt töissä ja pääsen tosi paljon helpommalla kuin kotona ollessa. Suurin ero on yöunissa. Lapset valvoivat pari ekaa vuotta tosi paljon, mun yöunet jäi usein pariin tuntiin, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ja koska mies kävi päivisin töissä, niin minä hoidin yövalvomiset. Aina. Tosin syynä oli jo sekin että olin jo niin orientoitunut heräämään lasten itkuihin että en vaan osannut nukkua silloinkaan, kun mies yritti auttaa ja hoitaa välillä jonkin yön. Joten totesin että ei ole järkeä molempien valvoa.

Pointti oli siinä että ennenkuin puhutaan siitä että kuka tekee mitä päivisin, niin lähdetään siitä saako molemmat nukkua yönsä. Siinä ei vaan ole mitään mieltä että järjettömällä univelalla toimiva zombi pesee vessaa illalla kun mies lepää rankan työpäivän jälkeen. Onneksi oma mieheni tajusi tämän sanomattakin.

 

Lisään vielä... kotityöt on oma juttunsa, mutta jos lapsen ikä ei koskaan vietä kahdenkeskistä aikaa lapsensa kanssa, niin eniten siinä menettää hän itse.

 

Hei haloo, jos lapsi on vielä tyyppiä yökukkuja, niin kyllä se äiti palaa loppuun jos ei todella KOSKAAN pääse minnekään lataamaan akkuja tai edes nukkumaan! Mites se lapsi sitten voi, kuka sen sitten hoitaa?

Ei siihen mikään lompakon paksuus tai perheen elättäminen riitä syyksi, ettei koskaan voi antaa äidin edes nukkua aamulla pidempään tai käydä lenkillä!

Ap:lle vielä sellaset kommentit, että jos vaan mitenkään mahdollista niin yritä saada vaikka isovanhemmat, kummit tai omat tutut ottamaan lapsi hetkeksi hoitoon. Jos sellaisia ei ole niin sitten kyllä on vaihtoehdot aika lopussa. Miten luulet jaksatko sä tota tilannetta vielä pitkään? Olisiko helpompi tosissaan mennä töihin?

 

Joskus näitä ketjuja lukiessa tulee ajatus, että miten niin moni päätyy tähän pisteeseen? Siis, perustamaan perheen miehen kanssa, jota syystä tai toisesta ei lapsenhoito, kotityöt tai muu arjen pyöritys kiinnosta. Eikö tällaisesta todellakaan ole mitään viitteitä ennen lapsen hankintaa? Vai meneekö se niin, että vaimo haluaa lapsen, mies ei oikein kunnolla haluaisi mutta antaa lopulta periksi ja sitten tilanne on tämä. Vai onko mies alussa innoissaan ja lupaa osallistua, mutta tosipaikan tullen ei kiinnostakaan? VAI onko mies vain oikeasti laiska ja saamaton?

En tosiaankaan sano tätä millään pahalla kenellekään. Mutta koska omassa lähipiirissänikin on jokunen tällainen äiti, joka tekee kaiken yksin ja mies tekee mitä huvittaa.. ja itse kun on tilannetta seurannut jo ennen lapsia ja merkit on olleet selvästi ilmassa jo etukäteen, ettei näistä äijistä mitään unelma-isiä tule, ei oikein edes kelvollisia. Sitten nämä vaimot/äidit valittaa, ettei ukko tee mitään. Siinä sitten olet ja kuuntelet ja lohdutat.. vaikka joskus tekisi mieli sanoa, että anteeksi nyt, mutta mitä oikein kuvittelit....

Kaikesta huolimatta, tsemppiä ja jaksamista ap:lle.