Tiedän, että katsekontaktin välttäminen ja muina miehinä oleminen olisi fiksua. Silti mä saattaisin heittää koiraa kohti/päin jotakin, jos mulla sattuisi olemaan jotakin vähänkään rämisevää mukana. Yhtä aikaa sen rämähdyksen kanssa karjaisisin sille muutaman voimasanan (s***nan rakki hel***iin siitä) niin lujaa kuin keuhkoista lähtisi. Tosin mä tiedän, että mulla todella on sitä kapasiteettia karjaista. Olen hämmästyksekseni havainnut, että kaikilta se ei luonnistu. Tavaran viskominen ja koiralle piipittäminen ei toimi. Sen sijaan ärähdetään niin, että naapuritalon ikkunat helisevät.
Yhden kerran mä olen ollut ns. kusessa parin ison koiran kanssa, enkä päässyt tekemään em. tavalla. Tipautin aamuyöllä sanomalehden ok-talon postiluukusta sisään. Kun olin kääntymässä ja lähdössä pois, takaani kuului hyytävä murina. Näin silmänurkastani ison koiranrotjakkeen korkeintaan metrin päässä takanani. Kohta tajusin, että sen vieressä on toinen samanlainen. Tilannetta ei niin vain oteta haltuun, kun elukat ovat siinä selän takana. Seisoin ja tuijotin ovea ja harkitsin, että elleivät koirat lähde, soitan ovikelloa. Arvelin niiden olevan ko. talosta, kun kerran ne sen pihaa vahtivatkin. Onneksi elukat kyllästyivät pian ja lähtivät, enkä sen koommin ikinä nähnyt niitä. Tuollaiseen tilanteeseen mulla ei ollut muuta toimintamallia kuin seistä hiljaa ja toivoa parasta.