Kyllä lapset pärjäävät niin vähällä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja niukasti elävä 5 lapsen perhe
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

niukasti elävä 5 lapsen perhe

Vieras
Kun pienestä pitäen ovat tottuneet vähään niin onnellisia ovat vielä isonakin vaikka eivät kaikkea samaa saa mitä koulukaverit.Muita perheitä jotka elävät niukasti?
 
Oli rahaa paljon tai vähän:

Yritän ainakin tuoda selkeästi esiin että raha ei puussa kasva, meillä lapset vielä siinä iässä etteivät kysele miks naapurin Jormalla on uus Lumia.

Esim. Joulussa lapset odottavat musiikkia, askartelua, leivontaa etc. jokseenkin enemmän kuin lahjoja.

Toivoisin että lapset olisivat tyytyväisiä siihen mitä saavat. En kyllä kuuntelis hetkeäkään marinaa jostakin saadusta lahjasta, ettei kelpaa muka!

Täytyy katsella miten ollaan asiassa onnistuttu kun aika kuluu.
 
Viimeksi muokattu:
Olen samaa mieltä, ettei lasten tarvitse saada kaikkea ja että lapset pärjäävät vähällä. Siinä on kuitenkin mielestäni vissi ero, että on olemassa resurssit tarjota se, mikä tarpeelliseksi katsotaan + joskus tarpeetontakin kuin elää aina ilman. Lapset selviävät ilman ulkomaanmatkoja, mutta kivoja ne matkat ovat. Lapset elävät halvimmilla ruoka-aineilla, mutta ravintolassa on mukava aterioida ajoittain. Urheiluvälineitä saa käytettynä, mutta oishan se kiva joskus saada itse valita minkä värinen polkupyörä lähtee mukaan. Kirpparilta saa kaikkea sisustukseen, mutta entä jos oma huone ois edes sisustettu uudellakin?

Tasapainoilua! Meillä esim. uusi kännykkä on linkitetty vuoden työsopimukseen lasten kanssa. En mielelläni lähtisi tulotasosta karsimaan.
 
Mun vanhemmilla oli rahaa ihan hyvin mutta meille lapsille halusivat opettaa jotain sillä että eivät ostaneet leluja eikä hienoja vaatteita. Kärsin varsinkin hienojen vaatteiden puutteesta koko kouluajan. Varmasti oli osasyy siihen että minua kiusattiin. Nyt aikuisena ostan paljon vaatteita ja kaikkea kivaa. Myönnän että osaan käyttää rahaa eli en elä yli varojen mutta tuo lapsuusajan niukkuus vaikuttaa nyt siten että ostan mielelläni kaikkea.
 
Olen samaa mieltä, ettei lasten tarvitse saada kaikkea ja että lapset pärjäävät vähällä. Siinä on kuitenkin mielestäni vissi ero, että on olemassa resurssit tarjota se, mikä tarpeelliseksi katsotaan + joskus tarpeetontakin kuin elää aina ilman. Lapset selviävät ilman ulkomaanmatkoja, mutta kivoja ne matkat ovat. Lapset elävät halvimmilla ruoka-aineilla, mutta ravintolassa on mukava aterioida ajoittain. Urheiluvälineitä saa käytettynä, mutta oishan se kiva joskus saada itse valita minkä värinen polkupyörä lähtee mukaan. Kirpparilta saa kaikkea sisustukseen, mutta entä jos oma huone ois edes sisustettu uudellakin?

Tasapainoilua! Meillä esim. uusi kännykkä on linkitetty vuoden työsopimukseen lasten kanssa. En mielelläni lähtisi tulotasosta karsimaan.

Juuri näin, tolkullista tekstiä. :)
 
[QUOTE="aloittaja";27299164]Meillä eletään lähes omavaraistaloudessa ja suht. pienessä talossa mutta oppiipahan lapset ettei raha kasva puussa.[/QUOTE]

Toivottavasti oppivat paljon muutakin.

Omavaraistalouteen pyrkiminen on työläs, mutta antoisa elämäntapa. Hatunnosto siitä, että moista jaksatte.

:)
 
Meillä ei ole paljon rahaa, mutta lapset saavat silti kaikenlaista - kirppareilta. Olenkin joskus miettinyt, tajuavatko he lopulta rahan arvoa, mutta ovat yllättäneet minut!
 
Meillä panostetaan tarpeelliseen. Turvaistuimet, ulkoiluvaatteet ja kengät on aina uusia ja toivottavasti myös kunnollisia. Sitten taas sisävaatteita, pinnasänkyä, leluja tms ostellaan kirpparilta ja saadaan käytettyinä kavereilta ja sisaruksilta.
Esikoinen nyt 10kk ja minä rv25 tienoilla. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan... :)
 

Yhteistyössä