Ilman suhdetta loppuelämä?

Kun mä erosin exästäni, 13:sta yhteisen vuoden jälkeen, sanoin aina, etten enää ikinä mene naimisiin ja yksi lapsi riittää vallan mainiosti mulle.

3 vuotta eron jälkeen olen naimisissa ja pinnasängyssään nukkuu 7 kk vanha vauva :snotty: mutta jos tämä suhde joskus päättyy ennen toisen kuolemaa, niin se on varma että ei enää ikinä uutta avo/aviopuolisoa eikä enempää lapsia.

 

[QUOTE="vieras";27174338]Minun ajatusmaailmaan ei vaan oikein mahdu tuo että kumppania vaihdetaan ns. lennosta ts hetkeäkään ei osata olla yksin vaan mennään suhteeseen melkeinpä kenen kanssa tahansa ettei vaan tarvitse yksin olla. Itse en ainakaan jaksaisi koko ajan olla tutustumassa "uusiin sukulaisiin" tai että lapsilla vaihtuisi koko ajan äiti-/isäpuoli.[/QUOTE]

Täytyy myöntää että mun mielestä se on jollain tapaa myös.. miten sen sanois.. säälittävää ehkä jos ei pysty yhtään olemaan yksin. Mun eräs sukulaisnainen ei ole koskaan ollut sinkkuna. On n. viisi vuotta yhden miehen kanssa ja uus on jo kateltuna kun jättää edellisen. Koskaan ei ole asunut yksin ja elää aina miestensä kautta. En nyt meinaa että kaikki on tollasia, todellakaan, vaan tuo oli kärjistetty esimerkki.

 

Se on kyllä totta, että muille ihmisille toisten sinkkuus on yleensä suurempi huolenaihe kuin ihmiselle itselleen.

Niin ja monet kuvittelee ettei mua kukaan huoli. Sekin on pötyä. Miten sen sais sanottua kuulostamatta leuhkalta, että kyllä olis ottajia ollut

Lapseni isänkään kanssa en halunnut suhdetta. Tai siis ehkä olisin voinut halutakin suhteen, mutta kun se ihminen ei sytytä millään tavalla niin en mä nyt voi mihinkään pakkosuhteeseen alkaa.. Ei se olis oikein ketään kohtaan.

 

Täytyy myöntää että mun mielestä se on jollain tapaa myös.. miten sen sanois.. säälittävää ehkä jos ei pysty yhtään olemaan yksin. Mun eräs sukulaisnainen ei ole koskaan ollut sinkkuna. On n. viisi vuotta yhden miehen kanssa ja uus on jo kateltuna kun jättää edellisen. Koskaan ei ole asunut yksin ja elää aina miestensä kautta. En nyt meinaa että kaikki on tollasia, todellakaan, vaan tuo oli kärjistetty esimerkki.

Veit sanat suustani eiku näppikseltäni mitä tulee tuohon hmmm... säälittävyyteen, itse ajatellen aika pitkälti samoin. Itsellä myös yksi tuttu joka on seurustellut varmaan siitä 15-kesäisestä asti ja parisuhteessa (siis asunut jonkun kanssa yhdessä) parikymppisestä ellei nuoremmastakin asti. Kumppania on aina vaihtanut lennosta ts hetkeäkään ei ole ollut yksin vaan aina on ollut jo uusi kierroksessa ennen kuin on entisestä kunnolla edes eronnut. Ainoan kerran kun on asunut aikuisiällä hetken yksin oli kun erosi exästään mutta silloinkin seurusteli jo nyksänsä kanssa.

 

Mulla on takana muutama pitempi suhde ja kyllä mä olen vakaasti päättänyt että taidan pysyä sinkkuna hautaan asti. Äidille kun tästä mainitsin niin ensin oli kauhuissaan ja sitten totesi "sä kyllä oot enemmän sinkku tyyppiä" Mä viihdyn yksin, mä en tarvitse ketään jakamaan tätä elämää. En jaksa olla tilivelvollinen kenellekkään.

Eli mun korvaan kuulostaa oikeen järkeenkäyvältä

 

Ei oo yhtään outoa.
Sä ymmärtääkseni oot tosi nuori ja moni mun tuttu on törmännyt "siihen oikeaan" pitkälti yli 3-kymppisenä. Tulee jos on tullakseen.

On hyvä että osaat olla ja viihdyt yksinkin. Mun mielestä juuri se on tervettä

 

Mä en kaipaa parisuhdetta. Mulle kans on tyrkytelty ehdotusta miehen hankkimisesta, mutta mie en halua. Olen tyrmännyt tässä vuosien saatossa vaikka kuinka monta kundia, en halua jakaa elämääni ja asuntoani yhtään kenenkään muun kanssa kuin lapseni ja koirani kanssa. En kaipaa seksiä, en osaa nukkua toisen vieressä, en halua vieraita asuntooni(toisen sukulaiset/kaverit), tarvitsen niin paljon yksinoloa ettei sitä kukaan ymmärrä jne.

 

Kaipaatteko seksiä, ihastumisia, romansseja yms. vai elättekö mielellänne parisuhteettomuuden lisäksi ilman noitakin?

 

Mä joudun elämään yksin loppuelämäni ilman minkäänlaista suhdetta/ fyysistä läheisyyttä tai mitään sellaista.. :'(

 

Kaipaatteko seksiä, ihastumisia, romansseja yms. vai elättekö mielellänne parisuhteettomuuden lisäksi ilman noitakin?

En kaipaa. Tai no, ehkä ihastumista joskus ja sen mukana tulis sitten noita muita. Mutta en halua koko elämääni jakaa kenenkään kanssa. En osaa nauttia seksistä tuntemattoman kanssa, jota kohtaan mulla ei ole tunteita.

 

Ja siis joo nuorihan mä vielä olen (25) että en sillä sano etteikö joskus voisi "se oikea" pompata jostain esiin Mutta en sillä tavalla osaa kaivata tai haluta sitä.

 

Aloittaja, elä rohkeasti valitsemallasi tavalla! Jos olisin itse uskaltanut, olisin valinnut samoin. Nyt minulla on mies ja kaksi lasta + kolmas tulossa, ja tuntuu (ja on jo noin 4 vuotta tuntunut) että oma elämä on kadonnut. Jos nyt voisin valita, en ottaisi miestä enkä lapsia (vaikka ovat minun lapsia kaikki). Unelmissani elän yksin pienessä asunnossa, jossa on siistiä ja puhdasta ja minä vaan yksin. Älä vaan lähden ulkopuolisten painostuksesta sellaiseen elämään jota et todellisuudessa toivo!

 

Kaipaatteko seksiä, ihastumisia, romansseja yms. vai elättekö mielellänne parisuhteettomuuden lisäksi ilman noitakin?

Jos en ole parisuhteessa, elän ilman noitakin. Toki haaveilla saa, mutta siihen se aikalailla jää.

 

Ennen olen ajatellut, että joskus "hankin" miehen. Mutta vuosien myötä ajatukset on menneet siihen suuntaan, että ei koskaan. Viihdyn itsekseni ja en osaa edes kuvitella että asuisin jonkun toisen aikuisen kanssa. Olen kyllä rakastunut mutta en ole asunut kenenkään kanssa ja lähinnä vaan tapaillut ja saanut romantiikannälkää pois

Minulla olisi kyllä ollut "ottajia" mutta kun todella harvoin ihastun edes kehenkään. Ja nyt olen tullut entistä kielteisemmäksi parisuhdetta kohtaan. Outoako? Eniten ärsyttää kun monet ihmettelee ja voivottelee kun mulla ei ole miestä ja monet puhuu että olisin niin paljon onnellisempi jos mulla olisi mies. Jotenkin jopa säälittäviä sellaiset sinkut jotka väkisin "saalistaa" sitä miestä jostain.

Olen tottunut elämään vapaasti ja omalla tavallani, itsenäisesti.

Olenhan toki vielä nuori ja eihän sitä tiedä jos joskus täysin hullaannunkin johonkin mieheen joskus. Mutta tällä hetkellä tuntuu että mielummin elän ja asun yksin

Muita samanlaisia outoja?

Kuin suullani kirjoitettu! Olen kyllä eroni jälkeen (17) aviossa saanut yhden lapsenkin yksin, asunut en ole kenenkään kanssa. Muutama yritys ollut, mutta aina puoleltani lopahtaneet jo seurusteluvaiheessa.
Yksin olen ollut jo reilun 20 vuotta ja varmaan jatkuu hamaan loppuun saakka.
Mietinnässä nyt, kun kuopus muutaman vuoden sisään varmaankin muuttaa omilleen ja minä pääsen elälkkeelle, että mitäs sitten.

 

Seksiä kaipaan, ihastuminen on ihanaa ja kamalaa, joten en kaipaa ainakaa nyt.

Mutta siis nuuskamuikkuskohtaus on se että pitää päästä oleen yksin, lähtee rinkka seläs vaan vaeltaan johki YKSIN. tai välillä riittää ku saa olla vaan täysin yksin, mutta jotenki se luonto ja vaeltua saa vaan nollaamaan itsensä nopeemmin ja jaksaa taas muita ihmisiä.

 

Mitä sukupuolta se sun rekkakuski on?

Viimeks kun tarkistin niin kyllä se vielä mieheltä näytti. Mutta eihän sitä koskaan tiedä jos se jonain aamuna olisikin muuttunut seksikkääksi lesborakastajaksi. Ainakin toivossa on hyvä elää :xmas:

 

Mulla vaihtelee. Tosin erosta on vähän aikaa... Välillä kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä ja on halipula mutta toisaalta taas en voi kuvitella itseäni siihen parisuhdehelvettiin enää ikinä.

 

Mä joudun elämään yksin loppuelämäni ilman minkäänlaista suhdetta/ fyysistä läheisyyttä tai mitään sellaista.. :'(

Miksi "joudut"?

 

Miksi "joudut"?

Olenhan mä sitä täälläkin valittanut jo ikuisuuden. Olen nyt vaan maailman rumin, läskein, hirvein ja vastenmielisin "nainen" ettei kukaan mies koske muhun edes maksusta.
Kovasti yritän laihduttaa, ja joku päivä aijon vielä onnistua.
Mutta kai mä oon niin paha ilminen, etten ansaitse rakkautta enkä hellyyttä ikinä. :ashamed:

 

Olenhan mä sitä täälläkin valittanut jo ikuisuuden. Olen nyt vaan maailman rumin, läskein, hirvein ja vastenmielisin "nainen" ettei kukaan mies koske muhun edes maksusta.
Kovasti yritän laihduttaa, ja joku päivä aijon vielä onnistua.
Mutta kai mä oon niin paha ilminen, etten ansaitse rakkautta enkä hellyyttä ikinä. :ashamed:

Höpsis :hug: Olen minäkin lihava mutta myös ihana ihminen Kyllä joku kiinnostuu jos niikseen tulee, en voi millään uskoa että olisit todella luotaantyöntävä.

 

Höpsis :hug: Olen minäkin lihava mutta myös ihana ihminen Kyllä joku kiinnostuu jos niikseen tulee, en voi millään uskoa että olisit todella luotaantyöntävä.

Kaikki muut naiset on vaan niin paljon kauniimpia ja ihanempia kun minä.
Ei musta oo kilpailemaan miehistä.. :ashamed:
En mä osaa meikata oikein, pukeutua kauniisti jne.. laittaa itseäni sillai kun pitäisi. Enkä tiedä edes haluanko tehdä niin. Haluaisin olla oma itseni ja nauttia elämästä. Se nyt vaan tarkoittaa ettei kukaan voi musta tykätä.

 

Otin entisen aviomieheni takaisin
Onneksi, koska saimme suhteemme kuntoon puhumalla pitkään ja hartaasti
Ei enää ilmiriitoja tai muutkaan kinaa mieheni on nykyään niin rauhalinen pieni pilleri
palautti miehen johon rakastuin

 

Onpa kiva huomata että on muitakin kaltaisiani! Sinkkuna ollut pitkän parisuhteen jälkeen pari vuotta, enkä kaipaa ollenkaan miestä rinnalleni. En tällä hetkellä edes halua ajatella, että tutustuisin uuteen ihmiseen, sen sukulaisiin ja ystäviin. Olen ehkä hieman erakkoluonne mutta viihdyn oikein hyvin yksikseen, lapseni kanssa.
Hellyyttä tietysti silloin tällöin kaipaan ja seksiäkin, mutta tuntuu, että mitä pitempään on ilman, sitä vähemmän sitäkään kaipaa

 

olen miettinyt, että en välttämättä ole parisuhde ihminen ollenkaan, vaikka nyt parisuhteessa elänkin. Jos me eroaisimme, niin en usko että enää koskaan menisin naimisiin/muuttaisin miehen kanssa yhteen. Sellaisen parisuhteen voisin ehkä ottaa, että molemmat asuisivat omassa asunnossaan. Kaipaan sellaista omaa vapauttaa, niin ettei tarvitse ottaa toista kokoajan huomioon, vaikka tässä nykyisessä suhteessa mies antaa mennä, mutta tottakai on otettava toisen tunteet ja halut huomion. Menemisellä en nyt tarkoita baareissa pyörimistä, vaan vaikka ihan sunnuntai ip kahvittelua ystävän kanssa, mies vaan kovin tykkää viettää viikonloppuisin perheaikaa, mikä sekin on mukavaa, mutta silti kaipaan sitä omaa aikaa yksin ja lasten kanssa.

Tosin never say never

 

Kaikki muut naiset on vaan niin paljon kauniimpia ja ihanempia kun minä.
Ei musta oo kilpailemaan miehistä.. :ashamed:
En mä osaa meikata oikein, pukeutua kauniisti jne.. laittaa itseäni sillai kun pitäisi. Enkä tiedä edes haluanko tehdä niin. Haluaisin olla oma itseni ja nauttia elämästä. Se nyt vaan tarkoittaa ettei kukaan voi musta tykätä.

Ole oma ittes vaan, pahempi se ois jos feikkais ja sillä tavoin miehen "saisi". Eihän valheessa voi elää joten menetys siinä sitten tulis.