[QUOTE="vieras";27072071]Vauvalla ei ole yöllä nälkä, jos päivällä syö hyvin. Vauva taas ei syö hyvin päivällä, jos yöllä tankataan tissillä. Ymmärrätkö, mikä kierre siitä tulee? Yhden tutun lapsella paino ei nouse, koska yöllä tankkaa tissiä niin ettei päivällä ruoka maistu, eikä hänen äiti silti käsitä lopettaa yösyöttöjä. Kun ei kestä sitä, että lapsi saattaa pari eka yötä vähän huutaa... Mietin vaan, että ketä tuollainen kuvio palvelee?[/QUOTE]
Ei varmaan palvele ketään, jos äidinmaito todistetusti vaikuttaa lapsen kasvuun heikentävästi (useimmiten kyseessä on virhetulkinta) ja/tai äiti/vanhemmat kokevat yösyönnit liian rasittavina. Silloin toki vieroitus voi olla paikallaan.
Sen sijaan 1-vuotiaan yösyönnit palvelee niitä perheitä, joissa lapsi nauttii yömussutteluistaan ja äidin unta se ei merkittävästi häiritse ja saattaa jopa parantaa (se on tehokas tapa saada touhukas taapero tainnutettua

) ja vanhemmat kokevat vieroittamatta jättämisen heidän perheelleen oikeaksi ratkaisuksi tässä hetkessä.
Vauvalla voi olla nälkä yöllä, vaikka hän söisi päivällä kuin hevonen, jos hän on tottunut useamman yösyönnin rytmiin. Tottumuksen voi tietysti purkaa, mutta sitä purkaessa nälkäänsä heräävä lapsi joutuu jonkin aikaa (lapsen muutokseensopeutumiskyvystä riippuen) kärsimään öisin nälästä. Kaikki eivät näe tätä ratkaisuna, vaikka ongelma onkin ohimenevä.
Minäkin syön ruokani aika tutulla rytmillä, vaikka joskus edelliset ateriat ovat olleet
kevyempiä ja joskus raskaampia. Sitten syön seuraavalla aterialla tarpeen mukaan enemmän/vähemmän, mutta en jätä syömättä montaa ateriaa. Pikkuisen vituttaisi, jos joku tulisi ravintolalounaan jälkeen sanomaan että nyt on päivän energiantarve täynnä, että jätäpäs väliin loppupäivän ateriat, että nyt olet syönyt tarpeeksi, ei sulla VOI olla kuuden tunnin päästä nälkä. Jonkinasteinen nälkä tulisi jo tavan vuoksi useamman tunnin kuluttua ruokailusta. Sitten toki voisin asioikseni totuttautua erilaiseen ruokailurytmiin, mutta ei se sillä yhtäkkiä ratkea että nyt syön enemmän.