I
"ihmettelen"
Vieras
Jahas. Miehen kaveri oli avautunut miehelle että minä en kuulema ole sossupummia parempi, tuhlaan tahallani verovaroja jne. kun opiskelen vaikka yksi tutkinto on jo.
Vakituisessa työssä en ole koskaan ollut. Ei johdu yrittämisen puutteesta vaan olen tahtomattani viimeiset kuusi vuotta tehnyt keikkatöitä, pätkätöitä ja määräaikaisia määräaikaisten perään. Taloudellinen epävarmuus on kalvanut ja olen tuntenut itseni aika epäonnistuneeksi kun minua ei minnekään palkata vakituiseksi työntekijäksi. Työstäni olen pitänyt ja ollut siinä hyvä, mutta taloudellinen epävarmuus on aina kalvanut.
Hain keväällä huvikseni ammattikorkeaan ja pääsin sisään, mitä en itsekään olisi uskonut. Aloitin sitten tradenomiopinnot. En opiskele koska niin pitää tehdä töihin päästäkseen, opiskelen koska koen elämäni mielekkäämmäksi kun on jotain saavutettavaaja saan päätoimisesti tehdä JOTAIN. Nyt teen opiskelujen ohessa edelleen keikkatyötä, mutta enää en vastoin tahtoani. Ja kyllä vähän toivon sitäkin että korkeakoulututkinnon avulla saisin sitten aikanaan uusia ovia auki työelämässäkin.
Koulu on minulle todella vaikeaa, välillä menee oikein hyvin mutta välillä pääsen rimaa hipoen läpi. En ole opiskelevaa tyyppiä, ja tämän takia minun paikkani ei kuulema ole korkeakoulussa, motiivini opiskella ovat väärät ja olen vienyt opiskelupaikan joltain joka oikeasti sen olisi tarvinnut.
Mitä asiaan sanoo palsta. Onko moraalisesti väärin opiskella nostaakseen huonoa itsetuntoaan
Vakituisessa työssä en ole koskaan ollut. Ei johdu yrittämisen puutteesta vaan olen tahtomattani viimeiset kuusi vuotta tehnyt keikkatöitä, pätkätöitä ja määräaikaisia määräaikaisten perään. Taloudellinen epävarmuus on kalvanut ja olen tuntenut itseni aika epäonnistuneeksi kun minua ei minnekään palkata vakituiseksi työntekijäksi. Työstäni olen pitänyt ja ollut siinä hyvä, mutta taloudellinen epävarmuus on aina kalvanut.
Hain keväällä huvikseni ammattikorkeaan ja pääsin sisään, mitä en itsekään olisi uskonut. Aloitin sitten tradenomiopinnot. En opiskele koska niin pitää tehdä töihin päästäkseen, opiskelen koska koen elämäni mielekkäämmäksi kun on jotain saavutettavaaja saan päätoimisesti tehdä JOTAIN. Nyt teen opiskelujen ohessa edelleen keikkatyötä, mutta enää en vastoin tahtoani. Ja kyllä vähän toivon sitäkin että korkeakoulututkinnon avulla saisin sitten aikanaan uusia ovia auki työelämässäkin.
Koulu on minulle todella vaikeaa, välillä menee oikein hyvin mutta välillä pääsen rimaa hipoen läpi. En ole opiskelevaa tyyppiä, ja tämän takia minun paikkani ei kuulema ole korkeakoulussa, motiivini opiskella ovat väärät ja olen vienyt opiskelupaikan joltain joka oikeasti sen olisi tarvinnut.
Mitä asiaan sanoo palsta. Onko moraalisesti väärin opiskella nostaakseen huonoa itsetuntoaan