Eli, harkitsen muuttoa exän naapuriin. Ei näköyhteyttä, isompi tie välissä mutta oikeasti välimatkaa ei ole edes 500metriä. Lasten kannalta ihanaa, pääsisivät kulkemaan äitin ja isin välillä vapaasti. Mutta. Onko muttia?
En kyllä näe tätäkään ongelmana. Voihan se alkuun tuntua kummalliselta, mutta ei kai se pidemmän päälle haittaa.Menneisyyden takia vähän ite mietityttää. Siis meillä oli todella kamala se avioiiton loppu, mä olin aivan rikki. Mutta koen kyllä että olen päässyt jaloilleni ja tasapainoon. Mun tuleva asunto sijoittuisi niin että joka päivä kävelisin ex-kodin ohi kaupunkiin/kouluun jne jne. ellen kierrä toista kautta joka lisäsisi matkaa 2-3 kilometriä.
Mä olisin sanonut, että ei mitään ongelmaa. Kunnes kirjoitit tuon tummennetun.Menneisyyden takia vähän ite mietityttää. Siis meillä oli todella kamala se avioiiton loppu, mä olin aivan rikki. Mutta koen kyllä että olen päässyt jaloilleni ja tasapainoon. Mun tuleva asunto sijoittuisi niin että joka päivä kävelisin ex-kodin ohi kaupunkiin/kouluun jne jne. ellen kierrä toista kautta joka lisäsisi matkaa 2-3 kilometriä.
No nii-i. Miä en ihan osaa sanoa että haittaako se mua vai luulenko sen haittaavan exää... Kaipa se ois sen kanssa puhuttava.Mä olisin sanonut, että ei mitään ongelmaa. Kunnes kirjoitit tuon tummennetun.
Jos sun pitää edes ajatella jotain tuollaista, niin...onko siinä sitten kuitenkin joku mutta?
Periaatteessa ei tarvitse kysyä, mutta jos teidän välillänne on jotain, jonka kannalta koet tarvitsevasi luvan, voithan asiasta kysäistä. Jos hän on päässyt erostanne yli ja haluaa olla asiallinen, ei hänelläkään pitäisi olla mitään sitä vastaan.Kiitos. Miä haluankin vaan pallotella tätä ajatusta nyt että ei sitten kaduta. Vaikka aina pääsee muuttamaan uudelleen Mulla on toive siitä että ne muksut sais vapaasti liikkua edes takaisin ja välit ois ok. Tartteeks exältä kysyy että haluuko se mua naapuriin?