plussat ja miinukset....

Haluaisin kuulla teiltä äideiltä mistä pitäisi olla kiitollinen kun ei vielä lasta ole. Ja myös mistä jään paitsi. Mies ei ole valmis enkä minä enää halua painostaa, tein vain muuteman valinnan,jotka suututtivat miestäni. Sitä, etten mene anoppilaan koko jouluna hän ei varmaan usko ollenkaan todeksi. Haluaisin tasoitella tunteitani tilannetta ja tietysti miestänikin kohtaan. Mutta silti haluan teiltä äideiltä kuulla molemmat puolet asiasta. Itse kun ei näe kun ne ihanat asiat.......

 

Yksi päivä juuri mietin ja oikeasti ihan ainoa hyvä asia lapsettomuudessa on se että ei tarvitse pelätä lapsen puolesta. Muuta en keksinyt. Tosin meillä on vasta 1-vuotias. Uhmat, murkkuikä ym. vielä edessä päin. Jos lapsi olisi sairas, huonoja puolia olisi varmasti enemmän.

 

Saat tehdä mitä haluat, milloin haluat. Saat nukkua yöt putkeen eikä tartte herätä esim. sunnuntai aamuna klo. 6 (tämän menetyksen suuruuden yleensä kyllä tajuaa kunnolla vasta, kun sen menettää)

Ei tarvitse kokea sitä suurta surua ja tuskaa, kun lapselle sattuu jotakin, tai edes ajattelet mitä kaikkea kamalaa hänelle voi sattua.

Se mistä jäät paitsi, sen tajuaa vasta sit kun sen oman nyytin syliin saa. Se on sen jälkeen kaikki kaikessa, eikä elämä ilman sitä ole minkään arvoista.

 

No mulla ainaki tulee omalla kohdalla mieleen, että ei tarvi pelätä lapsen puolesta. Sitten pääset liikkumaan minne haluaa ja mihin aikaan tahansa, tämä siksi, koska meillä ei asu sukulaisia lähellä, jotka voisi hoitaa lasta sen aikaa.. eikä lasta saa ikinä yökylään mihinkään, että saisi iltavapaata vaikka baariin menon vuoksi.. ja en ole käynyt baareissa kohta 4 vuoteen..
Sitten rahallisesti varmaan pärjättäisiin kahdestaan paremmin entä lapsen kanssa, vaikka yksi lapsi ei nyt silleen paljoa kuluta..

Niin.. siinäpä ne.. ei mulla ainakaan tule enempää nyt mieleen
Ja oikeastaan päivääkään en vaihtais pois vaikka lapsi onkin.. kyllä se niin paljon enemmän tuo elämään kuin ottaa

 

Teillä taisi kaikilla olla yhtenä syynä ainakin se, ettei tarvitse pelätä lapsen tai lasten puolesta...se oli jotenkin liikuttavaa.

 

sa syödä mitä haluaa milloin haluaa eikä tartte olla pakosti aina niin terveellistä ja säännöllisiä aikoja (syömiseen, nukkumiseen tms) vaan voi lukea vaikka koko illan kirjaa, napostella jotain tai ottaa vaan kahvia ja leipää tai jugurttia

Ikävöi niitä aikoja... :ashamed:

 

Mun lapsi on 1v 7kk.

Itelleni uni on ollut tosi tärkeää ja ennen lasta nautin siitä kun sai nukkua pitkään jne. Nyt joutuu heräämään aina viimestään seittemältä.

Sai lähteä kavereiden kanssa spontaanisti milloin minnekin. Nyt en usein iltaisin pääse enää mihinkään kun lapsi on nukkumassa viimeistään klo 20.

Joskus vastuu on tuntunut niin isolta. Joskus pelottaa se että olen yksin vastuussa tuon pienen ihmisen hyvinvoinnista ja periaatteessa koko elämästä. Huoli lapsesta on kyllä.

En ole koskaan aiemmin elämässäni tuntenut niin suuria syyllisyyden tunteita kuin äitinä olemisessa. Syyllisyys kun en imettänyt, syyllisyys kun en osannut vaatia tarkempia tutkimuksia lääkärissä ajoissa, syyllisyys kun pieni joutui aloittamaan päiväkodissa. Syyllisyys kun en aina jaksa tehdä ruokaa alusta loppuun itse. Syyllisyys kun en nytkään aloittele ruuan tekoa vaan istun koneella kun lapsi nukkuu. Tosin näistä olen aika hyvin päässyt eroon ajattelemalla että teen kuten parhaaksi näen ja olen hyvä äiti.

Hyviä puolia on sitten mm. se, että elämä sai uuden merkityksen. Minä olen jollekin maailman tärkein ja turvallisin ihminen. Rakkaus omaa lasta kohtaan, se on ennennäkemätöntä. Kuolisin tuon pienen puolesta, en muiden. Tunnen että olen "täyttänyt tehtäväni naisena" eli saanut jälkeläisen, tunnen kuuluvani yhteiskuntaan.

On ihana seurata lapsen kehitystä, katsoa sitä iloa, kiukuttelunkin kestän kun ajattelen että minuun hän luottaa.

Olen saanut uusia ystäviä äitiyden myötä.

Olen ylpeä itsestäni ja lapsestani.

En voisi kuvitellakaan etteikö minulla olisi tuota lasta. Olen kasvanut ihmisenä niiiiin paljon ettei ole tosikaan. Rakastan lastani niin paljon!!

 

Ei tarvitse pelätä lapsen puolesta, saa tehdä mitä haluaa koska haluaa, ei tarvitse miettiä hoitopaikkoja jos haluaa omaa aikaa, saa nukkua kunnon yöunet ja aamulla niin pitkään kuin haluaa..
Ja kun ei ole lasta vielä, ei tiedä mistä jää paitsi eikä sitä varmaan osaa kaivata samalla tavalla. Lapsen syntymän jälkeen sitä ei vaihtaisi noihin mun edellämainitsemiin, ainakaan mä en vaihtais.

Et sä varmaan mistään jää paitsi jos meinaatte kuitenkin lapsen/lapsia "hankkia" joskus tulevaisuudessa. Mutta sanoisin että nauti elämästä sellaisena mitä se on nyt, toistaiseksi nautit vapaasta ja lapsettomasta elämästä. Ja sitten kun saatte lapsen, niin sitten nautitte siitä

 

hmmm littledeath.. paljosta kannat syyllisyyttä. Jos ei lapset menisi päivähoitoon niin ihmiset kuten minä menettäisimme työmme joten anna ainakin sen olla.

 

hmmm littledeath.. paljosta kannat syyllisyyttä. Jos ei lapset menisi päivähoitoon niin ihmiset kuten minä menettäisimme työmme joten anna ainakin sen olla.

Joo ja olen sen niin ajatellutkin, että minun on pakko olla töissä, ei ole oikeastaan vaihtoehtoja. Olen yksinhuoltaja ja me emme vaan tulleet toimeen kotihoidontuella. Tai ehkä olisimme leivässä pysyneet, mutta en halua itselleni enkä lapselleni superköyhää elämää.

 

Teillä taisi kaikilla olla yhtenä syynä ainakin se, ettei tarvitse pelätä lapsen tai lasten puolesta...se oli jotenkin liikuttavaa.

Niin, se huoli alkaa jo kun vauva on kohdussa...eikä lopu ikinä .

Plussaa on se (ilman lasta) ettei tarvitse kokata koko aikaa, eikä kämppä tule niin sotkuiseksi kun asujia on vähemmän, varsinkin kun on vain aikuisia talossa.

Miinuksia on se, ettei saa tuntea sitä ehdotonta rakkautta omaan lapseensa, ja saada sitä takaisin.

Siinä nyt yhdet kutakin.

 

Väkisin isäksi vai sitten kun mies on valmis... Hetkinen, kumpikohan kuulostaisi järkevältä...

Pakottamalla tai kiristämällä ei saa kuin paskan parisuhteen. Ja isän joka ei halua olla isä. Mieti nyt, onko ihan järkevää kiristää anoppilassa käymisellä tai muulla. Ihan lapsellista pelleilyä. Hyi hitto.

 

Jos viimeinen kirjoittaja tietäisi millaista siellä anoppilassa on, ja mitkä ovat miehen mielestä loistavia perusteita sille ettei lasta vielä hankita, saattaisit ymmärtää minua.

 

vaihtaisin nimimerkkiäsi vähän

 

Jos viimeinen kirjoittaja tietäisi millaista siellä anoppilassa on, ja mitkä ovat miehen mielestä loistavia perusteita sille ettei lasta vielä hankita, saattaisit ymmärtää minua.

Annas kun veikkaan. Selitellään kaikilla mahdollisilla, rahalla, omalla ajalla, yöunilla, seksillä blaa blaa blaa. Ja niin todellisuudessa ei vaan halua nyt. Tarviiko siihen sen enempää perusteita. Miksi sille pitää löytyä joku muu perustelu?

 

vaihtaisin nimimerkkiäsi vähän

Jaa miksi.

 

Jos mieheni ei olisi halunnut lapsia, olisin jättänyt hänet ja etsinyt toisen miehen. Vaikka rakastin ja rakastan häntä kauheasti enkä usko että parempaa miestä voisi löytää. Olen vain aina tiennyt haluavani äidiksi ja en olisi voinut luopua siitä unelmasta. Me kyllä puhuimme jo suhteen alussa asiasta ja olimme samaa mieltä siitä että haluamme lapsia.

Tuntuu että monet miehet haluavat lykätä lapsen hankintaa. Jos mies haluaa lapsen "joskus" niin silloin pieni painostus on minusta paikallaan. Mutta jos mies ei vaan halua lapsia niin minusta ei voi loputtomiin painostaa. Toisaalta monet miehet kyllä myöntyvät lopulta, kai se vaan ajatuksena pelottaa niin paljon ja tuntuu oudolta, mutta mieli voi muuttua kun asiaa miettii.

 

Ei tarvi kantaa vastuu toisesta ihmisestä
Ei tarvitse kantaa syyllisyyttä tekemisistä tai tekemättömyyksistä
Ei tarvitse kohdata toisten äitien syylistämistä omista kasvatuksista/ruokailusta/imettämisestä/kestoilusta/perhepeteilystä yms.
Ei tarvitse noudataa aikatauluja
Ei tarvitse kerätä kaikkia pieniä juttuja lattialta, jos ei jaksa
Ei tarvitse täyttää olohuonetta lapsen leluilla ja miettiä miten ne saa nätisti "piiloon"
Ei tarvitse suunnitella lomareissuja/automatkoja tiettyjen taukojen varaan, suunnitella levähdyspaikkoja niin että lapsi viihtyy ja miten nukkuu päikkäreitä
Ei tarvitse suunnitella auton ostoa turvakaukaloiden ja istuinten mukaan
Ei tarvitse miettiä saako lapsi tarpeeksi virikettä, saako lapsi isompana kavereita, oletko osannut kasvattaa oikein, oletko ollut hyvä äiti...
Ei tarvi kantaa jatkuvaa huolta, joka muuten alkaa jo siittä päivästä jolloin tekee sen positiivisen testin

Elämä muuttuu lapsen myötä, mutta jos molemmat vanhemmat ovat todella tahtoneet sen muutoksen, niin mikää ei ole sen parempaa kuin oma lapsi.

 

ei sadface kun se perustelu on hänen sisarusten lapsiinsa panostaminen. Siis että on varaa heitä hemmotella, tietenkin oma lapsi vaikuttaisi siihen suureen summaan, joilla näitä siskon- ja veljienlapsia lahjomme. Ihan muuten vaan yleensä. Kyse ei ole vain syntymäpäivistä tai jouluista.. no, mutta luulin että kaikki olivat tuon jo lukeneet.

 

ok!

Yhtä kaikki. Ihan samanlaiselta tekosyyltä kuulostaa. Kun ei sille haluamattomuudelle välttämättä sen koommin syytä tarvita.

 

Haluaisin kuulla teiltä äideiltä mistä pitäisi olla kiitollinen kun ei vielä lasta ole. Ja myös mistä jään paitsi. Mies ei ole valmis enkä minä enää halua painostaa, tein vain muuteman valinnan,jotka suututtivat miestäni. Sitä, etten mene anoppilaan koko jouluna hän ei varmaan usko ollenkaan todeksi. Haluaisin tasoitella tunteitani tilannetta ja tietysti miestänikin kohtaan. Mutta silti haluan teiltä äideiltä kuulla molemmat puolet asiasta. Itse kun ei näe kun ne ihanat asiat.......

Sä olet vapaa liikkumaan.
Sä saat nukkua rauhassa.
Ei sotkuja kodissa/autossa/missään.
Voit syödä milloin haluat, ja mitä haluat.
Olet vastuussa vain itsestäsi, ei musertavaa tunnetta kun sattuu pienikin haaveri.
Sulla on todennäkösesti varaa hemmotella itseäsi, ja voit tehdä sen helposti.
Kukaan ei riitele teillä jostain lelusta, joka on kenties rikkikin.
Anoppi teilaa sut puolet vähemmän, kun jäät jouluna pois.
Voit ostaa urheiluauton!
Te mahdutte pieneenkin asuntoon.
Ei lastenvaatehifistelyä.
Ei ärsyttäviä mammakavereita, joita sietää jotta lapselle olisi kaveri.
Kukaan ei huuda, kun olet sekunnin poissa näkyvistä.
Ja voitte harrastaa seksiä missä vain, milloin vain!