Ollaanko liian vaatiavt vanhemmat?

  • Viestiketjun aloittaja Meidän hullula
  • Ensimmäinen viesti
Meidän hullula
Lapsi toi kiitettävän. Sanottiin vaan että ok, jos tekisi hommia saisi paremmankin. Sitten vielä sanoin että miten teillä voi olla noin helppoja.

Kun kysyin tuliko paljon kymppejä,lapsi sanoi että hänen numero oli paras. Olin että häh???? Tuoko paras? (ja mietin mielessäni miten vammasia ne toiset ovat)
 
"abc"
Tulevaisuutta odotellessa ja huonoa itsetuntoa lapselle, joka sitten voi syyttää vanhempiaan siitä, kun kaikki menee pieleen. Kun niille ei ikinä kelvannut mikään, olin huono lapsi.

Ja toivottavasti tämä on provo......
 
  • Tykkää
Reactions: lissukka.
"a p"
[QUOTE="hui";27310810]No, joo, olette! Kiitettävässä ei pitäisi olla mitään valittamista. Paitsi jos lapsenne on huippuhyvä, mut laiska...niin voihan sitä ahkeruuteen kannustaa toki.[/QUOTE]

Tekee läksyt ja kuuntelee tunnilla, ei muuta. Ei aio jatkaa kuin pakolliset opinnot vaikka on siis ihan hyvä oppilas noin. Ei mene lukioon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meidän hullula;27310801:
Lapsi toi kiitettävän. Sanottiin vaan että ok, jos tekisi hommia saisi paremmankin. Sitten vielä sanoin että miten teillä voi olla noin helppoja.

Kun kysyin tuliko paljon kymppejä,lapsi sanoi että hänen numero oli paras. Olin että häh???? Tuoko paras? (ja mietin mielessäni miten vammasia ne toiset ovat)
Meidän vammainen saa usein parempia numeroita kokeista kuin normaalit luokkatoverinsa. :saint:
 
"juupajuu"
No ootte kyllä mun mielestä!!! Itse kiitän lasta 7-7,5 numerostakin, tosin kyseessä lapsi jolla keskittyminen ja koulunkäynti vähän vaikeeta. Mutta silti tuo välillä kymppejäkin, samoin ysejä. Olen ihan tyytyväinen ja iloinen lapsen puolesta jos saa kohtuullisia numeroita =)
 
ootee
Totaaa, selittäkää mulle, joka oon luullut että se asteikko menee näin: kiitettävä, hyvä, tyydyttävä, välttävä, että eikö toi kiitettävä enää ookkaan se "paras"??
 
"Kymppi"
Toi ap:han on ihan kevytversio mun vanhemmista. Ei niille kymppikään kelvannut, jos joku muukin sai sellasen. Onnistuin pitkään olemaan luokallani kaikissa aineissa paras, myös liikunnassa, kuvaamataidossa ja musiikissa. Ei riittänyt. Pilkattiin vain, kuinka kaikki on nykyään koulussa niin helppoa, ennen kuulemma kokeet oli paljon vaikeampia. Ja viimeisenä niittinä naureskeltiin koko mun koulumenestykselle.

Joo, itsetuntoni ei ole kummoinen. Mutta aikuisena olen huomannut, kuinka moni kollegani työssäni todella arvostaa taitojani ja antaa paljon myönteistä palautetta. En ehkä olekaan aivan toivottoman huono kaikessa;)
 
Voi miten käy lastasi sääliksi. Elämä ei ole kovinkaan mukavaa jos lähtökohta on se ettei edes omat vanhemmat arvosta lasta. Miten hän voisi sitten itse oppia arvostamaan itseään.
Odota vaan kun teini-iässä ilmestyy ensimmäinen kauniita puhuva luuseri jonka matkaan lapsesi lähtee välittömästi koska saa silloin ensimmäistä kertaa elämässään pelkkää ihailua osakseen.sillä ei ole siinä kohden mitään merkitystä että ihailu voi olla täysin valheellista hyväksikäytön kustannuksella.
Jostain on rakkautta ja hyväksyntää saatava hintaan mihin tahansa jos sitä ei kotoa saa.
 
"vieras"
Ei ole tervettä. Tulee mieleen luokkakaverini, jolle tuli paineet liian kovaksi ja siitä aiheutui psyykkisiä ongelmia. Hän oli hyvä oppilas, mutta tunsi, ettei ollut riittävän hyvä.
 

Yhteistyössä