Tänään se sit tapahtu mitä oon pelännyt jo vuosia!

["aapee"]

Nimittäin vaaka näytti aamulla lukemaa 100,1kg. Oon "odottanut" tätä jo niin pitkään, että en oikein tiedä mitä tekisin. Tiedän, että pitäis laihduttaa, mutta olo on niin voimaton lukuisien epäonnistuneiden laihdutusyrityksien takia, että en jaksais edes aloittaa. Tiedän kuitenkin, että olen todella masentunut tämän johdosta, joten asia ei parane itsestään. Kun vaan löytäisi jostain voimia tehdä asialle jotakin..

Taustalla on ongelmia myös parisuhteessa ja paljon muussakin. Jotenkin ne kaikki tuntuu niin ylitsepääsemättömiltä, että tekis mieli käpertyä vain peiton alle piiloon ja syödä suklaata.

Miten voi ihminen olla niin pohjalla, että päästää itsensä tähän kuntoon??? :headwall:

 

[pdinv]

Motivaatio.....on
Keinot......ei

 

["vieras"]

nyt meet jonnekki ryhmään esim. painonvartioihin. sä tarvit jonkun joka piiskaa sua. ja vaikka se maksaa niin se on vaan hyvä, tuleepa käytyä!

 

[Hopeinen Kuu]

Painoin 107kg huhtikuussa -12. Avioliitto kuralla, masensi, ei jaksanut mitään, ainoa ilo tuli syömisestä ja jumalaton paha olo syömisen jälkeen. Olin aina pahalla tuulella, ärtynyt ja syyttelin miestäni kaikesta. Inhosin itseäni. En voinut katsoa itseäni peilistä. Ja sitten yhtäkkiä päätin että en halua elää tällasta elämää.
Päätin alkaa täysnutraamaan, kaloreita n500/vrk. Noin viidessä kuukaudessa n.-30kg. Parisuhde elpynyt, ei riidellä kuin harvoin ei oikeastaan ollenkaan, seksielämä alkoi taas sujumaan. "masennus" kaikkosi, ärtymys kaikkosi, ruoansulatus vaivat katosi, närästys katosi, energisyys palasi. Painan nyt n80kg ja nutraus jatkuu. Painon pudotus nyt on hitaampaa mutta koko ajan alaspäin.
Suosittelen.

 

[jatkuvaa kurinpalautusta :(]

Mitäpä jos aloittaisit pienillä teoilla, ei mitään raskaita ihmedieettejä. Ala vain syömään pienempiä annoksia, jätä santsikierros ja päivittäist herkut väliin. Herkkuja vain kerran viikkoon. Mitä olen huomannut lihavien ihmisten ruokailusta, niin se tuppaa näyttämään aika ilottomalta. On vaan monotonista mättämistä. Yritä löytää nautinto pienemmistä annoksista, panosta sapuskan ulkonäköön ja makuun, ei isoon kokoon.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27461820]nyt meet jonnekki ryhmään esim. painonvartioihin. sä tarvit jonkun joka piiskaa sua. ja vaikka se maksaa niin se on vaan hyvä, tuleepa käytyä![/QUOTE]

mihin vitun painonvartijoihin! herää tälle vuosituhannelle.

 

["henniz"]

Se on vaikeeta se aloittaminen mut siin vaihees ku itseinho on iha max, se onnistuu. Mä painoin viis vuotta sitte 94kg ja aloin painonvartijoiden pisteille. Puolitoista vuotta meni ja painoin 66
Nyt viiden vuoden jälkeen painan 68. paino on välil noussu muutaman kilon, korkeimmillaan käyny välil 74 kg, mut oon aina sit ottanu ne kilot heti pois, enkä oo päästäny nousuun. Tasapaino on löytyny ja tiedän miten voin olla ja syödä ja tehdä et paino pysyy kuosissa. ja tiedän miten nopeasti saan viis kiloo pois jos on tarve

kannattaa vaan nyt hakee tukiverkosto taustalle, esim keventäjät, ei oo ees hirveen kallista ja alottaa

 

["henniz"]

korjaus, kuusi vuotta sitten 94

 

[nohh]

Painoin 107kg huhtikuussa -12. Avioliitto kuralla, masensi, ei jaksanut mitään, ainoa ilo tuli syömisestä ja jumalaton paha olo syömisen jälkeen. Olin aina pahalla tuulella, ärtynyt ja syyttelin miestäni kaikesta. Inhosin itseäni. En voinut katsoa itseäni peilistä. Ja sitten yhtäkkiä päätin että en halua elää tällasta elämää.
Päätin alkaa täysnutraamaan, kaloreita n500/vrk. Noin viidessä kuukaudessa n.-30kg. Parisuhde elpynyt, ei riidellä kuin harvoin ei oikeastaan ollenkaan, seksielämä alkoi taas sujumaan. "masennus" kaikkosi, ärtymys kaikkosi, ruoansulatus vaivat katosi, närästys katosi, energisyys palasi. Painan nyt n80kg ja nutraus jatkuu. Painon pudotus nyt on hitaampaa mutta koko ajan alaspäin.
Suosittelen.

Laihdutatko edelleen noin järkyttävän vähillä kaloreilla? Miten jaksat tehdä yhtään mitään?

 

["vieras"]

Mulla ainakin on ongelma siinä, että heti kun alan laihduttamaan, mulla on koko ajan nälkä! Eli pelkkä tietoisuus laihduttamisesta saa mun pääni jakroppani huutamaan ruokaa koko ajan. Sen vuoksi suosittelisin ihan alussa, että ei tekisi mitään suuria muutoksia ruokavaliossa. Yritä hakea mielihyvää liikunnasta. Hyötyliikunta olisi tässäkin parasta, sillä silloin sitä ei huomaisi. Hommaa vaikka askelmittari ja ala ahnehtimaan askelia päivääsi.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";27461886]Mulla ainakin on ongelma siinä, että heti kun alan laihduttamaan, mulla on koko ajan nälkä! Eli pelkkä tietoisuus laihduttamisesta saa mun pääni jakroppani huutamaan ruokaa koko ajan. Sen vuoksi suosittelisin ihan alussa, että ei tekisi mitään suuria muutoksia ruokavaliossa. Yritä hakea mielihyvää liikunnasta. Hyötyliikunta olisi tässäkin parasta, sillä silloin sitä ei huomaisi. Hommaa vaikka askelmittari ja ala ahnehtimaan askelia päivääsi.[/QUOTE]

Mulla on vähän samaa ongelmaa. Ja olen huomannut, että jaksan noudattaa uusia, parempia elämätapoja max. 3 viikkoa ja sit homma taas lässähtää vähintään 6 viikoksi. Jotenkin olen vain niin loppu, että kun yritän huolehtia yksin terveellisestä ruuasta ja mies ei siihen panosta, niin en vain jaksa!

Hyötyliikuntaa en voi harrastaa, sillä asutaan niin korvessa, että täältä ei pääse ilman autoa mihinkään. :/ Eli liikuntaa on harrastettava liikuntana, ei sitä vahingossa kerry mistään. Ja en hirveästi tykkää liikumisesta (tiedän, jos hoikaksi haluaa, pitää opetella tykkäämään). Siksi sitä ei siis ole tullut harrastettua. Askelmittari kyllä löytyy, ja muitakin vempaimia, kun vain tulisi niitä käytettyä.

Minulla on taustalla myös syömishäiriö, joten siksikin oikean syömisen löytäminen on hankalaa. :/

 

[Littledeath]

Lopeta syöminen. Ole todella niukalla ruokavaliolla vaikka pari viikkoa, uhmaa nälkää. Huomaat että kohta sun ei tee edes mieli syödä ja pienetkin annokset tekee kylläiseksi.

Itseltä lähti n. 20 kiloa muutamassa kuukaudessa, ei ole tullut takaisin. Syön max. 1000 kaloria päivässä. Joskus vähemmän ja joskus enemmän muttä näin pääsääntöisesti. Liikuntaa en harrasta yhtään.

 

[Harmailen nyt]

[QUOTE="aapee";27461763]Nimittäin vaaka näytti aamulla lukemaa 100,1kg. Oon "odottanut" tätä jo niin pitkään, että en oikein tiedä mitä tekisin. Tiedän, että pitäis laihduttaa, mutta olo on niin voimaton lukuisien epäonnistuneiden laihdutusyrityksien takia, että en jaksais edes aloittaa. Tiedän kuitenkin, että olen todella masentunut tämän johdosta, joten asia ei parane itsestään. Kun vaan löytäisi jostain voimia tehdä asialle jotakin..

Taustalla on ongelmia myös parisuhteessa ja paljon muussakin. Jotenkin ne kaikki tuntuu niin ylitsepääsemättömiltä, että tekis mieli käpertyä vain peiton alle piiloon ja syödä suklaata.

Miten voi ihminen olla niin pohjalla, että päästää itsensä tähän kuntoon??? :headwall:[/QUOTE]

Mulla vaaka näytti samaa lukemaa jo noin kaksi vuotta sitten.
Mieliala syöpöttelijä oon, myös siideri maistuu liian usein liian hyvälle.
Jotain tosiaan tarttis munkin tehdä.
Älä sä vaivu epätoivoon kuitenkin, sillä ei ne kilot kumminkaa nyt maailmanloppu ole. Mullakin on monia ikäviä asioita takanapäin, jotka ovat edes auttaneet mun pulskistumista.

 

[Hopeinen Kuu]

Laihdutatko edelleen noin järkyttävän vähillä kaloreilla? Miten jaksat tehdä yhtään mitään?

Jaksan loistavasti. Teen vuorotyötä, hoidan huonokuntoisia vanhuksia ja jaksan oikein hyvin. Sillon jaksoin huonosti kun ylipainoa oli hurjasti ja söin huonosti ja paljon. Lääkärini tietää laihdutuksestani ja sanoo että voin hyvin jatkaa ja otattaa säännöllisesti veriarvot jotka ovat loistavat. Elimistö tottuu. En nutraisi jos en jaksaisi. Liikuntaakin jaksan harrastaa hyvin tosin nyt kävelen vain pitkiä lenkkejä vähintään 10km viidesti viikossa. Voin niin hyvin enkä ole koskaan voinut näin hyvin. Ai niin ja jatkoa tässä on se hyvä puoli että näläntunnetta ei ole, olen ketoosissa. Tietty himoja herkkuihin ja ruokaan tulee mutta ne onneksi useimmiten kestän.

 

["aapee"]

Ongelma tässä ei niinkään ole se, etten tietäis mitä pitäisi tehdä vaan se, etten saa sitä tehdyksi. Olo on voimaton ja siksi sorrun herkkuihin. Ne minulla on se suurin pahe ja lohtu, ruokaa en koskaan syö liikaa, jos se vain on terveellistä. Roskaruokaa syön liikaa ja liian usein, kun en vain jaksa tehdä mitään. :/

 

["vieraana"]

Jaksan loistavasti. Teen vuorotyötä, hoidan huonokuntoisia vanhuksia ja jaksan oikein hyvin. Sillon jaksoin huonosti kun ylipainoa oli hurjasti ja söin huonosti ja paljon. Lääkärini tietää laihdutuksestani ja sanoo että voin hyvin jatkaa ja otattaa säännöllisesti veriarvot jotka ovat loistavat. Elimistö tottuu. En nutraisi jos en jaksaisi. Liikuntaakin jaksan harrastaa hyvin tosin nyt kävelen vain pitkiä lenkkejä vähintään 10km viidesti viikossa. Voin niin hyvin enkä ole koskaan voinut näin hyvin. Ai niin ja jatkoa tässä on se hyvä puoli että näläntunnetta ei ole, olen ketoosissa. Tietty himoja herkkuihin ja ruokaan tulee mutta ne onneksi useimmiten kestän.

Tarkoittaako tuo nutraaminen siis jotain pussikeittoja tms ateriankorvikkeita vai mitä? Jos, niin syötkö siis pelkästään sellaisia, et mitään normaalia ruokaa? Meinaatko koskaan alkaa syödä "normaalisti" (tarkoitan tällä siis terveellistä ruokavaliota kuitenkin)?

 

[Hopeinen Kuu]

[QUOTE="vieraana";27462075]Tarkoittaako tuo nutraaminen siis jotain pussikeittoja tms ateriankorvikkeita vai mitä? Jos, niin syötkö siis pelkästään sellaisia, et mitään normaalia ruokaa? Meinaatko koskaan alkaa syödä "normaalisti" (tarkoitan tällä siis terveellistä ruokavaliota kuitenkin)?[/QUOTE]



VLCD=very low cloried diet ( korjatkaa jos kirjoitin väärin ). Pussikeittoja, pirtelöitä. Ja tiettyjä vihanneksia 500g/vrk. Ja tätä suositellaan vain ylipainon pudotukseen. Ja mulla on yli painoa vielä 13-14kg ja siitä puolet pudotan täysnutrilla ja loput ruokavaliolla, menossa olen ravitsemusterapeutille joka antaa ohjeet loppu laihdutukseen ja tasapainotukseen ettei paino lähtisi nousukiitoon kun nutraus päättyy ja sitten opettelen oikeita elämäntapoja etten enää lihoihisi ja opettelen pois epäterveellisistä ruokailutottumuksista. Eli vstaus kysymykseesi aion ruveta syömään normaalisti ja terveellisesti.

 

["mmm"]

[QUOTE="aapee";27462069]Ongelma tässä ei niinkään ole se, etten tietäis mitä pitäisi tehdä vaan se, etten saa sitä tehdyksi. Olo on voimaton ja siksi sorrun herkkuihin. Ne minulla on se suurin pahe ja lohtu, ruokaa en koskaan syö liikaa, jos se vain on terveellistä. Roskaruokaa syön liikaa ja liian usein, kun en vain jaksa tehdä mitään. :/[/QUOTE]

Älä usko tuollaisiin ihmedieetteihin. Kunnon kotiruokaa pieninä annoksina 6-8 ateriaa päivässä, ei oikeasti ole vaikeaa. Paljon proteiinia, vähän hiilareita ja kunnon aamupala. Kun saat insuliinituotannon tasapainoon niin kummasti se energiatasokin nousee.

 

["hmm"]

minua hämmästyttää kovasti nämä vastaukset....dieetit, korvikkeet yms ja oliko vain yksi, joka kehotti kasvattamaan liikuntaa (askelia). minusta sinun kannattaa heti mennä ravintoterapeutille, joka neuvoo oikeat ruokatottumukset ja aloittaa liikunta. liikunnalla on vaikea yksistään pudottaa kiloja (ehkä noin suuresta massasta jo lähtisikin), mutta se tukee laihdutusta ja ennen kaikkea auttaa pysymään saavutetuissa mitoissa.

 

["vieras"]

Sun kannattaa nyt ensin laittaa se ruokapuoli kuntoon ja sitten myöhemmin murehtia liikuntaa.

Minkälaiset mahdollisuudet sulla on normaaliin ruokailurytmiin?
Teetkö vuorotyötäym. muuta joka sekoittaa rytmin pahasti?

Mä lähtisin liikkeelle siitä että tekisin valmiiksi vaikka kahden viikon syömiset.
Tulosta netistä kevyempien ruokien reseptit valmiiksi kahdeksi viikoksi ja tee näitä aina isompi satsi jotta riittää 2 päivää.
Syö aina myös välipalat, se hillitsee illalla tulevaa herkkuhimoa.

Alku on aina vaikeaa, lisäksi siinä on paljon hommaa koota ruokalista valmiiksi, mutta lopussa kiitos seisoo. Tsemppiä!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27462260]Sun kannattaa nyt ensin laittaa se ruokapuoli kuntoon ja sitten myöhemmin murehtia liikuntaa.

Minkälaiset mahdollisuudet sulla on normaaliin ruokailurytmiin?
Teetkö vuorotyötäym. muuta joka sekoittaa rytmin pahasti?

Mä lähtisin liikkeelle siitä että tekisin valmiiksi vaikka kahden viikon syömiset.
Tulosta netistä kevyempien ruokien reseptit valmiiksi kahdeksi viikoksi ja tee näitä aina isompi satsi jotta riittää 2 päivää.
Syö aina myös välipalat, se hillitsee illalla tulevaa herkkuhimoa.

Alku on aina vaikeaa, lisäksi siinä on paljon hommaa koota ruokalista valmiiksi, mutta lopussa kiitos seisoo. Tsemppiä![/QUOTE]

EDIT: Siis tee valmiiksi listat kahden viikon syömisistä! ÄLÄ kahden viikon ruokia!

 

[klubeilija]

Heippa Ap!
Tuu Kiloklubiin! Vertaistuki auttaa ja kannustaa jaksamaan eikä tunnu siltä että olisit projektisi kanssa yksin. Ehdottaisin että laittaisit ensin ruokavalion kuntoon ja kun se taito on hyppysissä niin ota sitten liikunta mukaan. Näin ei tuu liian monta "uutta" asiaa suoritettavaksi ja stressattavaksi. Ja jos menee mönkään ja karkkipussi vie voiton niin älä nakkaa hanskoja naulaan vaan jatkat vaan seuraavana päivänä ilman mitään morkkista =)

 

[rietas]

Minusta sun nyt pitäis vaan tarkalleen miettiä, mitä tahdot. Haluatko ihan oikeasti laihtua? Jos vastaus on kyllä, niin eiköhän se motivaatio laihtumiseen löydy pidemmäksi aikaa kuin pariksi viikoksi.

Jos taas ei ole oikeasti motivaatiota, niin hyväksy tilanne, opettele pitämään itsestäsi sellaisena kuin olet. Tosin silloin pitäisi lakata syyttämästä kilojaan kaikista ongelmista elämässä ja miettiä,mistä ne ongelmat ja paha olo oikeasti johtuvat.

 

["aapee"]

Minusta sun nyt pitäis vaan tarkalleen miettiä, mitä tahdot. Haluatko ihan oikeasti laihtua? Jos vastaus on kyllä, niin eiköhän se motivaatio laihtumiseen löydy pidemmäksi aikaa kuin pariksi viikoksi.

Jos taas ei ole oikeasti motivaatiota, niin hyväksy tilanne, opettele pitämään itsestäsi sellaisena kuin olet. Tosin silloin pitäisi lakata syyttämästä kilojaan kaikista ongelmista elämässä ja miettiä,mistä ne ongelmat ja paha olo oikeasti johtuvat.

En minä syytä kilojani ongelmistani vaan ongelmiani kiloista. :/

Ehkäpä tässä tosiaan on taustalla se, että pitäisi tosissaan olla rohkea ja miettiä parisuhde asiat kuntoon. Käymme kyllä mieheni kanssa terapiassa, tai olemme sen juuri aloittaneet. Yksi käynti takana, seuraava on huomenna. Ehkä suurin ongelma on se, että pelkään toteavani etten voi jatkaa tätä suhdetta ja ero on edessä.

Olen yrittänyt panostaa ruokavaliooni jo useita vuosia. En vain tunnu onnistuvan siinä. Ja uskokaa, olen yrittänyt ihan kaikkea aina vlcd-jutuista karppaukseen, netin laihdutussivustoista ravintoterapeuttiin. Ongelma on siinä, etten jaksa ylläpitää tervettä ruokavaliota. En jaksa myöskään seurata mitään liian tiukkoja dieettejä. En jaksa tehdä ruokaa joka päivä. Kyllästyn lähikaupan valikoimaan enkä keksi siitä mitään uutta ruokaa. :/

Suurin syy myös tähän haahuiluun on elämäntilanteeni. Olen päivät kotona lasten kanssa, iltaisin ja viikonloppuisin töissä. Myös kaikennäköistä muuta menoa tuntuu olevan ja rytmeistä ei tietoakaan. Asumme tosiaan myös maalla, jumalan selän takana (eikä todellakaan minun halustani), joten hyötyliikunta ei onnistu täällä. Kaikki on kaukana ja kaikkialle on mentävä autolla.

 

[Peyote]

Mietitköhän sä vähän liika monimutkaisesti, kelailet parisuhdejuttuja, rohkeutta, elämäntilannetta ja muuta...

Mä annan sulle ilmaisen neuvon. Pienennä ruoka-annoksiasi. Jos syöt yleensä 2 leipää, ala syödä sen sijaan vain yksi. Jos syöt 2 perunaa, ota jatkossa vain yksi. Mehun sijaan juo vettä. Jos vielä senkin jälkeen paino vaan nousee, vaikka syöt puolet vähemmän, niin johan on ihme, sitten lääkäriin tarkistamaan kilppariarvot.