Käytetyt vaatteet lapsuudessasi?

["vieras"]

Oliko teillä lapsena kierrätettyjä vaatteita tai tavaroita lapsena? Nykyäänhän on ihan yleistä että lapsilla on joko kirpputoreilta tai sitten kavereilta tai sukulaisilta kierrätettyjä vaatteita, leluja ja tavaroita. Olen syntynyt 80- luvulla ja muistan kuinka esim. käyetty polkupyörä oli jollain lailla noloa ja kierrätetyt vaatteet vielä 90- luvun alussa lama-aikoina merkki huonommuudesta, ainakin joidenkin mielestä.

Muistan kinastelleeni koulussa 90- luvun aluss ayhden "kaverin" kanssa onko käytetty polkupyörä aina huonompi kuin uusi. Minulla oli merkkipyörä, mutta ostettu käytettynä, hänellä taas uutena ostettu halpa merkettipyörä. Kaverin mielestä meidän täytyi olla tosi köyhiä kun minulla oli käytetty pyörä ja minä taas kuittasin, että meillä ei ostetakaan pyöriä ruokakaupasta Onko muilla vastaavia muistoja?

 

[Ultramariini]

Kuusikymmenluvun loppupuolen lapsena sisarussarjan kuopuksena ja serkussarjan nuorimmaisena
minulla oli hyvin usein käytettyjä vaatteita, leluja ja tavaroita.
Tosin toisaalta, koska minua ennen oli kaikella ollut niin monta käyttäjää, saatoin joskus saadakin ihan uusiakin vaatteita ja pyörän.

 

[kyllä]

lähes kaikki vaatteet kiersi isommilta serkuilta, juhlavaatteet äiti yleensä ompeli, samoin paljon muitakin käyttövaatteita. Kaikki vaunut, pyörät, syöttötuolit yms yms on tullut käytettynä. Olen syntynyt -77.

 

[himpsis]

No ei. Eipä tullut lapsena mieleenkään vertailla, onko jonkun paita ostettu kirpparilta.. Fillareillakaan ei ollut väliä, kunhan sillä eteenpäin pääsi. Jotkut ajoivat maastopyörällä, jotkut tavallisella 3 vaihteisella, toiset jopolla tai mummopyörällä. Mulla oli maastopyörä, mutta se ei ollut mitään kallista merkkiä, mutta ei siitä koskaan kukaan mitään sanonut
Ei yläasteellakaan ketään kiinnostanut, millaisella fillarilla ajoit. Kukaan ei edes huomannut, että lainasin välillä (ihan vain huvikseni) kaverin äidin ikivanhaa nopsaa oman uutena ostetun maastopyöräni sijaan...
Ja olen siis 80-luvun hedelmä.

 

["Iki-ihana"]

Olen syntynyt -77, ja minulla ja pari vuotta nuoremmalla siskollani oli jonkin verran vanhemmilta serkuilta perittyjä ja kirpputoreilta ostettuja vaatteita. En pitänyt sitä mitenkään outona tai hävettävänä. Oli hauskaa, kun serkulta saatiin iso kassillinen vaatteita, ja niitä sai kokeilla ja ihmetellä mitä kaikkea olikaan nyt saanut taas. Päiväkodissa muista pariinkin kertaan, että joku katseli ihastellen jotain printtipaitaa (eivät olleet ihan niin yleisiä silloin), ja ylpeänä kerroin sen olevan serkun vanha,

Urheiluvälineitä ostettiin yleisesti käytettynä. Paikallinen urheiluliike osti ja myi käytettyjä luistimia ja suksia. Polkupyörät ostettiin usein poliisin huutokaupasta. Ei sitä kukaan ihmetellyt, normaalia oli.

 

[kuljettiin..]

kirpparivaatteissa. 80-luvun lapsi myöskin.

nykyäänkin rakastan kirppareita

 

[vicy]

No ei. Eipä tullut lapsena mieleenkään vertailla, onko jonkun paita ostettu kirpparilta.. Fillareillakaan ei ollut väliä, kunhan sillä eteenpäin pääsi. Jotkut ajoivat maastopyörällä, jotkut tavallisella 3 vaihteisella, toiset jopolla tai mummopyörällä. Mulla oli maastopyörä, mutta se ei ollut mitään kallista merkkiä, mutta ei siitä koskaan kukaan mitään sanonut
Ei yläasteellakaan ketään kiinnostanut, millaisella fillarilla ajoit. Kukaan ei edes huomannut, että lainasin välillä (ihan vain huvikseni) kaverin äidin ikivanhaa nopsaa oman uutena ostetun maastopyöräni sijaan...
Ja olen siis 80-luvun hedelmä.

samoin...

En tiedä missä ap on kasvanut, mutta siellä missä minä kasvoi ei ainakaan juuri kellään ollut uutta pyörää vaan vähintään sisarukselta peritty ja kirppari vaatteissa/ite tehdyissä/ sisaruksilta perityissä kulki monet. Kirppareita kierrettiin jo yläasteella kavereiden kanssa.

 

["Vieras"]

Minä sain melkein kaiken käytettynä vanhemman sisareni käytön jäljiltä. Sain kyllä uuttakin, mutta esim. polkupyörät ja muut isommat hankinnat käytettynä. Minusta käytettyjen vaatteiden ja tavaroiden käyttäminen ei ole mitenkään noloa. Tosin nyt kun minulla on oma lapsi, ostan melkein kaiken uutena, koska en saa keneltäkään käytettyä tavaraa ja kirpputoreilla myydään mielestäni liian kalliilla liian käytettyjä vaatteita, joita saa uusina alesta edullisemmin. Huuto.netistä tosin tekee löytöjä.

Noloa minusta on se, että jotkut eivät ota vastaan esim. kun olen tarjonnut lapseni käytettyjä vaatteita ILMAISEKSI ystävien ja tuttavien lapsille. Siis uutena ostetut yhden lapsen käytössä olleet vaatteet eivät kelpaa kun parille ystävälleni. Minä kyllä ottaisin jos joku antaisi, vaikka olisi varas ostaa kaikki uutenakin. Mutta ei sitä uutena kaikkea aina tarvitse saada/ostaa. Käytetty vaate / tavara ei ole yhtään noloa vaan ne ihmiset ovat noloja, jotka niin ajattelee. Ja mitä sitten jos ei ole varaa ostaa uutena, ei se ole noloa vaan se nyt sattuu olemaan sen hetkinen elämäntilanne. Ei kaikilla ole varaa uuteen eikä rikkaita vanhempia ja isovanhempia ostelemassa tavaraa...

 

[lucifer]

oli, ja osa niistä vaatteista on ollut käytössä vielä omillakin lapsillani ja jäävät odottamaan heidän lapsiaan.

omillanikin kierrätän vaatteita. meillä on ystäväpariskunta jonka kanssa on saatu poikia sopivasti niin että vaatteet kiertää. kätevää.

 

[Phoebsi]

Elin ainoana lapsena, mutta jotain oli serkkujen vanhoja vaatteita. Suurin osa kuitenkin uusia tai mummin ompelemia. Juhlavaatteet haettiin aina uudet sellaisesta kivasta pikkupuodista, se oli mukavaa joka kerta.

En muista, että olisin kiinnittänyt huomiota muiden vaatteisiin saati tiennyt, kellä on käytettyjä vaatteita ja kellä ei. Liitin varallisuuden enemmänkin toisten asunnon kokoon ja siihen, haisiko rappukäytävässä kana vai ei

 

[BP]

Mulla on minun äitini vanha pusero. Ja vauvalle ollaan säästetty minun vanhoja neulepukuja ja kietaisupaitoja. Niitä ainoastaan siis jäljellä. Leluista jäljellä on äitini nukke, muut on jo myyty pois. Tai ovat menneet rikki. Ainakin juuri laitoin yhden pehmon roskiin kun kangas oli jo niin liestynyt että kun sen otti syliin niin kangas hajosi.

 

[BP]

Mulla on minun äitini vanha pusero. Ja vauvalle ollaan säästetty minun vanhoja neulepukuja ja kietaisupaitoja. Niitä ainoastaan siis jäljellä. Leluista jäljellä on äitini nukke, muut on jo myyty pois. Tai ovat menneet rikki. Ainakin juuri laitoin yhden pehmon roskiin kun kangas oli jo niin liestynyt että kun sen otti syliin niin kangas hajosi.

Ja olisin voinut lukea vähän paremmin...Kyllä oli paljon kierrätettyjä vaatteita. Ja sain niistä kyllä kuullakkin mutten siitä juuri jaksanut välittää. Poikien vanhoissa vaatteissa kuljin pitkään.

 

["vieras"]

Itse ole nsyntynyt -70 luvulla. Olin suvun vanhin tyttö, joten sain kaiken uutena, mutta kaikki mun vanhat vaatteet meni kiertoon. Jonkun verran mulle ostettiin kirppikseltä vaatteita, mut meillä päin niitä ei paljon ollut. Mua vuoden nuorempi serkku taas sai aina mun vanhat vaatteet, jossain vaiheessa se oli meidän mukana vaatekaupassa ja ehdotteli mulle et ostetaan toi paita kun musta se on kiva ja saan sen sit vuoden päästä. Ja hän käyttää edelleenkin paljon kirpparilta hankittuja vaatteita itsellään ja lapsilla.

 

["vieras"]

Elin ainoana lapsena, mutta jotain oli serkkujen vanhoja vaatteita. Suurin osa kuitenkin uusia tai mummin ompelemia. Juhlavaatteet haettiin aina uudet sellaisesta kivasta pikkupuodista, se oli mukavaa joka kerta.

En muista, että olisin kiinnittänyt huomiota muiden vaatteisiin saati tiennyt, kellä on käytettyjä vaatteita ja kellä ei. Liitin varallisuuden enemmänkin toisten asunnon kokoon ja siihen, haisiko rappukäytävässä kana vai ei

Haisiko kana? Mitä tää tarkoittaa?

 

["vieras"]

Olen syntynyt -76 ja käytettyä tavaraa ei ollut. Kirpparit ilmestyi katukuvaan vasta joskus 90-luvun alussa. Sit ostin kyllä itse paljon kirppareilta vaatteita. Lapsuudessa käytettyä on ollut ainoastaan yksi fillari.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vieras";27373939]Haisiko kana? Mitä tää tarkoittaa?[/QUOTE]

Niissä taloissa, jotka oli vuokrataloja ja jossa oli köyhempiä perheitä, haisi rappukäytävässä aina kana. Muistan sen ikuisesti, sen löyhkän. Liitin sen lapsena siis köyhyyteen, ruuan hajun, en vaatteiden ulkonäköä. Hassua, mutta olinkin lapsi.

Unohdin vastata vielä, että itse ostan itselleni ja lapsilleni vaatteita myös kirppareilta, välillä puolet ja puolet uusina ja kirpparilta. Aina ei vain meinaa löytyä käytettynä sitä, mitä tarvitsisi juuri silloin, kun tarvitsee.

 

["suru"]

80- lukuhan oli nimeomaan materialismin ja kertakäyttöisyyden vuosikymmen juppeineen, eli kyllä se oli ihan yleistä että vanhaa ja käyettyä halveksittiin. Edes sitä omaa "vanhaa" takkia ei välttämättä sopinut enää kolmatta talvea käyttää, vaan hankittiin uusi. 90- luvun lama muutti tätä käsitystä ja silloinhan vasta kirpputoreja oikeasti syntyi, sitä ennen ne olivat seurakuntien köyhäinapua pääosin.

Meillä myös kierrätettiin sisarusten kesken ja muistan minäkin saaneeni polkupyörän urheiluliikkeen käytettyjen osastolta ja muutamia vaatteita naapurin lapselta. En todellakaan hävennyt niitä, mutta enpä niiden alkuperää juuri kuulutellutkaan. Jälkikäteen ajatellen, luulen että useammallkin niitä vähintäänkin sisarusten vanhoja oli, mutta niistä oltiin hiljaa kun ajan henki oli että kaikilla piti olla uutta. Kyllä minäkin muistan jutelleeni kaverin kanssa, että onkohan kolmannella kaverilla kotona tosi köyhää, kun kaverilla oli käytetyt luistimet ja pidin visusti suuni kiinni että päälläni oli naapurin pojan vanha toppatakki.Köyhää ei ollut meilläkään, mutta jotain noloa kai siinä käytetyssä muka silti oli. Onneksi nykyään on toisin.

 

[Akaatti]

Minulla oli serkkujen vanhoja vaatteita aika usein. Polkupyörät olivat aina uusia paitsi yksi, jonka ostettiin käytettynä, kun olin 9-vuotias. 11-vuotiaana sain taas uuden polkupyörän, joka minulla oli aikuisikään asti ja olisi varmaan vieläkin ellei se olisi hajonnut.

Kirpputorit tulivat vasta silloin -90-luvun alussa, kun olin koulussa ja joskus ostettiin vaatteita tai tavaroita kirpputoreilta. Useimmin kuitenkin äitini oli myymässä kirpputorilla kuin ostamassa. -90-luvun puolivälissä tuli itsepalvelukirpputorit, joista äitini usein vuokrasi sen myyntipöydän ja myi siellä tavaroita.

 

[Minuli]

Mäkin sain aina serkulta(kun ei sisaruksiakaan ole) sen pieneksijääneet kuteet ja kun mä asuin maalla ja serkku kaupungissa, niin mähän olin aina tosi COOL ja kadehdittu, kun mulla oli niin makeet vaatteet.
Fillarin oli aina jostain käytettynä isä ostanut, megasniidu kun on, mutta eipä sen alkuperää kukaan tiennyt/kysellyt. Eikä niistä mun pitämistä serkun vanhoista vaatteistakaan näkynyt että ne olis käytettyjä, enkä nykyään itsekään kirppikseltä osta kuin uudenveroisia.
Mutta aika paljon uutenakin ostettiin, mutta ei mullakaan oo mitään muistikuvaa että olis sen perusteella kenekään vaatteita(tai muitakaan juttuja) kateltu, lähinnä muistan ne köyhät kulki rikkinäisissä ja oikeesti kulahtaneissa vaatteissa, semmosissa jotka oli oikeesti ihan roskiskamaa ja pienessä maalaiskoulussa/-pitäjässä tiedettiin muutenkin, että kuka oli köyhä ja ei siitä mitään kiusattu, pidetty huonompana tai muuta.
Kovempi paikka konservatiivisille maalaisille oli esim eräs pääkaupunkiseudulta muuttanut köyhä yh-äiti lapsineen, muistan että monet ei saaneet ees leikkiä sen meidän luokalla olleen tytön kanssa koulun ulkopuolella, kun sen perheen taustat selvis ja sitä kyllä kiusattiin köyhyydestä, mutta ei muita.

 

[halipupu harmaana]

Kyllä meillä vatteita kierrätettiin ainakin oman perheen kesken ja urheilutavaroita ostettiin myös käytettyinä. Ostan myös omille lapsille pyörät, sukset ja luistimet käytettyinä, koska käyttöaika on niin lyhyt. Nykyään asia osataan perustella lapsille fiksummin kuin 80-luvulla eli sillä että kierrättäminen säästää luontoa. Meillä lapset käyttivät tänään leikeissä sujuvasti sanaa "uusiokäyttö".