Mikä siinä kelaan (tai muihin virastoihin) soittamisessa on niin kamalaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja en ymmärrä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

en ymmärrä

Vieras
joo siis. En vaan tajua. tässäkin yksi tuttava oli odottanut ties kuinka kauan päätöstä asumistuestaan, kun oli hakemus kuulemma kelan kertoman mukaan (tältä tutulta kuultua) joutunut erehdyksessä väärään paikkaan.

No, tietysti inhimillisiä virheitä tapahtuu, mutta se minua ihmetyttää, että tämä kyseinen henkilö ei ollut kuulemma kertaakaan edes yrittänyt soittaa kelaan tai käydä toimistossa kyselemässä mistä viivästys mahdollisesti johtuu. Että puuttuuko jotain liitteitä tai muuta tällaista. Oli vain odottanut ja odottanut ja varmaan odottaisi vieläkin sitä päätöstä, ellei nyt olisi sitten vihdoin ja viimein saanut aikaiseksi kysyä asiasta.

Ja tämä ei edes ole mikään yksittäistapaus, vaan niitä juttuja olen lukenut ja kuullut useampiakin, jossa jonkun asian käsittely viivästyy reilustikin (ja huomautettakoon, että näitä viivästyksiä toki tapahtuu muuallakin kuin kelassa) ja silti ei asianosainen saa millään aikaiseksi selvittää, mistä viivästys johtuu, vaan odottaa mieluummin vaikka vuoden päätöstä. Eli ihan kuin se omin asiodensa hoitaminen olisi jotain tavattoman vaikeaa ja kauhistuttavaa.
 
On tympäännyttävää joko jonottaa linjoilla tai kelassa sisällä saadakseen vastauksen, että kukaan ei tiedä tai että kyllä täältä ilmoitetaan, älä kysele.
 
No mä olen puhelinkammoinen joten en soita mihinkään ennen kuin viimeisessä hädässä. Ei mulla kelan kanssa kyllä ole mitään ongelmia ikinä ollutkaan mutta muutenkin menen mieluummin paikan päällä kuin tartun puhelimeen.
 
Kelasta en tiedä, mutta useimpiin paikoihin on soittoajat ja minulla menee koko päivä järjestellessä että saan juuri silloin soitettua. Kännykkä hälyyttämään ja miettimistä, missä voin puhua rauhassa. Välillä menen autoon puhumaan.

En tykkää.

Kelalla saa onneksi jätettyä sanaa sähköisen asioinnin avulla. Voi kai sinne soittopyynnönkin jättää.
 
mä oon joskus ollut ns. puhelinkammoinen, jännitin ihan älyttömästi, jostain syystä, virastoihin tai muihin soittelua. tk-lääkäri ajankin soittaminen oli muka hirveän hankalaa, puhelin hikisessä kädessä valitsin monta kertaa numeron enkä sitten kuitenkaan uskaltanu soittaa, jahkasin mitä aioin sanoa sen miljoona kertaa.

en tajua mistä toi aikoinaan johtui, nykyään joudun työnkin puolesta soittamaan ympäri kyliä eikä se ole enää mitenkään vaikeaa, päin vastoin.
 
Mulla oli parikymppisenä puhelinkammo, en vaan uskaltanut soittaa ja asioita jäi sen takia monesti hoitamatta. Nykyään kyllä soitan helpostikin jos on tärkeää asiaa. Mun puhelinkammo taisi häipyä niihin aikoihin kun sain lapsen.
 
Olisi kiva tietää mistä se puhelinkammo johtuu. Itse kärsin edelleen siitä ja teenkin kaiken minkä voin livenä tai netissä. Nimenomaan se soittaminen on paha. Ei mulla ole mikään ongelma vastata.

Että ehkä kaverisi kärsii myös siitä, hänen saattaa olla helppo soittaa kavereilleen tai mistä tiedät vaikka hän suunnittelee myös sinulle soittamista aina puoli tuntia. Valitsee numeron ja sitten peruttaa. Tällaisesta vaivasta varsinkaan nykyaikana kun kännykkä kulkee kaikilla mukana ei välttämättä kehtaa kertoa.

Itsellä aina liittymien kaupustelijat ihmettelee pieniä puhelinlaskujani, et taida kauheasti soitella. Juu en.
 
Mua v*tuttaa se ainainen jonottaminen. Olisin valmis jopa maksamaan lisää siitä, että saisin hoitaa asiani joustavasti ja silloin kun itse haluan. Mulle kävisi myös se, että voisin netin kautta varata tietyn puhelinajan. Kunhan vaan joku vastaisi siihen puhelimeen heti kun mä soitan eikä vasta vartin päästä!
 

Yhteistyössä