Kotiäitiystäväni käytös loukkaa ja ärsyttää.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nimetön.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Nimetön.

Vieras
Ystävälläni on 2 alle kouluikäistä lasta, itselläni on 1. Minun lapseni on päivähoidossa ja ystäväni hoitaa lapsiaan kotona.

Hänen juttunsa ovat tässä aikojen mittaan alkaneet risoa aika lailla. Vihjailee nimittäin joka käänteessä, kuinka hirveää on, että minun lapseni on mennyt 1,5-vuotiaana pk:hon (joka on muuten yksityinen pienryhmä).

Esim. jos joku yhteinen tuttava ihastelee, jotain lapseni "taitoa", niin tämä ystävä saattaa sanoa siihen jotain "no pakkohan se on noin pienenä oppia itse tekemään, kun ei siellä pk:ssa ehdi apua saamaan". Tai jos sanon kuinka kiva on, että "Leevi" viihtyy hetken omissa leikeissään niin siihen vastaus on "pakkohan se on tottua yksin olemaan, kun ei siellä pk:ssa ehdi kukaan sylissä pitämään ja leikittämään". Jne.

Ja tässä tulee varsinainen ärsytyksen syy: ystäväni on itse ihan finaalissa lastensa hoitamiseen. Kaikki keskustelut, joita nykyään käymme liittyvät siihen kuinka hän ei jaksa. On kertonut mm. väkivaltaisista ajatuksistaan lapsiaan kohtaan ja siitä kuinka vain huutaa ja tiuskii heille kaiken aikaa. Käy myös psykologin juttusilla väsymyksestään johtuen (ei ole kuitenkaan masentunut).

Itse kertoo omasta kotiäitiydestää tuollaista ja tuomitsee minut lapseni hoitoon viemisestä! Onko todella niin, että oli äiti ja hänen käytöksensä (jaksamisensa) millaista tahansa, niin kotiäitiys on parempi juttu? Ei minusta.
 
Ehkä juuri siksi että on itse väsynyt kotona olemiseen, ysätäväsi joutuu lähinnä itselleen puolustelemaan nyt jo epävarmaksi kokemaansa ratkaisua. Älä siis ota henkilökohtaisesti vaan nauti omasta elämästäsi.
 
  • Tykkää
Reactions: mamatsu
tästäkin selviäisi kun sanoisi kaverille suoraan että risoo, eikä selän takana valittaisi :) moni ymmärtää oman typerän käytöksensä vasta kun sen heille sanoo suoraan..
 
Aika heikoissa kantimissa aloittajan elämä on jos väsyneen naapurin jutuista ottaa nokkiinsa :D

Kaikki päiväkotiin vieneethän ovat tehneet päätöksensä vakaasta harkinnasta, fiksuina ja filmaattisina ;) Ja silti jokin naapurin elämä suivaannuttaa. AI AI.
 
No ei kuullosta varsinaiselta ystävältä:O
Itse olen myöskin lasten kotihoidon kannalla, mutta ei tulisi mieleenkään kritisoida omaaystävääni siitä että on laittanut lapsensa nuorena päiväkotiin, varmasti rakastaa lapsiaan ja ajatellut asiaa kaikilta kanteilta. Tosi ystävä tukee eikä arvostele, ottais v
 
No ystäväsi ei selvästikään ole tehnyt oikeita päätöksiä ja se tuntuu pahalta ja yrittää nyt sinua lyttäämällä tuntea itsensä paremmalta kuin tietää epäonnistuneensa. Iljettävää että joku uhraa ystävänsä jotta saisi itsetuntoa. : /
 
Aika heikoissa kantimissa aloittajan elämä on jos väsyneen naapurin jutuista ottaa nokkiinsa :D

Kaikki päiväkotiin vieneethän ovat tehneet päätöksensä vakaasta harkinnasta, fiksuina ja filmaattisina ;) Ja silti jokin naapurin elämä suivaannuttaa. AI AI.

Minkä ihmeen naapurin? Taisi olla nyt niin kiire paasaamaan, että jäi koko aloitus lukematta. Näit vain sanan "hoitoon" ja musta-valkoisen fanaattinen kotiäiti nosti päätään.
 
Aika heikoissa kantimissa aloittajan elämä on jos väsyneen naapurin jutuista ottaa nokkiinsa :D

Kaikki päiväkotiin vieneethän ovat tehneet päätöksensä vakaasta harkinnasta, fiksuina ja filmaattisina ;) Ja silti jokin naapurin elämä suivaannuttaa. AI AI.

Ei aloittajan elämä kuulosta olevan heikoissa kantimissa, vaan nimenomaan tuon väsyneen kotiäitiystävän! :) toivottavasti hänen lapsensa eivät joudu kärsimään jaksamisongelmasta.
 
Tämä kotiäiti ei ole ns "sinut" oman valintansa kanssa ja häntä ärsyttää huomata että pk:ssa taidot vaan kehittyvät nopeammin kuin kotona. Päikyn työntekijänä mielestäni juuri 1,5 v-2v on mitä sopivin ikä aloittaa päivähoito. Päivään tulee aktiviteetteja ja rutiinia jota harva kotiäiti pystyy järjestämään. aivan off topic mutta kiitos kaikille, kukaan ei ole veetuillut minulle huonosta suomesta, eikä kutsunut milana kakkoseksi.
 
Aloittajan ystävä siis kertoo olevansa väsynyt, on avautunut tunteistaan lapsia kohtaan ja käy psykologillakin. Ja mitä tekee ap? No joo.

Ehkä ystävä on kateellinen ap:lle, näkee, että tämä pääsee helpommalla kun toisen lapsi on hoidossa. Kyllähän siellä päikyssä saattaa oppia taitoja, hyviäkin, nopeammin. Ja kyllä siellä päiväkodissa lapsi saa paljon hyviäkin virikkeitä ja hänelle opetetaan asioita. Kotiäiti joutuu tämän kaiken keksimään ja opettamaan itse. Jos on uupunut arkeensa eikä jaksa, en yhtään ihmettele että tuntuu katkeralta kun joku toinen "pääsee helpommalla" pienen lapsen kasvatuksen kanssa.

Ja tämä ei ole mikään hyökkäys ap:ta ja kaikkia työäitejä kohtaan, vaan yritys ymmärtää sitä ystävää.
 
  • Tykkää
Reactions: newbie
Aloittajan ystävä siis kertoo olevansa väsynyt, on avautunut tunteistaan lapsia kohtaan ja käy psykologillakin. Ja mitä tekee ap? No joo.

Ehkä ystävä on kateellinen ap:lle, näkee, että tämä pääsee helpommalla kun toisen lapsi on hoidossa. Kyllähän siellä päikyssä saattaa oppia taitoja, hyviäkin, nopeammin. Ja kyllä siellä päiväkodissa lapsi saa paljon hyviäkin virikkeitä ja hänelle opetetaan asioita. Kotiäiti joutuu tämän kaiken keksimään ja opettamaan itse. Jos on uupunut arkeensa eikä jaksa, en yhtään ihmettele että tuntuu katkeralta kun joku toinen "pääsee helpommalla" pienen lapsen kasvatuksen kanssa.

Ja tämä ei ole mikään hyökkäys ap:ta ja kaikkia työäitejä kohtaan, vaan yritys ymmärtää sitä ystävää.

Joo ihan ymmärrettävää. Mutta onko se todellakin ok purkaa omaa katkeruuttaan viattomaan? Tekisi omalle tilanteelleen jotain sen sijaan, että kateellisena ja katkerana piikittelee ja naljailee ystävälleen.
 
Mulla oli samanlainen kotiäitiystävä. Korostan sanaa OLI. Jo ennen kuin itselläni oli lapsia, hän jutusteli oikeastaan pelkästään siitä, miten ainoa oikea vaihtoehto on hoitaa kotona vähintään sen 3 vuotta, kun lapsen perusturvallisuus kaatuu hoitoon viemisessä ja koko loppuelämä on käytännössä pilalla. Itse tiesin jo tuossa vaiheessa, etten todellakaan tule olemaan kolmea vuotta kotona lapsen kanssa ja ärsytti siis jo ennen lapsen saamista. No, sitten sain lapseni ja todellakin vein 1,5-vuotiaana hoitoon ja paasaus vain jatkui. Itse ratkaisin asian siten, että katkaisin kaikki välit.

Mitään iloa tuosta ystävästä ei mulle ollut vuosiin ja tässä iässä en jaksa roikuttaa elämässäni itseäni kuluttavia ihmisiä, joten ratkaisu oli lopulta helppo. :)

Aloittajalle neuvoksi, jos haluat jatkaa ystävyyttä niin sano asiat suoraan. Itsekin sanoin, mutta kun ne puheet vaan jatkui niin siihen jäi. Voihan se olla, että se ystävä vaan on niin kurkkua myöten täynnä kotonaoloa ja purkaa sitä sitten sinuun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nimetön.;27289875:
Ystäväni käy psykologin juttusilla ja minä olen kuunnellut häntä parhaani mukaan. En kyllä tiedä mitä muuta tässä pitäisi osata tehdä?

En tiedä, ota etäisyyttä jos ahdistaa? Mutta älä ole tyly.
 

Yhteistyössä