Jaahas no kukas tunnustaa että on/ on ollut peräpukamia?

Raskausaikana oli pukamia, mutta ne katosi kun jouduin olee vuodelevossa ja sillai että sänkyä oli kallistettu niin että pää on ihan hiukan alempana kuin jalat.

 

kyllä sen tietää millon on pakko lähtee lekuriin, ainakin minä tiesin. JUmankekka sillä perseellä ei istuttu, hyvä että kävelemään pysty. Piti kyllä aika tiuhaan perskannikoita puristella kävellessä yhteen, et eteenpäin pääsi. Oisinkohan 3-4 päivää kitunu, ja lopulta se vaan oli antauduttava lekurin "helliin" käsiin.
Mun äitil oli melkei samoihin aikoihin sama vaiva, se oli saanu jotai suppojaki siihen vaivaan, mie siltä niitä nappailin omienkin kannikoitten väliin.

Ei siinä pelkkä kipu haittaa vaan myös vessassa käydessä.

 

Ekan kerran iski kun olin ehkä 18v enkä siis todellakaan ollu raskaana. Luulin oikeesti että mulla on joku pahemman luokan hyppykuppa joka on levinny jo persieseenki

Sitten vaan häpeissään tk:seen pepaa näyttämään, ja tietysti semmonen nuori hehkee mieslääkäri joka vaan iloisesti toteaa et "pukamahan se täällä kurkistaa"

 

molemmissa raskauksissa on tullut pukamia.. osa on hoitunut ajan kanssa lämpimillä peppukylvyillä ja kerran käytin scheriproct neo - kuurin (puikkoja + voidetta), joka tehos tosi hyvin. On taipumusta ummetukseen ja pukamat tulee sitten siinä sivussa. Ei oo onneksi ollut niin pahoja, että olis tarvinnut mennä lekurin hoidettavaksi :-/

 

Pukamat ovat vaivanneet satunnaisesti jo ennen ensimmäistä synnytystä mutta synnytyksen jälkeen ongelma oli tosi paha. En pystynyt moneen viikkoon istumaan ilman tyynyä ja sitten kun alkoivat parantua saattoivat joskus tulla uudestaan esille.
Toisessa synnytyksessä tilanne ei ollut niin paha johtuen varmaan lyhyemmästä synnytyksestä. Pienet pukamat paranivat lihasjumpalla eivätkä juurikaan särkeneet.
Ihmettelen miksi ihmiset häpeävät niin paljon peräpukamia, ovathan ne tokia kivuliaita eivätkä kovin kauniita, mutta eivät myöskään vaarallisia.
Muuten, ainut voide joka todella auttaa peräpukamiin on hädesalva. Sitä saa myös puikkoina.

 

Joo minäkin suosittelen hädensaa! Ja ahkeraa jumppaa. Mulla tuli yksi pukama toisen raskauden lopulla. Synnytyksen jälkeen se oli ainoa, mikä vaivasi, mutta se kesti aika pitkään. Se tuli ja meni, just kun sen oli saanut katoamaan, niin het se tuli takas jos vähänkään oli vatsa kovalla. Nykyään ei vaivaa enää, synnytyksestä kohta 2v. Mut sen verran kelju vaiva oli, etten taida viitsiä enää raskaaksi hankkiutua!

 

Onhan noita välillä putkahdellut ja verta on vuotanut mallikkaasti pytty punaiseksi. Ovat onneksi painuneet itekseen pois bepanthenilla sekä peräpukamavoiteilla ja -supoilla.

Perhanan suolivammaisuus kun joutuu joskus useastikin käymään ripulilla kerta toisensa perään, niinä aikoina noita pukamia ilmeentyy.

 

kyllä sitä kaikkee on ihmisten kiusaksi tehty

 

onhan nuo ollu, ja edelleen musituttavat olemassa olemisellaan kun nauttii poppamiehen herkkuja....

 

onhan nuo ollu, ja edelleen musituttavat olemassa olemisellaan kun nauttii poppamiehen herkkuja....

Lussuki herännynnä, HUOMENTA!

 

Lussuki herännynnä, HUOMENTA!

Huomenta, neljästä asti tässä touhunnu jo omiani... leipasin sämpylöitä ja pullaa. ajattelin viedä muksujen hoitotädeillä päiväkahveille.