Miksi muissa pohjoismaissa eri käsitykset päivähoidosta?

[Tanskasta terveisiä]

Olen asunut yhteensä n. 10 vuotta Ruotsissa ja Tanskassa ja löydettyäni tämän palstan, en voi kuin ihmetellä maiden välisiä eroja ja ennenkaikkea käsityksiä päivähoidosta.

Suomessa tunnutaan yleisesti ajateltavan että päiväkodit ovat ns. "pahasta", erityisesti juuri alle kolmevuotiaille lapsille, kun taas näissä muissa maissa harva yli yksivuotias on kotihoidossa ja päivähoitoa pidetään ennenkaikkea hyvänä asiana lapsen kehityksen kannalta.

Sama koskee mielestäni nykyään lähes kaikkia muitakin Euroopan maita, osaatteko sanoa mistä johtuu että Suomi lienee ainoa kotihoidon "kannattaja"-maa?

 

[myös ulkomailla asuva]

Suomessa päivähoito tarkoittaa usein pitkiä hoitopäiviä viitenä päivänä viikossa, muissa maissa pienten lasten äidit ( tai isät ) työskentelevät osapäiväisesti, jolloin lasten hoitoaika on vain muutaman tunnin päivässä, eikä läheskään joka päivä.

 

["vieras"]

Muut maat ovat edenneet sosialismissa pidemmälle, mut pieni ja sisukas Suomi tulee sinnikkäästi perässä.

 

[tanskasta terveisiä]

Suomessa päivähoito tarkoittaa usein pitkiä hoitopäiviä viitenä päivänä viikossa, muissa maissa pienten lasten äidit ( tai isät ) työskentelevät osapäiväisesti, jolloin lasten hoitoaika on vain muutaman tunnin päivässä, eikä läheskään joka päivä.

Ei ainakaan pidä paikkaansa näissä muissa pohjoismaissa. Tai en ainakaan tunne ketään joka tekisi osa-aikaista työtä eli kyllä lapset ovat ihan viisi päivää, 8-10 tuntia päivässä hoidossa.

 

["vieras"]

Suomessa aina hullaannutaan johonkin aatteeseen, kotihoito alkaa olemaan jo uskontoa monelle.

 

[Muissa maissa]

Muualla ei edes kuvitella, että valtio kustantaisi kotona olemisen lasten kanssa. Täällä ovat äidit siihen tottuneet. SIinä ero. Ei missään muussa. Ihan täyspäisiä lapsia kasvaa joka paikassa, mutta mammoilla on mennyt puurot ja vellit sekaisin.

 

[äåöp]

Muistelen itsekkin Tanskassa asuneena siellä loppuu äityisloma kun lapsi on 1 v. ja kotihoidontukea ei saa jos työnantaja ei siihen suostu. Siinä varmaankin yksi syy miksi lapset viedään aikaisin hoitoon.

 

[vintilläkö tuulee]

Ehkä päivähoito on laadukkaampaa muissa maissa? Ei niin isoja ryhmäkokoja eikä vaihtuvia hoitajia?

 

[Hehehe]

Ehkä päivähoito on laadukkaampaa muissa maissa? Ei niin isoja ryhmäkokoja eikä vaihtuvia hoitajia?

Ei muuten todella ole. Ei ryhmä kokojen, eikä laadun puolesta. Mutta vaihtoehtoja ei ole olemassakaan: joko viet sinne ja menet töihin, tai mies maksaa. Yhteiskunta ei lasten kotihoitoa tue.

 

[Madicken04]

Kieltämättä tuntuu välillä hassulta. Itse olen kohta 10v asunut Ruotsissa ja saanut lapseni täällä, sisko on asunut reilut 7v Tanskassa ja kaksi nuorempaa lastaan on syntynyt siellä. Kolmas sisko asuu perheineen Suomessa ja tosissaan eroja on monissa suhtautumistavoissa ja käytännöissä.

Noin näppituntumalta veikkaisin että tuo ero, nähdäänkö päivähoito tärkeänä osana lapsen varhaiskasvatusta ja lasten oikeutena joka lähtee lapsen tarpeista vai pakollisena säilytyspaikkana sillä aikaa kun vanhemmat ovat töissä tai opiskelevat näkyy myös päivähoidon arjessa ja henkilökunnan asenteissa.

 

[ap.]

Muualla ei edes kuvitella, että valtio kustantaisi kotona olemisen lasten kanssa. Täällä ovat äidit siihen tottuneet. SIinä ero. Ei missään muussa. Ihan täyspäisiä lapsia kasvaa joka paikassa, mutta mammoilla on mennyt puurot ja vellit sekaisin.

Saan itsekin täällä Tanskassa kodinhoidontukea, mutta eipä sitä kukaan tuntemani tanskalainen äiti halunnut edes hakea. Ihmettelevät vaan kovasti että lapsi yli yksi-v. on kotona.

 

[ap.]

Ei muuten todella ole. Ei ryhmä kokojen, eikä laadun puolesta. Mutta vaihtoehtoja ei ole olemassakaan: joko viet sinne ja menet töihin, tai mies maksaa. Yhteiskunta ei lasten kotihoitoa tue.

Ainakin täällä Tanskassa tukee.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Ainakin muissa pohjoismaissa on sikäli eri käsitykset kotihoidostakin, että isät pitävät merkittävästi enemmän perhevapaita. Liittyvätkö asiat ehkä toisiinsa?

 

[vintilläkö tuulee]

Ei muuten todella ole. Ei ryhmä kokojen, eikä laadun puolesta. Mutta vaihtoehtoja ei ole olemassakaan: joko viet sinne ja menet töihin, tai mies maksaa. Yhteiskunta ei lasten kotihoitoa tue.

On siis kulttuurisidonnainen juttu. Tehdään niin kuin muutkin tekevät ja miten on yleisesti hyväksytympää.

 

[ap.]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27379527]Ainakin muissa pohjoismaissa on sikäli eri käsitykset kotihoidostakin, että isät pitävät merkittävästi enemmän perhevapaita. Liittyvätkö asiat ehkä toisiinsa?[/QUOTE]

Täällä Tanskassa taitaa yleisin malli olla että äiti on sen vajaan vuoden kotona ja lapsi menee sitten hoitoon.

 

[..]

Vähän ehkä sivuaa aihetta, mutta mä väitän, että mun 2-vuotiaalle hoidossa oleminen on ollut hyvästä. On ollut hoidossa 11kk:n iästä asti. On iloinen, sosiaalinen ja sopeutuvainen lapsi. Tykkää olla hoidossa, mutta toki tykkää olla myös kotona. Hoidossa ollessa on oppinut paljon muilta lapsilta (esim. pukemiset, pottailut, puhe) ja tuollaista käytännön ohjausta en voi oikeen kotona yksilapsisena tarjota. Joskus kun lapsi juoksee hoitotädin syliin halaamaan niin hetkellisesti tuntuu jollain oudolla lailloa pahalta, mutta eihän se multa ole pois, että lapsella on muitakin välittäviä aikuisia ympärillä ja pelkästään hyvä asiahan se on. Ja juoksee se sit muakin usein halaamaan.

Tästä tulee varmasti paskaa niskaan, mutta mä väitän, että moni pitää lapsen kotona ihan itsekkäistä syistä. Joko siitä, ettei ole työpaikkaa/ei halua mennä vielä töihin tai haluaa olla lapselle itse korvaamaton. Toisaalta, ihan hyviä syitä kai nekin olla kotona, enkä toisten päätöksiin puutu enkä niitä tuomitse. Mutta uskon, että harvoin sille LAPSELLE hoidossa olemisesta on haittaa, usein jopa päinvastoin. Toki on ihan eri asia, jos päiväkoti on ihan läpimätä, enkä sellaiseen haluaisi itsekään viedä. Oman lapseni halusin laittaa perhepäivähoitoon ja koen sen olevan parempi paikka alle 3-vuotiaalle.

 

[..]

Mutta lisään vielä, että harvoin siitä pelkässä kotihoidossa olemisestakaan on lapselle haittaa, joten kun kerran sellainenkin on suomessa mahdollista niin sekin on vaan hyvä asia. Kukin tekee, miten parhaaksi kaikkien perheenjäsenten kannalta näkee.

 

[Madicken04]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27379527]Ainakin muissa pohjoismaissa on sikäli eri käsitykset kotihoidostakin, että isät pitävät merkittävästi enemmän perhevapaita. Liittyvätkö asiat ehkä toisiinsa?[/QUOTE]

Varmaan. Kotiäitiydestä on vaikeampi tehdä elämäntehtävää tai ammattia, se on vaan se tietty vaihe kun lapsi on pieni (vauva). Tuolloinkin lastenhoito -sekä kodin siinä samassa- jakaantuu tasaisemmin ja tosissaan äiti sen oman aikansa elättää perhettä työssä käymällä kun isä puolestaan hoitaa lasta kotona. Vaikeampi luoda marttyyriäiti-myyttiä ja kun jo alkuun jakaa lapsenhoitovastuuta muille ei se päivähoitoon laittaminenkaan ole sellainen kriisi.

 

[Keittiönoita]

Kunnallinen päivähoito on Suomessa varsin uusi juttu. Vielä 80-luvun lopulla kunnalliseen päivähoitoon oli tulorajat eli se oli tarkoitettu vain pienituloisille ja/tai muista sosiaalisista ongelmista kärsiville. Perheissä, joissa tuo tuloraja ylittyi, jouduttiin etsimään lapselle joku muu hoitopaikka. Ja silloin olikin kauppojen ilmoitustauluilla ja lyhtypylväissä paljon ilmoituksia, missä etsittiin lapselle hoitajaa. Yksityiseksi perhepäivähoitajaksi saattoi ryhtyä kuka tahansa eikä toimintaa valvottu millään tavalla. Varsin yleistä oli, että noin 1-vuotiaan lapsen äiti otti hoitolapsia, jotta pystyi itse hoitamaan omaa lastaan kotona. Hoitaja saattoi myös milloin tahansa ilmoittaa vanhemmille, että huomenna ei enää ota lasta hoitoon. Mä oli tuohon aikaan esikoisen kanssa kotona ja kuinkakohan monta kertaa systeri silloin itkien mulle illalla soitti, että taas meni pojalta hoitopaikka ja voisinko ottaa hänen poikansa hoitoon siksi ajaksi, että uusi hoitaja löytyy.

Voisin hyvin kuvitella, että tällä hetkellä on pienten lasten vanhempina sellaisia naisia ja miehiä, jotka ovat omassa lapsuudessaan kokeneet tuon heittopussina olon ja myös epämiellyttävät hoitajat/hoitopaikat. Ne taas, joilla on hyviä muistoja lapsuutensa hoitajista/hoitopaikoista, saattavat suhtautua päivähoitoon myönteisemmin.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Täällä Tanskassa taitaa yleisin malli olla että äiti on sen vajaan vuoden kotona ja lapsi menee sitten hoitoon.

Suomessakin tuo taitaa olla aika yleinen malli, ainakin koulutetumman porukan keskuudessa. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä tilastotietoa, kun jokaisella varmaan oma tuttavapiiri sisältää omanlaistaan porukkaa.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Tästä tulee varmasti paskaa niskaan, mutta mä väitän, että moni pitää lapsen kotona ihan itsekkäistä syistä. Joko siitä, ettei ole työpaikkaa/ei halua mennä vielä töihin tai haluaa olla lapselle itse korvaamaton.

On vielä kolmaskin syy. Itsekäs ihan varmasti sekin, mutta kuitenkin aika eri pohjalta lähtevä.

Juttelin juuri eilen mieheni kanssa, ja hän totesi että ei taida mikään palkkatyö olla niin mukavaa kuin oman lapsen kehityksen seuraaminen kotona.

Voi kun kotivanhemmuuteen osaisivat ja haluaisivat hakeutua ne ihmiset, jotka näkevät sen tuolla tavalla. Myös lapsen edun vuoksi.

 

[ap.]

Juu luulen että asiassa on nimenomaan kulttuurieroja.

Täällä Tanskassa on täysin mahdollista olla pidempäänkin kotona, mutta yleinen ilmapiiri tuntuu olevan että päivähoito kannattaa lapsen kehityksen kannalta.

 

["määmää"]

Ehkä ei ole kyse eri suhtautumisesta päiväoitoon van eri suhtautumisesta toisen vanhemman kotonaoloon

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27379607]Suomessakin tuo taitaa olla aika yleinen malli, ainakin koulutetumman porukan keskuudessa. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä tilastotietoa, kun jokaisella varmaan oma tuttavapiiri sisältää omanlaistaan porukkaa.[/QUOTE]
Mulla on tuttavapiirissä myös akateemista porukkaa ja heidän kohdallaan on ollut yleistä, että lapsi menee päivähoitoon 1,5 - 2 vuoden iässä. Kuitenkin niin, että lapsen isä on ollut vähintään 6 kk hoitovapaalla ts äiti ei joudu olemaan pois työelämästä koko tuota aikaa. Matalammin koulutetuilla - kuten siis mullakin aikoinaan sairaanhoitajana - se 3 vuottakaan ei ole uran eikä talouden kannalta katastrofi, koska pienestä palkasta kotihoidontuelle siirtyminen ei laske samassa määrin elintasoa kuin jos on hyvä palkka ja jää hoitovapaalle. Kolmessa vuodessa ei myöskään töissä ehtinyt tapahtua mitään niin suurta mullistusta, että ei olisi pystynyt taas töitä tekemään hoitovapaan jälkeen.

 

["vieras"]

Niinpä, suomessa ollaan ETUOIKEUTETTUJA hoitamaan oma lapsi niinkin pitkään, ja pöhköt ei osaa sitäkään arvostaa. En minä ainakaan halua muiden maiden kehittymätöntä mallia tänne.