Taas teen aloituksen puolisoon liittyen, mutta nämä kysymykset on pyörineet mielessä...
Ja ihan ensi alkuun: moni varmaan on palstalla huomannut että olen kiihkouskova ja uskovalla ulkonäköasiat eivät usein ole ihan tärkeimmästä päästä, mutta jokin roti se on uskovallakin ulkonäön suhteen. Sisin on ihmisessä tietysti tärkein jne jne, mutta vaatteet saa olla uskovallakin olla ehjät, ei tarvitse haista, vaatteet voivat olla jopa 2000-luvulla hommattuja, hiusten alta voi näkyä naamaakin...
Eli voi näyttää ihan ihmiseltä. Muodin orjallinen seuraaminen on sitten eri asia, sitä en tarkoita.
Elikä mun mies oli seurustelun alussa -no, hiomaton timantti. Tajusin että tuossa on mun mieheni, ja hän oli sosiaalinen, hauska, aktiivinen, perheenisätyyppiä, meillä synkkasi ym.
Mutta...mitenkähän tämän nyt muotoilisi... jotenkin se sisäinen kauneus/komeus meinasi jäädä ränsistyneen ja hyvin hoitamattoman ulkomuodon alle.
Pitkä aika poikamiehenä ja työkeskeisyys olivat tehneet raa´alla tavalla tehtävänsä.
Elikä mies parturiin, silmille hapsottaneet hiukset lyhyemmäksi. Lisäksi trimmaan häneltä välillä ulos rehottavat nenä-kulma-ja korvakarvat. Musta 80-luvun manne-nahkatakki lähti HETI -johonkin, en muista mihin. 80-luvun pipo nauhan päässä olevine tupsuineen matkasi muistaakseni kanssa johonkin tuntemattomaan määränpäähän. Sukissa on nykyisin yhä enemmän sitä kangasta eikä reikiä. Puhkikulutetut lenkkarit...no, jos niillä sytyttäisi ensi kesänä juhlallisesti juhannuskokon.
Tulos: mies ei ole mikään stylistin unelma vieläkään, mutta sieltä kuoriutui entistä komeampi uros. Hiustenleikkuulla ja tavallisilla, marketista ostetuilla miehekkäillä vaatteilla saa ihmeitä aikaan.
Mutta kuinka paljon miestä voi ja saa tuunata? Jos hän on tyytyväinen omissa retkuissaan niin onko julmaa puetuttaa häntä siistimpiin vaatteisiin?
Ja ihan ensi alkuun: moni varmaan on palstalla huomannut että olen kiihkouskova ja uskovalla ulkonäköasiat eivät usein ole ihan tärkeimmästä päästä, mutta jokin roti se on uskovallakin ulkonäön suhteen. Sisin on ihmisessä tietysti tärkein jne jne, mutta vaatteet saa olla uskovallakin olla ehjät, ei tarvitse haista, vaatteet voivat olla jopa 2000-luvulla hommattuja, hiusten alta voi näkyä naamaakin...
Elikä mun mies oli seurustelun alussa -no, hiomaton timantti. Tajusin että tuossa on mun mieheni, ja hän oli sosiaalinen, hauska, aktiivinen, perheenisätyyppiä, meillä synkkasi ym.
Mutta...mitenkähän tämän nyt muotoilisi... jotenkin se sisäinen kauneus/komeus meinasi jäädä ränsistyneen ja hyvin hoitamattoman ulkomuodon alle.
Elikä mies parturiin, silmille hapsottaneet hiukset lyhyemmäksi. Lisäksi trimmaan häneltä välillä ulos rehottavat nenä-kulma-ja korvakarvat. Musta 80-luvun manne-nahkatakki lähti HETI -johonkin, en muista mihin. 80-luvun pipo nauhan päässä olevine tupsuineen matkasi muistaakseni kanssa johonkin tuntemattomaan määränpäähän. Sukissa on nykyisin yhä enemmän sitä kangasta eikä reikiä. Puhkikulutetut lenkkarit...no, jos niillä sytyttäisi ensi kesänä juhlallisesti juhannuskokon.
Tulos: mies ei ole mikään stylistin unelma vieläkään, mutta sieltä kuoriutui entistä komeampi uros. Hiustenleikkuulla ja tavallisilla, marketista ostetuilla miehekkäillä vaatteilla saa ihmeitä aikaan.
Mutta kuinka paljon miestä voi ja saa tuunata? Jos hän on tyytyväinen omissa retkuissaan niin onko julmaa puetuttaa häntä siistimpiin vaatteisiin?