Katsoitteko eilen Yle Teemalta sitä Vauvat dokumenttia?

Oli tosi mielenkiintoista nähdä kulttuurieroja vauvan hoidossa. Ja erilaisia oloja. Mie jäin miettimään sitä mongolialaista vauvaa, että jäikö se yksin aina välillä. Kun sen jalat oli vaan kapalossa, niin ajattelin, ettei pääse potkaisemaan itseään alas sängyltä. Ja sehän oli välillä kiinni narulla siinä sängynpäädyssä.

mietin samaa, että siellä keskellä eimitään ei varmaan MLL-hoitaja tule vaikka kuinka soittaa.

 

Kiitoksia linkeistä, katson huomenna miehen kanssa!

 

Oli tosi hieno dokumentti! Ehdin nauhoittaa vaan 10 min ja meidänkin rasavillit pojat katsoi sitä ihan lumoutuneina.

Se rentous ja läheisyys mikä siinä namibialaisessa lapsessa+äidissä oli, teki muhun vaikutuksen. Ja lisäksi se räikeä keinotekoisuus, missä se amerikkalainen ja japanilainen eli (samankaltaista kuin täällä Suomessa) .

Me ollaan ihan oikeasti menetetty kosketus siihen, mikä on luonnollista. Tajusin tuossa, että pitäisi sallia noiden meidänkin poikien olla vaan rauhassa metelöiviä ja liikkuvaisia eikä komentaa koko ajan...

 

Kuulin tuosta dokumentista, kiva kun laitoitte Youtube linkin niin pääsen minäkin katsomaan. Odotan innolla!

 

Juu katsottiin, ihana oli Välillä tosiaan hirvitti se mongolialaisen vauvan konttailu siellä lehmien ja vuohien seassa, olisi voinut käydä hullusti, muttei onneksi käynyt

 

[QUOTE="Ellu";27160055]Juu ja seki kun se namibialainen äiti kakatti vauvaa ja pyyhki sitte omaan jalkaan sen kakan ja jollain harjalla pois. [/QUOTE]

Taisi olla kaluttu maissintähkä se harja

Kerrassaan ihana dokumentti, kiitos teille vinkistä.

 

oli hauska nähdä miten eri kulttuureissa hoivataan lapsia, esim se kun siellä heimossa se äiti putsas vauvaansa nuolemalla

Siinä yhdessä kohtauksessa ainakin se namibialaisäiti niistää vauvaansa, kyseistä afrikkalaista tekniikkaa on esitelty tässä:

Mouchage d'un bebe avec technique Africaine - YouTube

Ei vaan kertakaikkiaan luonnistu multa, vaikka varmasti toimisi niistäjää paremmin

 

Minä katsoin ja näytin sitten miehelle "valittuja paloja" (onneksi tajusin tallentaa ohjelman !) ja me tulimme siihen tulokseen että koska siinä namibialaisessa yhteisössä ei selvästikkään ollut ravinnosta tai vedestä puutetta niin siellä kasvoi kyllä ehdottomasti onnellisin ja tasapainoisin lapsi.
Hyvänä kakkosena oli mongolialainen tenava, voi sitä voitonriemun ilmettä kun hän lopussa seisoi tuulessa ihan omin jaloin !

Oli kovin ihana dokkari, tuntui mukavalta kun katsojalle annettiin mahdollisuus käyttää omia aivojaan havaintojen tekemiseen eikä joku selostanut koko ajan että "koska ei ole juoksevaa vettä niin pesu tehdään näin" tms.

 

Voi mä näin siitä vaan puolet lopusta---kun palstailin...:ashamed:

Mutta oli ne aivan ihkulutusia...ne kaikki vaikka kyllä munkin syrämmeen se namibialaispoika jotenkin ui. Se oli kauhean kypsä ikäisekseen ja eloisa. Ihana!!!!

Ja juu se mongolilaispoika oli kyllä ihan omaa luokkaansa kontatessaan niiden elukoiden keskellä.

 

Siis minkä niminen se dokkari nyt sitten on? En löydä sitä teeman ohjelmistosta.

 

Aivan ehdottoman hyvä dokkari. Lapset on ihania, ihan mistä päin vaan. Ja taas todettiin, miten onnellisen kasvatuksen lapset saivat. Turha paapominen pois ja kaiken pöpöpelotteen unohtaminen on vaan hyvästä.

 

Oli hieno dokumentti.

Mutta mua jotenkin sydäntä kylmäs kun se vanhempi mongolialaispoika ja ilmeisesti tämä vauvakin vanhempana vetivät kissoja narusta, kissoilla naru kaulanympärillä. Mitä hittoa? Oli kamalan näköistä. Mutta sitten missä kissa oli ihan vapaana pojan käsittelyssä, niin eipä näyttänyt olevan millänsäkään vaan näytti nauttivan kun poika hieman "rapsutteli" kisua.

 

Juu valaiseva dokumentti oli, kiitos siitä ylelle ja televisiolupamaksuille. Hassua että tulee noita aivan ihanaa ja luonnollista pöpökämmo kommentteja ja säälitään markkinavoimavauvoja kun samaan aikaan on omat 9kk ikäiset kirjavissa moloriveissä hyyyi niiiin kissanpissaisissa hiekkalaatikoissa!! Ja naapurin emäntä pesi kätensä meidän KEITTIÖN lavuaarissa yööök vaikka just sanoin että se oli niin kalliskin! Nuolkaa vauvojanne niin voidaan paremmin

 

Oli minustakin ihana dokumentti, mutten mä silti ymmärrä miksi esim. kissan rääkkäminen on ilmeisesti mongoliassa ihan ok, mutta suomessa ei. jos mä kertoisin, että meillä lapset leikkivät kissan kanssa tuohon tyyliin, niin tuskin saisin teiltä sellaisia "onpa söpöä ja ihanaa- kommentteja".

 

Pätkän näin, pitää katsoa kokonaan.

Vaikka nämä vaatimattomissa oloissa elävät lapset vaikuttiki onnellisilta, kyllä mä oon silti tyytyväinen kun saa helpommissa ja puhtaammissa oloissa lapsen hoitaa ja kasvattaa. Pitää vaan muistaa ottaa riittävän rennosti.

 

Muistetaan nyt silti, vaikka niin kovin moni nyt tuntuu ihastelevan sitä pöpöistä välittämättömyyttä, että esim Namibiassa eliniänodote on vain n. 50-vuotta lapsikuolleisuus on valitettavan korkea. Varmaan osansa myös tuolla hygieniajutulla..

 

Minusta dokumentissa oli juuri hienoa se, että siinä ei ihannoitu tai paheksuttu sen paremmin länsimaista kuin muutakaan kasvatusta. Ei minusta sekään amerikkalaislapsi vaikuttanut yhtään onnettomalta, vaan tyytyväiseltä ja tasapainoiselta lapselta. Japanilaistytön olot olivat ehkä henkisesti vaikeimmat, mutta iloiselta tytöltä hänkin vaikutti, varsinkin niissä lopun tuoreimmissa pätkissä.

Mitään turhaa kitinöintiä tai kiukuttelua ei myöskään juurikaan näytetty, vaan samojen kehitysvaiheiden läpikäymistä, äidin rinnalta kävelemisen oppimiseen. Lasten synnynnäiset luonne-erot ja se, miten ympäristö niitä vahvistaa, tulivat myös hyvin esiin, samoin kuin se, missä määrin vanhemmat pyrkivät ohjaamaan tai tukemaan lasten kehitystä. Afrikkalaislasten en esimerkiksi nähnyt kiusaavan toisiaan, kun taas mongolialaispoika joutui sietämään isoveljensä aika fyysistä kiusantekoa. Amerikkalaislapsen hentoiseen läimäisy-yritykseen vastattiin lempeästi etsimällä kirja "No hitting !".

Se, miten lasten kasvuympäristöt erosivat toisistaan, tuli minusta esiin etenkin kahdessa asiassa. Ensinnäkin vauvan suhteessa häetä ympäröiviin ihmisiin. Namibialaispoika kasvaa tiiviissä yhteydessä kaikenikäisiin toisiin lapsiin ja aikuisiin, eikä ole oikeastaan koskaan yksin vaan aina yhteisön jäsen, mukana sen elämässä ja vanhempien arkiaskareissa. Mongolialainen poika viettää hurjan paljon aikaa yksin ympäristöään tutkien, alussa isoveljen "hellässä" huomassa, kun vanhemmat ovat poissa töissään suuren osan ajasta.
Amerikkalaistyttö varttuu vanhempiensa muodostaman perheyhteisön keskipisteessä, kahden aikuisen keskellä, ja kontakteja muihin lapsiin on vähän ja valvotusti. Vanhemmilla on hyvin läheinen, hellä ja fyysinen suhde vauvan kanssa. Japanilaistyttö on aika yksin ihmispaljouden keskellä, suhde vanhempiin on läheinen mutta kontakteja muihin lapsiin ei oikeastaan ollenkaan.

Toinen suuri ero on lapsen suhde ympäristöönsä. Namibialaisen ja mongolialaisen lapsen koko elinpiiri on heidän vapaasti tutkittavissaan, ja he ovat välittömässä kosketuksessa ympäristöönsä, sen eläimiin ja luontoon. Suurkaupunkien lasten välitön ympäristö rajoittuu heidän kotiinsa, eikä kosketusta luontoon ole oikeastaan koskaan.

 

Hyvä dokkari, vaan selkeästi kuvattu siitä perspektiivistä että Afrikassa kaikki olisi paremmin. Totuushan on, että lapsille ei juuri ollut virikkeitä ja isommatkin muksut ovat melko apaattisen oloisia + ikätasoaan ehkä jopa jäljessä joissakin jutuissa...silti dokkarissa annettiin sellainen kuva, että "ohhohhoo, voi teitä rikkaita raukkoja, kun raahaatte vauvojanne väkisin muskareihin ja nuo onnelliset kolmannen maailman ihmiset vain ottavat rennosti!". Huomattavaa myös se, että jenkeissä ja Japanissa isät osallistuivat melko aktiivisesti vauvanhoitoon, muissa maissa eivät. Ja esim. mongolialaisten lapsi oli suoranaisessa vaarassa välillä jäädessään mm. mullikoiden keskelle, näiden jalkoihin.

 

[QUOTE="vieras";27164097]Toinen suuri ero on lapsen suhde ympäristöönsä. Namibialaisen ja mongolialaisen lapsen koko elinpiiri on heidän vapaasti tutkittavissaan, ja he ovat välittömässä kosketuksessa ympäristöönsä, sen eläimiin ja luontoon. Suurkaupunkien lasten välitön ympäristö rajoittuu heidän kotiinsa, eikä kosketusta luontoon ole oikeastaan koskaan.[/QUOTE]

Korostaisin vielä, että erot olivat niin selviä juuri siksi, että amerikkalainen ja japanilainen lapsi elivät suurkaupungeissa. Uskoisin, että esimerkiksi Suomessa maatilalla varttuvan lapsen suhde ympäristöönsä ja luontoon on huomattavasti läheisempi kuin noilla suurkaupunkien lapsilla, vaikkei samanlainen "symbioosi" kuin näillä luonnon keskellä elävillä ei-länsimaisilla lapsilla.

 

[QUOTE="vieras";27164166]Uskoisin, että esimerkiksi Suomessa maatilalla varttuvan lapsen suhde ympäristöönsä ja luontoon on huomattavasti läheisempi kuin noilla suurkaupunkien lapsilla, vaikkei samanlainen "symbioosi" kuin näillä luonnon keskellä elävillä ei-länsimaisilla lapsilla.[/QUOTE]

Niinkuin majavan suolistaminen. Kunnioitettavaa, ihan oikeesti.

 

"kuuliko" kukaan muu että se mongolialisvaavi olis sanonut "äiti" ? ihan kuin olis jokellellut siihentyyliin, suomalainen olis tietysti hihkunut että jes se sanoi äiti. ensin mua hirvitti se kapalointi, mutta ihan iloinen vauva siitäkin sitten tuli. tosi hyvä dokumentti. jotenkin sydäntä erityisesti lämmitti (tällä voi olla kyllä se toinenkin puoli mutta kuitenkin) niiden namibialaissisarusten hellä ja luonteva huolenpito pienimmästä.

 

Katsoin, ihania vauvoja!

 

Hyvä dokkari, vaan selkeästi kuvattu siitä perspektiivistä että Afrikassa kaikki olisi paremmin. Totuushan on, että lapsille ei juuri ollut virikkeitä ja isommatkin muksut ovat melko apaattisen oloisia + ikätasoaan ehkä jopa jäljessä joissakin jutuissa...silti dokkarissa annettiin sellainen kuva, että "ohhohhoo, voi teitä rikkaita raukkoja, kun raahaatte vauvojanne väkisin muskareihin ja nuo onnelliset kolmannen maailman ihmiset vain ottavat rennosti!". Huomattavaa myös se, että jenkeissä ja Japanissa isät osallistuivat melko aktiivisesti vauvanhoitoon, muissa maissa eivät. Ja esim. mongolialaisten lapsi oli suoranaisessa vaarassa välillä jäädessään mm. mullikoiden keskelle, näiden jalkoihin.

Tästä olen kyllä eri mieltä. Dokumentissa nimen omaan ei otetty puolia, että jossain asiat olisivat huonommin ja jossain paremmin. Kunhan vaan näytettiin vauvojen elämää eri kulttuureissa.

 

Hitsi ehdin just tilata ton, täytyypä palauttaa

 

Tästä olen kyllä eri mieltä. Dokumentissa nimen omaan ei otetty puolia, että jossain asiat olisivat huonommin ja jossain paremmin. Kunhan vaan näytettiin vauvojen elämää eri kulttuureissa.

No kyllä esim. afrikkalaisia kuvattiin selkeästi enemmän kuin muita ja japanilaisen muksun ajanviete taisi olla 75% jotain kodin ulkopuolista aktiviteettia (vaikka tuskin sitä oikeasti oli, mutta kuten sanottu, saahan sen siltä näyttämään). Ja rikkaiden maiden muksut kuvattiin syömässä yksin esim. banaania ja köyhemmät tapaukset taas ah niin idyllisesti suvun kesken aterialla...