T
Tempperameetikko.
Vieras
Neljävuotias poikani on aina ollut tosi kiltti ja enemmänkin konflikteja välttelevä, kuin niitä aiheuttava. Nyt hän on ystävystynyt päiväkodissa ihan kivan, mutta kurittoman ja toisinaan huonokäytöksisen pojan kanssa. Tämä poika saa lapseni mukaan melkein mihin tahansa idoottimaisuuksiin, kuten toisten nimittelemiseen, kiroiluun ja muiden härnäämiseen ja leikin ulkopuolelle jättämiseen.
Yleensä poikani tottelee minua hyvin, ja tietää itsekin mikä on oikein ja mikä väärin, mutta kun seurailin näiden leikkejä ryhmässä, ja yritin komentaa, ei nätti puhe mennyt perille ollenkaan. Enkä ihmettele, jos kaveri riehuu ja nauraa ilkeilyilleen, onhan se vähän vaikea tajuta miksei itse saa käyttäytyä niin. Tämä kaveri saattoi myös suoraan sanoa pojalleni että ''Mee lällättämään niille, mee nyt!'' samaan aikaan kun itse kielsin niin tekemästä, eli ihan selvästi kuuli kun kielsin, ja heti päälle yllytti. Kaveri ei myöskään kuunnellut minun tai muiden aikuisten komenteluja ollenkaan, oma äitinsä ei reagoinut mitenkään.
Viimeaikoina on tullut tietooni kaikenlaista pientä kiusaa ja typerää toimintaa joihin poikani on osallistunut kaverinsa vanavedessä, tai esim. haukkumasanoja jotka hän on tältä oppinut. Kun yritän läksyttää tai jutella aiheesta, lapseni muuttuu myötäileväksi herrantertuksi, joka halaa ja pussaa ja pyytelee anteeksi, mutta sama toiminta jatkuu siitä huolimatta. Tuntuu että hän myötäilee dominoivan kaverinsa lisäksi myös minua, eikä oikein osaa olla oma itsensä ja luottaa omaan päähänsä.
Miten ihmeessä opetan lapselleni omilla aivoillaan ajattelemista ja itsenäisyyttä?
Yleensä poikani tottelee minua hyvin, ja tietää itsekin mikä on oikein ja mikä väärin, mutta kun seurailin näiden leikkejä ryhmässä, ja yritin komentaa, ei nätti puhe mennyt perille ollenkaan. Enkä ihmettele, jos kaveri riehuu ja nauraa ilkeilyilleen, onhan se vähän vaikea tajuta miksei itse saa käyttäytyä niin. Tämä kaveri saattoi myös suoraan sanoa pojalleni että ''Mee lällättämään niille, mee nyt!'' samaan aikaan kun itse kielsin niin tekemästä, eli ihan selvästi kuuli kun kielsin, ja heti päälle yllytti. Kaveri ei myöskään kuunnellut minun tai muiden aikuisten komenteluja ollenkaan, oma äitinsä ei reagoinut mitenkään.
Viimeaikoina on tullut tietooni kaikenlaista pientä kiusaa ja typerää toimintaa joihin poikani on osallistunut kaverinsa vanavedessä, tai esim. haukkumasanoja jotka hän on tältä oppinut. Kun yritän läksyttää tai jutella aiheesta, lapseni muuttuu myötäileväksi herrantertuksi, joka halaa ja pussaa ja pyytelee anteeksi, mutta sama toiminta jatkuu siitä huolimatta. Tuntuu että hän myötäilee dominoivan kaverinsa lisäksi myös minua, eikä oikein osaa olla oma itsensä ja luottaa omaan päähänsä.
Miten ihmeessä opetan lapselleni omilla aivoillaan ajattelemista ja itsenäisyyttä?
