Miksi aina kun joku purkautuu palstalle, että on huutanut lapselle, niin käsketään soittamaan neuvolaan?

["vieras"]

Mitä helkutin hyötyä siitäkin muka on. Eiköhän nuo äänenkorottamiset ole lapsiperheissä ihan normaalia ja kyllä äidinkin tulee näyttää erilaisia tunnetiloja, jos ollaan vaan hissunkissun ja hymyillään, niin eihän se lapsi opi, että kaikki tuntemukset on sallittuja ja normaaleja. Neuvolatyöntekijät sun muut on ehkä ihan tarpeeksi työllistettyjä muutenkin, kun niitä pahempiakin tapauksia on.
Se että äiti menettää hermonsa vaikka uloslähtiessä lapsen venkoillessa ei minusta ole mikään neuvolaan soittamisen vaativa tilanne.

 

["nipsu"]

ei minustakaan huutaminen ole syy soittaa minnekkään ,mutta käsiksi käyminen on! Tosin ei neuvolaan, mitä hyötyä siitä on? Neuvolan täti tekee ls-ilmoituksen, eli yhä hyvin voi suoraan soittaa lastensuojeluun

 

[vierass]

No ehkä sen takia, että tarvii ite apua, jos pitää purkautua siitä, että on huutanut lapselle

 

["Arja"]

[QUOTE="nipsu";27370849]ei minustakaan huutaminen ole syy soittaa minnekkään ,mutta käsiksi käyminen on! Tosin ei neuvolaan, mitä hyötyä siitä on? Neuvolan täti tekee ls-ilmoituksen, eli yhä hyvin voi suoraan soittaa lastensuojeluun[/QUOTE]

Ystäväpiirini on akateemista, positiivista ja kaikinpuolin mukavaa porukkaa. Silti en tiedä yhtään tapausta, jossa ei jossain vaiheessa olisi lapseen käyty käsiksi. Klassinen kuvio on että pitkän uhmiskauden jossain vaiheessa menee hermo. Esim. Minun poika sai kerran tukistuksen. Yhdenkään ystäväni lapsesta en ole huolissani. Saati tekisin ilmoitusta.

 

[mamemi]

Siinä aloituksessa, johon nyt ilmeisesti viittaat, oli kyllä aihetta enempäänkin huoleen. Sitä mä en ymmärrä, miksi aletaan heti syyllistämään äitiä, jos tajuaa olevansa loppuunpalanut ja haluaa apua. En tiedä, auttaako neuvolaan soittaminen, saako sieltä oikesti apua tossa tilanteessa? Luulisi, että sieltä osaavat ohjata oikeanlaisen avun piiriin.

 

[ap.]

Siinä aloituksessa, johon nyt ilmeisesti viittaat, oli kyllä aihetta enempäänkin huoleen. Sitä mä en ymmärrä, miksi aletaan heti syyllistämään äitiä, jos tajuaa olevansa loppuunpalanut ja haluaa apua. En tiedä, auttaako neuvolaan soittaminen, saako sieltä oikesti apua tossa tilanteessa? Luulisi, että sieltä osaavat ohjata oikeanlaisen avun piiriin.

No tuosta ketjusta, missä oli puhe ulosmenemisestä uhmaikäisen ja vauvan kanssa tää tuli mieleen ja itse en huomannyt kyseisessä aloituksessa mitään ihmeellistä, jokaisella on päiviä jolloin tuntuu, että pää hajoaa ja hermo menee lapsiin pienestäkin. Olihan siinä toki tönäisty lasta, mutta en minä sitäkään välttämättä pahana pidä, jos sitä ei joka päivä tapahdu ja kaikissa tilanteissa.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että lapsiaei nykyäänkasvateta ja se näkyy tuolla kaduilla ja kouluissa, kun lapset tietävät, että aikuiset eivät heille mitään voi tehdä.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Olihan siinä toki tönäisty lasta, mutta en minä sitäkään välttämättä pahana pidä, jos sitä ei joka päivä tapahdu ja kaikissa tilanteissa.

No siitä toivottavasti olemme ainakin yhtä mieltä, että on erittäin paha juttu tönäistä lastaan joka päivä jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Minun mielestäni on kyllä paha asia ylipäätään töniä ketään.

Tuossa kyseisessä viestiketjussa oli paljon muitakin hälytysmerkkejä loppuun uupuneesta äidistä, jolla ei ole riittävästi tukea ympärillään. Paatuneinkaan nettikeskustelija tuskin haluaa ottaa omalletunnolleen sitä mahdollisuutta, että tilanne kärjistyy pahimpaan. Siksi sanotaan, että "hae apua". Se on helppo sanoa, mutta vaikea tehdä. Sillä sanoja saa ostettua itselleen hyvän omantunnon, hän on ainakin ottanut toisen ihmisen huolen vakavasti ja tarjonnut jonkinmoista ratkaisua.

Todella puistattavaa on minun mielestäni todeta, että jokainenhan joskus hermostuu ja lyö lastaan. Noin sanomalla minun mielestäni juurikin mitätöidään äidin pahaa oloa, annetaan ymmärtää että äidin tuohon pisteeseen ajanut väsymys ja ahdistus on ihan tavallista lapsiperheen arkea. Että siinähän elelet, tämmöistä se meillä kaikilla on ja kuuluukin olla...