Kaikki kelkkaretket kotiseudulla, myös ne, jolloin tipuin kelkasta kesken tanssin ja reestä kun ei ollut mitään, mistä pitää kiinni. Nautin älyttömästi istua reessä ja katsella pöllyävää lunta, vaihtuvia maisemia ja tuntea kylmän.
Joka kerta, kun veljenpoikani otti minua kädestä kiinni. Se oli suuri osoitus siitä, että minä olen hänelle turvallinen ja luotettava.
Pusu poskelle nyt jo edesmenneeltä ystävältä. Kaipaan häntä suuresti ja kovin. Emme nähneet enää pusun jälkeen.
Jokainen läsnäolon hetki ja henkisempi kokemus.
Tunnit rekan kyydissä. Ne päättömät jutut, kun on ajettu monta tuntia ja väsymys alkaa ottaa vallan, ovat upeita. Usvaiset pellot, upeat metsämaisemat ja hiljaiset tiet.. :heart:
Täytyy ehkä mainita vielä kuudentena eräs hetki, kun viime kesänä kävelin kaupungilta kotiin hameessani ja hienoissa kengissäni. Tajusin juuri sinä hetkenä olevani täysin vapaa, eikä mulla ollut yhtään mitään rajoitteita. Sillä hetkellä kukaan ei odottanut minulta mitään ja olisin voinut vaikka käydä nurmikolle makaamaan ja lauleskelemaan. Kävelin hymyillen kotiin.
Nämä ovat vain satunnaisia välähdyksiä elämästäni. Hienoja kokemuksia löytyy paljon enemmän, mutta nämä ovat tällä hetkellä päällimmäisenä.
