Kun puoliso ärsyttää niin että tekisi mieli ottaa hatkat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Eikö se oo ihan luonnollista, että äiti kylvettää, pukee, leikittää vauvaa... Mä ainaki nautin siitä, että saan olla lapseni kanssa ja paneutua siihen. Mä tiedän sen, että kun vauva kasvaa isommaksi ja siitä on enemmän seuraa isällekin ja isä ymmärtää sitä paremmin, tulee heille varmasti lämpimät välit! Se on kova paikka miehelle tulla isäksi. Ei hän ole kantanut vauvaa vatsassaan. Ei hänellä ole hormooneja, jotka kiinnyttävät hänet vauvaan, jotka selkäytimestä puskee vauvan ymmärtämis- ja hoitotaitoja. Mies on mies, ei nainen. Eikä äiti. Ei vaikka kuinka opettelis. Siis joo, toki on isiä, joiden vastuulle lankeaa koko vauvan hoito ja näin isäkin voi jollain tapaa ymmärtää vauvaa ja hoitaa sitä, mutta emot, siis äidit, on luotu vauvoja varten. Ja se on se aika, jolloin vauva tarvii emoa, äitiä kaikkein eniten! Tottakai vauva haluaa sen syliin, joka on häntä lähimpänä, ollut aina, jo kohdussa. Se on luonnollista!

Jotenki tuntuu et ihmiset on ajautunu aika kauas normaalista luonnon kiertokulusta. Ei ymmärretä sitä, että asioille voi olla ihan luonnollinen ja luonnon muovaama selitys. Emo ja pentu. Äiti ja lapsi... Ei se uros oo välttämättä ollenkaan läsnä pennun elämässä ja silti pennuista kasvaa kunnollisia. Emoille on annettu vaistot, nopeat suojelurefleksit, monimutkaiset tunteet ja niiden ymmärtäminen jne....

Mä oon kolme kertaa saanut todeta sen ihanan tosiseikan, että lapsi 1v täytettyään ja siitä eteenpäin (kun puhetta alkaa tulla) lähentyy myös isän kanssa ihan erilailla ja heillä alkaakin ne yhteiset leikit ja yhteiset hetket!
 
No en tarkoittanut että se olisi luonnotonta tai mulle epämiellyttävää, mutta kyllä tarvitsen itsekin välillä hengähdystauon. Etenkin kun vauvalla oli koliikkia, olisin tarvinnut enemmän apua mutta ei. Ja vauvalle kyllä kelpaa isänkin syli eikä isää mitenkään vierasta tms, mutta kun toisen pinna on niin lyhyt että ellei vauva rauhoitu minuutissa niin jo on epätoivo päällä. Ei vauva munkaan syliin rauhoitu taikaiskusta.
 
Eikö se oo ihan luonnollista, että äiti kylvettää, pukee, leikittää vauvaa... Mä ainaki nautin siitä, että saan olla lapseni kanssa ja paneutua siihen. Mä tiedän sen, että kun vauva kasvaa isommaksi ja siitä on enemmän seuraa isällekin ja isä ymmärtää sitä paremmin, tulee heille varmasti lämpimät välit! Se on kova paikka miehelle tulla isäksi. Ei hän ole kantanut vauvaa vatsassaan. Ei hänellä ole hormooneja, jotka kiinnyttävät hänet vauvaan, jotka selkäytimestä puskee vauvan ymmärtämis- ja hoitotaitoja. Mies on mies, ei nainen. Eikä äiti. Ei vaikka kuinka opettelis. Siis joo, toki on isiä, joiden vastuulle lankeaa koko vauvan hoito ja näin isäkin voi jollain tapaa ymmärtää vauvaa ja hoitaa sitä, mutta emot, siis äidit, on luotu vauvoja varten. Ja se on se aika, jolloin vauva tarvii emoa, äitiä kaikkein eniten! Tottakai vauva haluaa sen syliin, joka on häntä lähimpänä, ollut aina, jo kohdussa. Se on luonnollista!

Jotenki tuntuu et ihmiset on ajautunu aika kauas normaalista luonnon kiertokulusta. Ei ymmärretä sitä, että asioille voi olla ihan luonnollinen ja luonnon muovaama selitys. Emo ja pentu. Äiti ja lapsi... Ei se uros oo välttämättä ollenkaan läsnä pennun elämässä ja silti pennuista kasvaa kunnollisia. Emoille on annettu vaistot, nopeat suojelurefleksit, monimutkaiset tunteet ja niiden ymmärtäminen jne....

Mä oon kolme kertaa saanut todeta sen ihanan tosiseikan, että lapsi 1v täytettyään ja siitä eteenpäin (kun puhetta alkaa tulla) lähentyy myös isän kanssa ihan erilailla ja heillä alkaakin ne yhteiset leikit ja yhteiset hetket!

Miten minä nyt en ole yhtään samaa. Kyllä isä voi alusta asti olla piennekin lapsen kanssa niinn kuin äitikin. meillä syntyi 4. lapsi ja isä saanut jokaisen lapsen kohdalla osallistua hoitamiseen samalla tavoin kuin minä. Ei se minulta ole ollut missään välissä pois. Mieheni on sanonutkin että tuntee olevansa isä lapsille, kun saa olla alusta asti mukana. Kuinka luulet että lapsi sitten yhtäkkiä tottuu olemaan isänsä kanssa, kun on vauvaiän vain ollut äidin lähellä. Isällä on ihan samat oikeudet tuntea sitä läheisyyttä vauvan kanssa kuin äidilläkin. Meillä ainakin sujunut vauva-aika ilman suurempia ongelmia kun isäkin on saanut alusta asti luoda läheisen suhteen lapseen. Hän ei silloin koe olevansa ulkopuolinen. Kyllä se lapsi saadaan yhdessä. Ilman miestä ei kukaan voi tulla äidiksi, joten on sillä miehelläkin oikeutensa.

En muutenkaan ymmärrä tätä kulttuuria ja yhteiskuntaa muutenkaan että miksi äidille annetaan erivapauksia ja oikeuksia. Äiti saa olla melko huono että häneltä lasta otettaisiin pois. Mutta vaikka isä olisi kuinka hyvä ja vastuullinen, niin hänelle ei anneta samoja oikeuksia. Monet naiset kyllä jaksaa kuuluttaa omien oikeuksiensa perään, mutta tallotaan miehen oikeudet siinä samalla.
 

Yhteistyössä