Puolison ylipaino

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mies"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"mies"

Vieras
No niin,

Puolisoni ja lasteni äiti on tässä viimevuosina kerännyt varmaankin sellaiset 20kg ylipainoa, ja päästänyt itsensä muutenkin huonoon kuntoon. Sanottakoon nyt heti ensi alkuun, että en ole jättämässä häntä ja seksielämämme on aivan yhtä nautinnollista kuin ennenkin :-)

Olen kuitenkin viimeaikoina alkanut huolestua tilanteesta, koska:

- Hän on aina iltaisin tosi väsynyt
- Hänen liikkumisensa näyttää koko ajan vaivalloisemmalta. Esim Kyykkyyn meneminen ja ylös nouseminen tukea ottamatta ei ainakaan onnistu. En tiedä onko reilua verrata itseeni, mutta minulta se onnistuu vaivattomasti vaikka muutaman kerran. Eikö "normaalikuntoisen" ihmisen pitäisi tähän pystyä?
- Hän on kovasti janoinen, ja olen huomannut en hän käy öisinkin juomassa mielestäni todella paljon
- Jos lähdemme yhdessä kävelemään tai pyöräilemään minun on täytynyt selkeästi pudottaa vauhtia entisestä.

Voisiko tuo kova janoisuus kieliä alkavasta diabeteksestä (sukurasitetta on)?

En ole itsekkään mikään himourheilija, enkä edellytä sitä häneltäkään, vaan olen huolissani rakastamani ihmisen terveydestä. Miten ihmeessä tämän voisi ottaa esille loukkaamatta toisen tunteita? Omakohtaisia kokemuksia?
 
Ehdottomasti mittauttamaan sokerit työterveyteen tai terkkariin.

Jos vaimosi on ollut raskaana ja sokerit ovat olleet koholla raskausaikana, on suuri riski, että hän sairastuu myöhemmässä vaiheessa kakkostyypin diabetekseen.
 
Joo ilmaisepa asia niin vaimollesi, että olet huolissaan hänen terveydestään "Olen huomannut, että olet tosi väsynyt. Eikös sinua janotakin koko ajan? Nuohan ovat diabeteksen oireita ja kun on se sukurasitekin. Kannattaisikohan sinun mennä käymään lääkärissä?". Tuollaisesta ei voi loukkaantua.
 
Mulla on ylipainoa enemmän kuin vaimollasi ja silti pääsen kyykkyyn ja ylös ilman tukea. Iltaisin olen väsynyt vain silloin kun olen aamulla noussut aikaisin eikä mun liikkuminen ole jotenkin erityisen vaivalloista. Tuli vain mieleen.
 
[QUOTE="mies";27487672]Hänellä on ollut raskausajan diabetes, ja se ei ainakaan vähennä huolestuneisuuttani.[/QUOTE]

Sitten ehdottomasti lääkäriin ja pian. Janoisuuden tunne on jo selkeä merkki siitä, että jokin on pielessä, useinhan kakkostyypin diabetes saattaa olla ilman oireita vuosia.

Kerro vaimollesi ottaneesi selvää diabeteksesta, kun olet huomannut juomisen lisääntyneen ja löytäneesi tietoa raskausajan diabeteksen johtavan usein kakkostyypin diabetekseen.

Vaimosi ei voi loukkaantua siitä, että olet huolissasi hänen terveydestään.
 
[QUOTE="Miira";27487693]Mulla on ylipainoa enemmän kuin vaimollasi ja silti pääsen kyykkyyn ja ylös ilman tukea. Iltaisin olen väsynyt vain silloin kun olen aamulla noussut aikaisin eikä mun liikkuminen ole jotenkin erityisen vaivalloista. Tuli vain mieleen.[/QUOTE]

Tulkitsen tämän niin, että sinulla on ylipainoa, muttei siitä aiheutuvia terveydellisiä ongelmia. Ja toisaalta tämä viittaa siihen suuntaan, että puolisollani ei välttämättä ole kaikki nyt kunnossa?
 
Joo ilmaisepa asia niin vaimollesi, että olet huolissaan hänen terveydestään "Olen huomannut, että olet tosi väsynyt. Eikös sinua janotakin koko ajan? Nuohan ovat diabeteksen oireita ja kun on se sukurasitekin. Kannattaisikohan sinun mennä käymään lääkärissä?". Tuollaisesta ei voi loukkaantua.

- Nainen
- Ei voi loukkaantua

näistä voinee valita vain toisen =)
 
Voi kun uskaltaisinkin sanoa ettei vaimo tuosta loukkaannu. Itsekin huomautin juuri samalla tavalla eräälle minulle rakkaimmasta henkilöstä, nimenomaan huolen takia. Tuosta on nyt pari kuukautta aikaa mutta mökötys jatkuu yhä vaikka olen ihan anteeksikin pyytänyt.
Omassa parisuhteessani on onneksi sellaista että puolin ja toisin voi toiselle huomauttaa ilman että siitä syttyy taistelu. Siis mistä tahansa aiheellisesta.
 
Tuon on vaikea asia ottaa puheeksi ja voihan siinä toinen ensin suutahtaa, mutta ehkä rauhoituttuaan ymmärtää tilanteen. Ne verensokerit olisi kyllä hyvä tarkistuttaa.

Itse olin vuosia lähes liikkumaton, joskin olen siitä onnellinen, etten hirmu helposti saa ylipainoa. Nyt olen saanut itseni taas liikkeelle ja hitsi, kun tämän oman hyvän olon saisi jotenkin puettua sanoiksi/teoiksi, joilla kannustaa ihmisiä liikkumaan.
 
Vaikutat kivalta mieheltä. Kannattaa sanoa asiasta, on niitä riitoja typerämmistäkin asioista kehitelty. Tsemppiä! Toivottavasti puolisosi innostuu laihduttamaan terveyssyistään. Vinkkaa ateriankorvikkeita, kunhan päätöksen asteelle ehtii hän.
 
Ottaisin kyllä esille etenkin huolen siitä diabeteksestä. Se, miten vaimosi ottaa ehdotukset lääkäriin menosta ja / tai painonpudotuksesta riippuu ihan siitä kuinka vaimo itsensä näkee ja tuntee.
 
Ei tässä kohtaa tarvitse mainita painosta yhtään mitään vaan puuttua siihen juomiseen ja raskausajan diabetekseen, joka on SELKEÄ riski sairastumiseen.

Hoitamaton kakkostyypin diabetes voi johtaa erittäin vakaviin lisäongelmiin. Jos vaimo suuttuu siitä, että mies huolestuu hänen terveydestään, niin saa sitten suuttuakin.
 
Väsymys, janoisuus ja alituinen pissahätä ovat selviä d:n merkkejä.

Toki huoli ylipainosta on ok ilman sitäkin.

Yritä saada hänet aloittamaan vaikka kanssasi yhdessä joku mieluinen liikuntaharrastus, ryhdy laittamaan kevyempää ja terveellisempää ruokaa ja jättäkää herkut kaupan hyllylle.
 
Mä huomautin suoraan miehelleni, että hänellä on selviä diabeteksen oireita ja kun sukurasitettakin on, kehotin varaamaan lääkäriin ajan, mies kävi sokerirasituksessa ja sokerit oli vähän koholla, pitäisi tehdä uusi rasitus kuulemma vielä.
 

Yhteistyössä