Minä en halua tätä lasta, mutta poikaystävä painostaa!

[aapee..]

Jos olet varma, ettet tahdo pitää lasta, mieti myös toista vaihtoehtoa: ehkä antaa lapsi adoptioon? Tässäkin maassa on hurja määrä lapsettomia, jotka rakastaisivat vauvaasi enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Ymmärrän, jos tahdot abortin, enkä missään nimessä sano, että se olisi väärin tai pahaksi tai katuisit sitä myöhemmin. Kaikki eivät kadu, jos ovat tienneet tehneensä oikean valinnan. Mutta minua häiritsee tässä se, että lapsella on kaikki edellytykset olla terve ja sinulla on kaikki edellytykset elää terveellistä elämää raskausaika. Etkö voisi edes harkita adoptioon antamista?

Adoptio ei tule kyseeseen missään nimessä. Aivan absurdi ajatus omalla kohdallani.

 

[Birgitte]

Ap, anteeksi kun sanon tämän, koska tiedän, että se saattaa loukata, mutta mielestäni olet aika ärsyttävä ihminen. Olet tehnyt varman päätöksen, että tahdot abortin, mutta silti haet sillä huomiota palstalta. Miksi? Sinulla on tiukan negatiivinen käsitys adoptiosta, muttet perustele sitä millään. Alan vakavasti epäilemään, oletko raskaana ensinkään. Onko tämä keskustelun aloitus joku provo.

 

[muuten...]

Sivukommentti: aloin miettiä, mitenköhän paljon pienempi Suomen väkiluku olisi, jos kaikki suunnittelemattomat lapset olisi abortoitu? Tiedän itse useampia. (Yksi näistä on paras ystäväni.) Nykyään tehdään aivan liikaa abortteja ja liian kevyin perustein. Vika ei kuitenkaan ole siinä, etteikö Suomessa ihmisillä olisi tietoa ehkäisystä tai mahdollisuutta saada ehkäisyvälineitä käyttöönsä. Välinpitämättömyyttäkö?

 

[Lispetti]

No vaikeahan se on miehesi puolesta puhua, mutta jos miehesi on fiksu niin toki hän ymmärtää. Onhan tuossa jo perustetta; taloudelliset syyt ja opinnotkin kesken.

Mun mielestä teet täysin oikean päätöksen!

 

[aapee..]

Olet päätöksesi selvästi tehnyt. Mitäpä tätä enää ruotimaan.

Tietysti olen. Halusinkin nyt keskustella lähinnä siitä, miten tällainen kriisi käsitellään yhdessä, ja miten siitä voi päästä yli. Tokihan muunlainenkin keskustelu sopii, mutta en mä mitään oikeutusta päätköselleni tai vaihtoehtoja tullut hakemaan. Tunnen itseni parhaiten, joten teen myös itse päätökset.

On kyllä varsin erikoista huomata, miten oikeassa elämässä suhtautuminen on aivan toisenlaista, jotenkin enemmän realistista ja ymmärtäväistä. Ei mua esim. kukaan kaveri, lääkäri, terkkari tai sukulainen ole asiasta tuominnut tai haukkunut minua epäkelvoksi vain siksi, että en kykene nyt tekemään lasta. Päin vastoin, moni on sanonut, että päätös on varmasti oikea, kun tilanne ja tunne on tuo, ja että lapsia ehtii hankkimaan myöhemminkin (siis todennäköisesti).

 

[IRL]

AP: kaikki eivät välttämättä kasvotusten kehtaa sanoa ihan kaikkea mitä ajattelevat. Ystävien tarkoitus yleensä on tukea, eivät he välttämättä kerro mitä oikeasti ajattelevat.

 

[No,]

Olet ehdottomasti oikean päätöksen tehnyt. Kun tämän ketjun läpi lukee ei voi kuin todeta, ettet todellakaan ole kelpo äidiksi.

 

["piu"]

Kysymykseen poikaystävän kanssa selviämisestä on vaikea vastata. Riippuu niin ihmisestä. Itselleni tuli ero samankaltaisessa tilanteessa. Homma vaan oli toisin päin: itse halusin pitää lapsen ja poikaystävä painosti aborttiin. En sitten pystynytkään elämään sen ratkaisun kanssa ja tulin katkeraksi poikaystävää kohtaan. Lopputulos: ei lasta, ei parisuhdetta.

 

[Lispetti]

Olet ehdottomasti oikean päätöksen tehnyt. Kun tämän ketjun läpi lukee ei voi kuin todeta, ettet todellakaan ole kelpo äidiksi.

Perusteluja perusteluja...kiitos.

 

["Hanna"]

Kun katsoo näitä teiniäiti ohjelmia, niin tulee mieleen, että se abortti olisi varmasti ollut sittenkin parempi vaihtoehto. Pikkuisilla ei ole mitään turvaa ja niitä pallotellaan paikasta toiseen. Jos et tunne olevasti valmis tarjoamaan lapselle turvallista ja seesteistä kotia, niin abortti on varmasti parempi vaihtoehto.

Eri asia on, pääseekö miehesi koskaan sen yli. Ehkä hän on saanut jo kovan vauvakuumeen ja alkaa syyttämään sinua varmasti teostasi jälkeenpäin. Todennäköisesti suhteenne ei kestä sitä. Saattaa olla, että mies etsii itselleen uuden naisen, joka on kypsä äidiksi. Sattaa myös olla, ettei näin ikävästi käy sinun kannaltasi. Sitä ei voi tietää.

 

[aapee..]

Ap, anteeksi kun sanon tämän, koska tiedän, että se saattaa loukata, mutta mielestäni olet aika ärsyttävä ihminen. Olet tehnyt varman päätöksen, että tahdot abortin, mutta silti haet sillä huomiota palstalta. Miksi? Sinulla on tiukan negatiivinen käsitys adoptiosta, muttet perustele sitä millään. Alan vakavasti epäilemään, oletko raskaana ensinkään. Onko tämä keskustelun aloitus joku provo.

Keskustelupalstahan tämä lienee. Ja tarkoitus oli tosiaan keskustella tämänkaltaisen asian käsittelystä parisuhteessa ja miten siitä voi päästä yli, mutta arvatenkin keskustelu liukuu näissä asioissa aina siihen käännytykseen.

Mutta palatakseni siihen adoptioon ja perustellakseni sitä hieman enemmän. No, ensinnäkin en halua olla raskaana ja synnyttää ns. "turhaan". Ne ovat asioita, joita en tekisi kuin tasan silloin, kun oikeasti haluaisin itse lapsen. En valitettavasti ole mikään hyväntekijä. En halua kantaa lasta toiselle.

Olisi myöskin sosiaalisesti todella kuormittavaa ja jopa hieman outoa olla raskaana ja sitten sitä lasta ei yhtäkkiä olisikaan. Liikaa selittelyjä ja kummeksuntaa. Haluan elää normaalisti ilman tuollaista taakkaa ja ihmettelyn ja juoruilun kohteena olemista.

Ja mieheni ei tuota varmasti pystyisi käsittelemään millään tavalla, että ensin ollaan raskaana ja sitten lapsi annetaan pois. Aivan järjetön ajatuskin, varsinkin kun hänellä on nyt jo tarpeeksi käsiteltävää.

 

[Lispetti]

Tietysti olen. Halusinkin nyt keskustella lähinnä siitä, miten tällainen kriisi käsitellään yhdessä, ja miten siitä voi päästä yli. Tokihan muunlainenkin keskustelu sopii, mutta en mä mitään oikeutusta päätköselleni tai vaihtoehtoja tullut hakemaan. Tunnen itseni parhaiten, joten teen myös itse päätökset.

On kyllä varsin erikoista huomata, miten oikeassa elämässä suhtautuminen on aivan toisenlaista, jotenkin enemmän realistista ja ymmärtäväistä. Ei mua esim. kukaan kaveri, lääkäri, terkkari tai sukulainen ole asiasta tuominnut tai haukkunut minua epäkelvoksi vain siksi, että en kykene nyt tekemään lasta. Päin vastoin, moni on sanonut, että päätös on varmasti oikea, kun tilanne ja tunne on tuo, ja että lapsia ehtii hankkimaan myöhemminkin (siis todennäköisesti).

Pitää yrittää astua toisen saappaisiin sekä kuunnella ja tukea.

Olisko huono idea hakea apua ulkopuolelta, isosta asiasta kyse.

 

["vieras"]

Tuli mieleen, että se on aika kauheeta miehen kannalta, ettei voi päättää oman tulevan lapsen hengestä. Onkohan sellaisia tapauksia, että nainen olisi synnyttänyt lapsen ja isästä olisi tullut yksinhuoltaja?

 

[viras]

Keskustelupalstahan tämä lienee. Ja tarkoitus oli tosiaan keskustella tämänkaltaisen asian käsittelystä parisuhteessa ja miten siitä voi päästä yli, mutta arvatenkin keskustelu liukuu näissä asioissa aina siihen käännytykseen.

Mutta palatakseni siihen adoptioon ja perustellakseni sitä hieman enemmän. No, ensinnäkin en halua olla raskaana ja synnyttää ns. "turhaan". Ne ovat asioita, joita en tekisi kuin tasan silloin, kun oikeasti haluaisin itse lapsen. En valitettavasti ole mikään hyväntekijä. En halua kantaa lasta toiselle.

Olisi myöskin sosiaalisesti todella kuormittavaa ja jopa hieman outoa olla raskaana ja sitten sitä lasta ei yhtäkkiä olisikaan. Liikaa selittelyjä ja kummeksuntaa. Haluan elää normaalisti ilman tuollaista taakkaa ja ihmettelyn ja juoruilun kohteena olemista.

Ja mieheni ei tuota varmasti pystyisi käsittelemään millään tavalla, että ensin ollaan raskaana ja sitten lapsi annetaan pois. Aivan järjetön ajatuskin, varsinkin kun hänellä on nyt jo tarpeeksi käsiteltävää.

Juu, ymmärrämme. Kyseessä ei ole sinulle henkilökohtainen asia, vaan keskustelua herättämään luotu provo.

 

[aapee..]

Pitää yrittää astua toisen saappaisiin sekä kuunnella ja tukea.

Olisko huono idea hakea apua ulkopuolelta, isosta asiasta kyse.

Olen ihan sitä mieltä, että ulkopuolinen apu on ehdottoman hieno asia, jos sellainen tilanne tulee.
Me olemme miehen kanssa valmiita selviytymään yhdessä, olen hyvin toiveikas, että selviämme tästäkin jotenkin, emme halua erota, ei suhteemme aio kaatua tällaiseen asiaan. Molemminpuolista tukea tässä tarvitaan eikä eroa.

Pitäisi vaan löytää ne keinot käsitellä tämä asia, ja haluan ehdottomasti auttaa miestäni siinä kaikin mahdollisisn tavoin. Ja tarvittaessa sitä apua haetaan vaikka ulkopuolelta.

 

["vieras"]

Mielestäni miehellä tulisi olla parisuhteessa (ainakin moraalisesti) aivan yhtä suuri oikeus päättää saako lapsi syntyä vai ei. Kyse on myös hänen lapsestaan eikä pelkästään naisen lapsesta.

Reilua olisi kysyä mieheltä, että onko hän valmis ottamaan ns. täyden vastuun vauvasta. Eli vauvaa ei edes imetettäisi, vaan mies toimisi vauvan "lähivanhempana", joka valvoisi yöt, siirtäisi opiskelunsa, olisi vauvan kanssa 24//, jne. Mikäli mies on valmis siihen, niin sitten aloittajalla ei mielestäni ole moraalista oikeutta aborttiin.

 

[Lispetti]

Jokaisessa suhteessa missä harrastetaan seksiä, olisi hyvä käydä keskustelua jo ennakkoon, että mitäs jos...


*jälkiviisas*

*ainakin vakituisissa heterosuhteissa

 

["Apari"]

[QUOTE="vieras";27578948]Tuli mieleen, että se on aika kauheeta miehen kannalta, ettei voi päättää oman tulevan lapsen hengestä. Onkohan sellaisia tapauksia, että nainen olisi synnyttänyt lapsen ja isästä olisi tullut yksinhuoltaja?[/QUOTE]


Aivan, tässä olisi ratkaisu ongelmaan. Lupaa pitää lapsi ja anna se isälle. Ei sinua muuten tarvita kuin se 9kk, sen nyt sinnittelee vaikka pää alaspäin ja sitten annat miehen mennä, kun hän haluaa lapsen pitää.

Kyllä raskauden salaaminen on aika helppoa. Pidät vaan valtavia vaatteita ja peittelet itseäsi.

 

[juuh...]

jos teet abortin, toivon sydämeni pohjasta että et tule ikinä saamaan lapsia, sitten kun aika on 'oikea'. ja toivon että miehesi etsii uuden naisen.

 

[aapee..]

Jokaisessa suhteessa missä harrastetaan seksiä, olisi hyvä käydä keskustelua jo ennakkoon, että mitäs jos...


*jälkiviisas*

*ainakin vakituisissa heterosuhteissa

Tämä on ihan totta. Harmillista, että meillä ei tätä keskustelua käyty ajoissa.

 

["vieras"]

Teidän pitäisi ehdottomasti mennä nyt heti yhdessä käsittelemään asiaa ammattiauttajalle.
EI vasta sitten abortin jälkeen kun ongelma on räjähtänyt.

Ymmärrän sen ettet lasta tahdo, se on hyvä syy aborttiin,mutta sinun pitäisi käsitellä asiaa rehellisesti itsesi kanssa eikä selitellä taloudellisia syitä.

Kaksi opiskelevaa ihmistä pystyy hyvin elättämään yhden lapsen ja opiskelutkin päättyy muutamassa vuodessa ja sitten sitä rahaa taas on.

Mutta menkää ihmeessä keskustelemaan jonnekin, surullinen loppu jutulle jos abortin päälle vielä suhdekin kariutuu.

 

["hei"]

ite ainakin aattelen että se pieni ihminen sun mahassa haluaa teidän lapseksi koska on tullut ehkäsyn läpi..

 

["VIERAS"]

Onhan tässä totisesti mietitty ne syyt useampaankin kertaan, ja ne syyt ovat hyvin selvät ja perustellut.

Lapsen hankinnasta olemme kyllä keskustelleet ja se on sitten joskus, jos on tullakseen ja elämäntilanne on sen sallii. Ja kun olemme henkisesti siihen valmiita, tai vähintäänkin valmiita valmistautumaan lapsen tuloon.

Elämäntilanne oikeasti harvoin sallii täydellisesti sen, että perheeseen tulee uusi ihminen, mutta kyllä ne asiat yleensä järjestyy.

 

[yök]

jos teet abortin olet samassa tilassa kohta uudestaan..säälittää mies! lapsi on myös sen!

 

[aapee..]

[QUOTE="vieras";27579038]Teidän pitäisi ehdottomasti mennä nyt heti yhdessä käsittelemään asiaa ammattiauttajalle.
EI vasta sitten abortin jälkeen kun ongelma on räjähtänyt.

Ymmärrän sen ettet lasta tahdo, se on hyvä syy aborttiin,mutta sinun pitäisi käsitellä asiaa rehellisesti itsesi kanssa eikä selitellä taloudellisia syitä.

Kaksi opiskelevaa ihmistä pystyy hyvin elättämään yhden lapsen ja opiskelutkin päättyy muutamassa vuodessa ja sitten sitä rahaa taas on.

Mutta menkää ihmeessä keskustelemaan jonnekin, surullinen loppu jutulle jos abortin päälle vielä suhdekin kariutuu.[/QUOTE]

Enhän mä päätöstäni vain taloudellisilla syillä "selitellyt". Kyllä se tärkein syy on ihan se, että en vain halua ja pysty nyt, henkisesti. En silti vähättele taloudellisten resurssien merkitystä, kuten moni täällä tekee.