Toggle sidebar

Yksin äidiksi, mistä liikkeelle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mievain84
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Mievain84

Vieras
Olen 28-vuotias nainen, olen halunnut äidiksi 15-vuotiaasta asti. Parisuhteeni eivät ole onnistuneet, enkä haluaisi enää odotella sopivaa miestä. Lisäksi minulta leikataan lähipäivinä kohdunkaulan syövän esiaste, joten riski sairastua kohdunkaulan syöpään on suurentunut. En senkään vuoksi enää uskalla odottaa.
Olen miettinyt jo vuoden päivät, että voisin yrittää hankkia lapsen yksin. Olen hakenut tietoa aiheesta, mutta kaipaisin tukea ja neuvoja naisilta, jotka ovat kokeneet saman. Mistä minun kannattaisi lähteä liikkeelle?
Voinko vain varata ajan väestöliiton klinikalle vai pitääkö selvittää ensin, kuinka mielellään hoitavat parisuhteettomia naisia?
Asian olen käynyt mielessäni läpi satoja kertoja, ja tiedän miten rankkaa yksinhuoltajan elämä voi olla. Kuitenkin uskon, että äitinä oleminen on todella palkitsevaa. Ja nyt olen tehnyt päätöksen.
 
Eli sulla on suurentunut riski sairastua vakavasti ja harkitset silti lapsen tekemistä YKSIN ?? Orpoja lapsia on tässä maailmassa aivan riittävästi. Mietipä uudelleen.
 
Ei kai silti tarvitse lopettaa elämistä, vaikka olisikin riski sairastua? Ei kohdunkaulansyöpä tarkoita automaattisesti sitä, että siihen kuolisi. Joudun käymään loppuelämäni vuoden välein papa-kokeessa, jolloin mahdolliset muutokset löydetään ajoissa ja luultavasti selviäisin vain kohdunkaulan poistolla...
 
No tiedätköhän yhtään ap, kuinka rankkaa on yksinhuoltajaäidin lapselle se, että äiti on parantumattomasti sairas? Jos tuohon tilanteeseen hommaat itsellesi lapsen, niin olet kyllä äärimmäisen itsekäs etkä ajattele missään mielessä lapsen etua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mievain84:
Ei kai silti tarvitse lopettaa elämistä, vaikka olisikin riski sairastua? Ei kohdunkaulansyöpä tarkoita automaattisesti sitä, että siihen kuolisi. Joudun käymään loppuelämäni vuoden välein papa-kokeessa, jolloin mahdolliset muutokset löydetään ajoissa ja luultavasti selviäisin vain kohdunkaulan poistolla...
Click to expand...

Ei tietenkään tarkoita, mutta täytyyhän se ottaa huomioon. Lapselle on oikeus molempiin vanhempiin, eikä lasta pitäisi hankkia vain itsekkäistä syistä, koska sattuu haluamaan.

Harkintaa, harkintaa..
 
Kohdunkaulansyöpä on parannettavissa, nykypäivänä vieläpä suht helposti... On myös mahdollisuus, että en koskaan saakaan syöpää, katuisin vanhuksena sitä, että kuuntelin sinua...
 
[QUOTE="hmm";27119534]Eli sulla on suurentunut riski sairastua vakavasti ja harkitset silti lapsen tekemistä YKSIN ?? Orpoja lapsia on tässä maailmassa aivan riittävästi. Mietipä uudelleen.[/QUOTE]

Pyh! Eipä sitä voi etukäteen tietää kuka orvoksi jää. Ja varmasti tosi moni kuuluu erilaisiin riskiryhmiin...

Ap:n kysymykseen en osaa vastata. Toivottavasti joku muu osaa. :)
 
[QUOTE="vieras";27119579]No tiedätköhän yhtään ap, kuinka rankkaa on yksinhuoltajaäidin lapselle se, että äiti on parantumattomasti sairas? Jos tuohon tilanteeseen hommaat itsellesi lapsen, niin olet kyllä äärimmäisen itsekäs etkä ajattele missään mielessä lapsen etua.[/QUOTE]

Tiedätkö sinä että suurimmalla todennäköisyydellä ap ei edes koskaan sairastu siihen. Hänellä on vain suurempi riski kuin valtaväestöllä, ja nyt on hoidossa.

Ottaisi ap yhteyttä väestöliittoon, sieltä kyllä neuvovat. Minulla on ystäviä jotka ovat hankkineet lapsen yksin, ja pärjäävät ja voivat hyvin. Tsemppiä sinulle!! :)
 
Ensinnäkin: älä välitä täällä kirjoittavien mielipiteistä! Sinä elät sinun elämääsi, ei muut!
(muille huomautus: aloittaja ei ole parantumattomasti sairas!)

Lapsettomuussivuilla on vanha ketju yksinäisille yrittäjille. Sitten yksin yrittävät kirjoittavat suljetusti Kenguruussa (ohjeet löydät varmasti selaamalla ensin mainittua ketjua).

Kaikkea hyvää ja ihanaa elämääsi!
 
Eli tuon yhden vieraan logiikan mukaan mä en olisi saanut saada lasta ku olin kerran sairastanu imukudossyövän. Sairastin sen toisen kerran lapsen saamisen jälkeen ja kyllä silti haaveissa saada lisää lapsia.
 
[QUOTE="hei!";27119623]Ensinnäkin: älä välitä täällä kirjoittavien mielipiteistä! Sinä elät sinun elämääsi, ei muut!
(muille huomautus: aloittaja ei ole parantumattomasti sairas!)

Lapsettomuussivuilla on vanha ketju yksinäisille yrittäjille. Sitten yksin yrittävät kirjoittavat suljetusti Kenguruussa (ohjeet löydät varmasti selaamalla ensin mainittua ketjua).

Kaikkea hyvää ja ihanaa elämääsi![/QUOTE]


Kiitos kovasti :)
Käynpä siellä vilkaisemassa :)
 
Itse aikoinaan otin yhteyttä Väestöliiton klinikalle ja varasin ajan lääkäriin. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä tehtiin muistaakseni perustutkimukset ja sain yhteystiedot psykologille (piti käydä tietty määrä käyntejä ja saada lausunto hoitoja varten). Psykologilla käytiin läpi tulevia hoitoja ja mahdollisesti tulevaa vanhemmuutta, käyntejä oli muutamia. Tämän jälkeen lapsettomuushoitoja jatkettiin, mutta minun kohdalla ne päättyivät melko nopeasti. En halunnut rankempiin hoitoihin ryhtyä ja ilman niitä ei todennäköisesti hoidot olisi minulla onnistuneet (löytyi sellainen vika). Pienen harkinnan jälkeen hakeuduin adoptioneuvontaan ja nyt olen jo muutamia vuosia ollut ihanan kansainvälisesti adoptoidun lapsen äiti. Olen yksinhuoltaja, mutta minusta tämä ei ole mitenkään erityisen ihmeellistä tai erityisen rankkaa. On tietenkin huonoja päiviä, mutta niin niitä on muillakin äideillä. Sukulaismiehistä ja kummisedistä lapseni saa ns. miehen mallia ja viettää säännöllisesti aikaa siis myös miesten kanssa.
 
Toivottavasti tulet myöhemmin kertomaan miten asia kohdaltasi eteni.
Minä tunnen muutamia tietoisesti "yksin" (siis ilman parisuhdetta) lapsia tehneitä naisia ja hienosti vaikuttavat pärjänneen. He ovat kuitenkin turvautuneet ystävä apun siittiöiden suhteen eli eivät hedelmöittäneet itseään millään kilinikalla.
Kuulisin mielelläni miten se onnistui.

Onnea prosessiin!
:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yhden lapsen yh:
Itse aikoinaan otin yhteyttä Väestöliiton klinikalle ja varasin ajan lääkäriin. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä tehtiin muistaakseni perustutkimukset ja sain yhteystiedot psykologille (piti käydä tietty määrä käyntejä ja saada lausunto hoitoja varten). Psykologilla käytiin läpi tulevia hoitoja ja mahdollisesti tulevaa vanhemmuutta, käyntejä oli muutamia. Tämän jälkeen lapsettomuushoitoja jatkettiin, mutta minun kohdalla ne päättyivät melko nopeasti. En halunnut rankempiin hoitoihin ryhtyä ja ilman niitä ei todennäköisesti hoidot olisi minulla onnistuneet (löytyi sellainen vika). Pienen harkinnan jälkeen hakeuduin adoptioneuvontaan ja nyt olen jo muutamia vuosia ollut ihanan kansainvälisesti adoptoidun lapsen äiti. Olen yksinhuoltaja, mutta minusta tämä ei ole mitenkään erityisen ihmeellistä tai erityisen rankkaa. On tietenkin huonoja päiviä, mutta niin niitä on muillakin äideillä. Sukulaismiehistä ja kummisedistä lapseni saa ns. miehen mallia ja viettää säännöllisesti aikaa siis myös miesten kanssa.
Click to expand...

Joo, eiköhän ne sitten siellä klinikalla osaa arvioida, kannattaako minulle tehdä hedelmöityshoitoja vai pelkäävätkö hekin, että lapsi jäisi orvoksi.
Kiitos vastauksestasi :)
 
[QUOTE="niin";27119689]helpoiten ja halvimmalla varmaan pääset jos siinä kierron sopivana kohtana menet pokaamaan baarista ihan vaan jonkun miehen ja sillä selvä.[/QUOTE]

Ja sitten se vasta onkin helppoa kun saat siltä mieheltä hivin tai kupan tai klamydian tai.....

Miten voi nykyaikana ihmiset olla noin tyhmiä?!
 
[QUOTE="niin";27119689]helpoiten ja halvimmalla varmaan pääset jos siinä kierron sopivana kohtana menet pokaamaan baarista ihan vaan jonkun miehen ja sillä selvä.[/QUOTE]

Muuten ihan hyvä idea, mutta jos riskinä on saada sukupuolitauti kaupan päälle, ei kiitos :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mummeliisa:
Toivottavasti tulet myöhemmin kertomaan miten asia kohdaltasi eteni.
Minä tunnen muutamia tietoisesti "yksin" (siis ilman parisuhdetta) lapsia tehneitä naisia ja hienosti vaikuttavat pärjänneen. He ovat kuitenkin turvautuneet ystävä apun siittiöiden suhteen eli eivät hedelmöittäneet itseään millään kilinikalla.
Kuulisin mielelläni miten se onnistui.

Onnea prosessiin!
:)
Click to expand...

Jep, tulen kertomaan :)
 
[QUOTE="hmm";27119588]Ei tietenkään tarkoita, mutta täytyyhän se ottaa huomioon. Lapselle on oikeus molempiin vanhempiin, eikä lasta pitäisi hankkia vain itsekkäistä syistä, koska sattuu haluamaan.

Harkintaa, harkintaa..[/QUOTE]

Sanopas yksikin "ei itsekäs" syy hankkia lapsi?
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa