Tätä kautta löydetty blogi, mitä mieltä tästä kirjoituksesta?

pukee varmaan miehensäkkin joka aamu mustavalkoisiin et varmasti sopii sisustukseen

 

Älkää lukeko blogeja kuin piru raamattua! Tuo blogi on sisustukseen keskitynyt blogi ja kirjoituksen tarkoitus kertoa, kuin liikkeen tuotekuviin ei voi yhtään luottaa. Mistäpä me tiedämme, mitä siellä on oikeasti ehditty lapsille kertoa ja miten tilanne on lapsille hyvitetty. Pidän itsekin blogia, mutta en todellakaan vaivaudu selittelemään mitään kirjoittamani aiheen ulkopuolelta. Jos pointtina on nettikaupan surkeat kuvat, ei siihen kirjoitukseen tarvitse lastenkasvatusta sotkea.

 

[QUOTE="eräs";27088911]Ne lapset oli puolitoistavuotiaita. En tiedä, kuinka paljon olivat oikeasti tajunneet äidin hehkutuksesta.[/QUOTE]

Äidin mukaan olivat samaa mieltä äidin kanssa; äidin sanoin: "Olivat joo, ja sen myös kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä ilmoille lausuivat!"

 

Höpsö juttu, mutta tuolla blogissa sinänsä ihan ok, kun kerran on sisustusaiheinen blogi.

 

[QUOTE="hmmm";27088961]Äidin mukaan olivat samaa mieltä äidin kanssa; äidin sanoin: "Olivat joo, ja sen myös kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä ilmoille lausuivat!"[/QUOTE]

No eiköhän toi ollu vitsi.

Meillä puoltoistavuotias ei ois tjunnu jos mä avaisin jonkun paketin ja laittaisin sen kiinni et mikä se oikein oli. Eihän se teltta siellä paketissa kokonisena ole. En ees tiedä tietääkö puoltoistavuotias mikä on teltta jos sillä ei sellaista ole. Isommille lapsille eri juttu.

Niin ja mun mielestä noiden lastenhuone on kodikas.

 

Mun mielestä lasten pitää luottaa siihen että jos vanhemmat jotin lupaavat niin se sitten kanssa toteutuu. Itse en lupaa mitään jos en ole 99,9% varma että se onnistuu ja jos ei onnistu niin silloin siihen on pätevä syy, jonka jvoi selittää lapsille niin että he sen ymmärtävät. Ei noin niinkuin tuossa, että äidin pakkomielteestä/päähän pistosta saa taas lapset kärsiä.

 

No enpä muuta sano, kuin että ei saatana... :O

 

[QUOTE="apua";27088803]Voi vittu mitä älykääpiöitä. Kumpi on suurempi paha, kertokaa, se että lapsi pettyy kun ei saa teltaa jota arvon Äiti on hehkuttanut niin vaiko se että arvon äitin silmiin sattuu kun on niin väärä väri.

Kavaskaa itse aikuiseksi ennen kun niitä muksuja pykäätte. Ja vastasuudessa ostakaa tuollaiset salaa lapsilta. Jos ei sovi silmään, ette tuo näytille. Hemmetin keskenkasvuiste älykääpiöt. Ymmärrän että kotia on kiva sisustaa mutta rajansa ihan kaikella.[/QUOTE]

peesi. ja vielä yli kolmekymppinen, huh huh.

lisäksi vielä pakko lisätä että tuo telttahan on mainoskuvissa täysin karmea, luonnossa jopa nätin ruskea.

 

Mun mielestä lasten pitää luottaa siihen että jos vanhemmat jotin lupaavat niin se sitten kanssa toteutuu. Itse en lupaa mitään jos en ole 99,9% varma että se onnistuu ja jos ei onnistu niin silloin siihen on pätevä syy, jonka jvoi selittää lapsille niin että he sen ymmärtävät. Ei noin niinkuin tuossa, että äidin pakkomielteestä/päähän pistosta saa taas lapset kärsiä.

Peesi

 

No tuskin ne lapset nyt vakavia traumoja tosta teltta-episodista saa.. Mun mielestä on omituista sisustaa kaikki mustavalkoisesti ja pukeutuakin aina sen mukaan, mutta se on mun mielipide eikä liity tähän asiaan taas ollenkaan. Lapset pääsee leikkimään telttaan mummulassa ja voivat katsoa josko jostain löytyisi heille kotiin paremmin sopiva yksilö.

 

Toi Me Naiset -juttu oli kyllä pelottava. Onneksi mun miehellä on mielipiteitä (onneksi ne on kumminkin aika samalaisia kuin mulla ) ja onneksi meistä kummallekin on todellinen kauhistus, jos nainen määräisi kodin sisustuksen ym. täysin niin kuin noissa esimerkkiperheissä. (Tästä on jopa keskusteltu useaankin otteeseen, meistä kumpikin nimittäin kasvoi sellaisessa perheessä jossa isä oli täysin tossun alla...)
Sisustaminen on kiva harrastus, mutta joku raja... Toi on jo pakkomielteistä...

 

Mitäs teidän muiden miehet sanoisi, jos ilmottaisitte että tästä lähtien muuten pukeudut vain x väriin, että sovit meidän sisustukseen

 

no hulluhan toi muija on...

 

Ihmetyttää tuo koira, eikös niitäkin saa myös mustavalkosena? :xmas: Teltta ois sopinut koiran kanssa yhteen.

 

Ihmettelin, kun blogiini on yhtäkkiä karauttanut lauma kaksplussalaisia ja sen perusteella löysin sitten minäkin tämän antoisan keskustelun. "Mona" (viesti #30) näyttää olevan ainoa, joka on ymmärtynyt yskän. Vitsihän tuo kommenttini oli, lapseni eivät tuolloin vielä montaa sanaa osanneet. Eikä telttakaan, jollaista eivät edes olleet koskaan nähneet (eivätkä nähneet silloinkaan, kun ei pakettia avattu!) , kuulunut sanavarastoon... Mieheni on hyvin tarkka pukeutumisestaan ja ulkonäöstään, joten häntä ei todellakaan tarvitse pukea. Ja voitteko uskoa, että noihin samanlaisiin raita-asuihin pukeutuminen kuvaa varten oli toimittajan ja kuvaajan toive... Että näin. Taidanpa arvata, että tämän viestiketjun aloitti jo vuodenpäivät blogissani häiriköinyt vakkarikommentaattori. Mukavaa sunnuntaipäivänjatkoa kaikille!

 

Kyllä naurattaa ja säälittää nämä provosoivat ja kateelliset kommentit. Tulee mieleen, että onko tällaisilla kommentaattoreilla ollenkaan omaa elämää! Ja ennen kaikkea minkälaista elämää? Henkisesti paha olo on todella läpinäkyvää. Heillä ei ilmeisestikään ole mitään muuta tekemistä, kuin ruotia ja haukkua ihmisiä, joita eivät OIKEASTI tunne. Suosittelen, että ELÄKÄÄ myös OMAA ELÄMÄÄNNE ja hakekaa siihen sisältöä. Teillä voisi sitten olla myös jotain kaunista ja inspiroivaa kerrottavaa, eikä ainaista kateellista narinaa.

 

Hei noi muksut on jotain 1,5-v. Onko teillä ikinä ollut sen ikäisiä lapsia? Oikeastiko he ovat tajunneet ja ottaneet nokkiinsa, jos olette jättäneet jotain "lupauksia" pitämättä? Mä just eilen lauloin omalleni "huomenna mennään Korkeasaareen", eikä se ainakaan vielä ole ruvennut tivaamaan, että no, joko mennään. Enkä voi ymmärtää tuollaista omahyväistä marmatusta "mitäs sitten kun lapset kasvavat ja haluavat sitä sun tätä". Te ilmeisesti valmiiksi ennakoitte, mitä lapsenne tulee haluamaan joskus tulevaisuudessa ja varmuudeksi puette heidät ja sisustatte huoneensa sen mukaan jo etukäteen? Entäs jos teidän krääsä-mammojen lapsi haluaakin 4-v eteenpäin pukeutua vain mustaan?

 

Ihanan rennolta ja välittömältä kuulostaa tuon bloggaajan elämä..nooot! Äijä varmaan irrottelee ja pistää työmatkalla ruskeat aluhousut työpäiväksi ja tuntee itsensä tosi mieheksi sen 8 tuntia kunnes on aika taas viikata kalsarit takas salkun salalokeroon.

 

Hei "nuuh", todellakin juuri Sinun kaltaisillesi on tarkoitettu tuo yllä olevan klo 9:07 lähetetyn otsikon "Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista" postaus. Lue toki se!

 

Hei noi muksut on jotain 1,5-v. Onko teillä ikinä ollut sen ikäisiä lapsia? Oikeastiko he ovat tajunneet ja ottaneet nokkiinsa, jos olette jättäneet jotain "lupauksia" pitämättä?

No kyllä mun 4v muistaa jos on puhuttu että meille tulee joku kiva juttu tai mennään kivaan paikkaan. Jos sanon 4v:lle että mennään huomenna Hopoloppiin niin takuuvarmasti muistaa sen ja kyselee milloin mennään. Outoa oikeastaan jos ei muistaisi ja osaisi kysellä (tulisi mieleen että ovat niin tottuneita lupausten pettämiseen, etteivät edes usko että se voisi toteutua).

 

[QUOTE="hmmm";27206191]No kyllä mun 4v muistaa jos on puhuttu että meille tulee joku kiva juttu tai mennään kivaan paikkaan. Jos sanon 4v:lle että mennään huomenna Hopoloppiin niin takuuvarmasti muistaa sen ja kyselee milloin mennään. Outoa oikeastaan jos ei muistaisi ja osaisi kysellä (tulisi mieleen että ovat niin tottuneita lupausten pettämiseen, etteivät edes usko että se voisi toteutua).[/QUOTE]

Ei kun luin että lapset on 1-5v, mutta siis jos ovat 1,5v niin ehkä eivät sit tajua.. Siltikään lupausten pettäminen ei ole kivaa.

 

Kyllä meilläkin on tietty värimaailma jne. Mutta lapsiani en pettäisi noin. Oli minusta törkeää. Eri asia, jos salassa tilannut.

 

Tämä blogi herättää ristiriitaisia tuntemuksia minussakin. Toisaalta pidän itsekin väriharmoniasta ja että kodin sisustusta on vähän mietitty. Ehkä vähän pukeutumistakin, mutta aika rennolla kädellä.

Sanotaanko näin, että olen tätä blogia lukiessani miettinyt usein missä kulkee ns. normaalin ja pakkomielteisyyden raja... Varmaan siinä, kokeeko henkilö itse toimintansa häiritseväksi tai elämäänsä rajoittavaksi.