Kertoa vai ei?

["ihaa"]

Olen naimisissa. Olen ihastunut mieheen, joka on myös naimisissa. Näemme pakosti viikoittain. Vaihdamme pitkiä katseita, keskustelemme enemmän kuin muut paikalla olevat keskimäärin. En silti voi olla varma, tunteeko mies yhtään normaalia enempää kiinnostusta minua kohtaan.

Itselläni on vaikea olla tämän ihastumisen tunteen kanssa, kun mies pyörii jatkuvasti mielessä. Ajattelinkin, että mitä jos tunnustaisin ihastukseni miehelle? Jos hän ei tunne laikaan samoin, niin luulen, että omatkin tunteeni laimenisivat ja voisin jatkaa normaalia elämää. Jos hän tuntisi samoin, niin uskon, että pystyisimme silti jatkamaan vain kavereina. Kumpikin on kuitenkin ihan tyydyttävästi naimisissa tahollaan.

Kertoisko siis joku, mitä itse tekisi tilanteessani? Tai on tehnyt..?

 

[hio]

Älä kerro. Lisäät vain riskiä pilata parisuhteesi, kun teet asiasta konkreettisen. Kun ette ole varmoja toisistanne, moni tyhmyys jää tekemättä.

 

["ihaa"]

hio: Tätä ihastumista on kestänyt jo kuukausia. Aluksi päätin, että en todellakaan sano mitään, vaan odotan, että tunne menee ohi. Mutta kun se ei mene... Joka päivä pähkäilen tätä asiaa ja tuntuu, että asian tunnustaminen ääneen auttais edes vähän tähän tuskaisaan oloon.

 

["vieras"]

Tunnusta jos luulet että se auttaa. Varaudu siihen että mies yllättyy eikä tunne samoin. Kyllä se nolous hoitaa loput.

 

[minäkin]

[QUOTE="ihaa";27045976]hio: Tätä ihastumista on kestänyt jo kuukausia. Aluksi päätin, että en todellakaan sano mitään, vaan odotan, että tunne menee ohi. Mutta kun se ei mene... Joka päivä pähkäilen tätä asiaa ja tuntuu, että asian tunnustaminen ääneen auttais edes vähän tähän tuskaisaan oloon.[/QUOTE]

olen vähän samassa tilanteessa kuin sinä... on parempi että et tunnusta tunteitasi hänelle. ensinnäkin on parempi ettei välillenne synny suhdetta ja toiseksi jos hän ei tunne samoin voi tilanne olla myöhemmin kiusallinen kun kuitenkin näete pakosti viikottain. eikä varattujen pidä puuhailla kuin omiensa kanssa. joo, en puhu korkealta, koska itse taistelen samojen asioiden kanssa. välttely jos mahdollista voi auttaa unohtamaan ihastuksen.

 

["ihaa"]

[QUOTE="vieras";27046042]Tunnusta jos luulet että se auttaa. Varaudu siihen että mies yllättyy eikä tunne samoin. Kyllä se nolous hoitaa loput. [/QUOTE]

Niin mä olen ajatellutkin. Siis että mies ei todellakaan välttämättä tunne samoin. Olen kyllä varma, että hän pitää musta, mutta ei välttämättä yhtään sen enempää kuin normaalisti mukavista ihmisistä. Siksipä tilanne vois parantua, koska onhan se todellakin lievästi noloa olla ihastunut johonkin, joka ei tunne samoin.

 

["ihaa"]

olen vähän samassa tilanteessa kuin sinä... on parempi että et tunnusta tunteitasi hänelle. ensinnäkin on parempi ettei välillenne synny suhdetta ja toiseksi jos hän ei tunne samoin voi tilanne olla myöhemmin kiusallinen kun kuitenkin näete pakosti viikottain. eikä varattujen pidä puuhailla kuin omiensa kanssa. joo, en puhu korkealta, koska itse taistelen samojen asioiden kanssa. välttely jos mahdollista voi auttaa unohtamaan ihastuksen.

Kaikista paras ratkaisu varmasti olis, jos en näkis ihastukseni kohdetta laisinkaan. Ajan myötä asia varmasti unohtuis. Mutta kun en voi välttyä näkemästä. Huokaus.

 

[Lex]

[QUOTE="ihaa";27045976]hio: Tätä ihastumista on kestänyt jo kuukausia. Aluksi päätin, että en todellakaan sano mitään, vaan odotan, että tunne menee ohi. Mutta kun se ei mene... Joka päivä pähkäilen tätä asiaa ja tuntuu, että asian tunnustaminen ääneen auttais edes vähän tähän tuskaisaan oloon.[/QUOTE]

Kuukausia? Meillä sitä kesti yli 3 vuotta, eikä mennyt ohi. Ja siitä se alamäki sitten alkoi... =)

 

["ihaa"]

Lex: Kerro lisää. Mitä tapahtui?

 

[ei]

ja vielä ei. Mitä haluat oikeasti? Et sitä että tunteesi laimenisivat vaan sitä että saisit helpotuksen sitä kautta että voisitte aloittaa suhteen. Ja vaihtamalla pitkiä katseita olet sen jo tunnustanutkin Kertomalla tunteesi viestit että haluat suhteen.

 

["ihaa"]

ja vielä ei. Mitä haluat oikeasti? Et sitä että tunteesi laimenisivat vaan sitä että saisit helpotuksen sitä kautta että voisitte aloittaa suhteen. Ja vaihtamalla pitkiä katseita olet sen jo tunnustanutkin Kertomalla tunteesi viestit että haluat suhteen.

Haluaisin oikeasti, että nää tunteet laimenisi. Toki olis imartelevaa, jos mies tuntisi samoin, mutta suhdetta en haluaisi, enkä usko että hänkään. Oon ehkä naiivi, kun kuvittelen, että olis helpompi olla, jos tietäisi mitä toinen oikeasti tuntee? Vaikka se tunne olis ihastumistakin.

 

[hio]

Sä tiedät, että se mies lähinnä puistelisi päätään eikä vaihtelisi mitään katseita, jos sillä ei olisi jotain tuntemuksia itselläkin. Älä viitsi huijata itseäsi vaan mieti, mitä olet vailla.

Tehokas ja reilu konsti olisi kertoa omalle miehelle ihastumisesta.

 

[ei]

[QUOTE="ihaa";27046338]Haluaisin oikeasti, että nää tunteet laimenisi. Toki olis imartelevaa, jos mies tuntisi samoin, mutta suhdetta en haluaisi, enkä usko että hänkään. Oon ehkä naiivi, kun kuvittelen, että olis helpompi olla, jos tietäisi mitä toinen oikeasti tuntee? Vaikka se tunne olis ihastumistakin.[/QUOTE]

Keskity omaan puolisoosi, niihin asioihin jotka hänessä olevat hyviä, jotka teillä yhdessä ovat hyviä. Vastaavasti keskity tuon toisen huonoihin puoliin, jos niitä ei löydy niin kuvittele mitä kaikkea huonoa hänessä voisi olla. Keskity omaan roolisi, myös tuon toisen kanssa ollessasi.

 

[ei]

Sä tiedät, että se mies lähinnä puistelisi päätään eikä vaihtelisi mitään katseita, jos sillä ei olisi jotain tuntemuksia itselläkin. Älä viitsi huijata itseäsi vaan mieti, mitä olet vailla.

Tehokas ja reilu konsti olisi kertoa omalle miehelle ihastumisesta.

tämä on hyvä keino, älä kuitenkaan syyllistä puolisoasi tästä. kerro että haluat tehdä puolisollesi sellaisia asioita mistä hän pitäisi, mistä te yhdessä pitäisitte. älä missään nimessä esitä omia toiveitasi mikä voisi olla paremmin.

 

[Lex]

[QUOTE="ihaa";27046283]Lex: Kerro lisää. Mitä tapahtui?[/QUOTE]

Kaikkea kamalaa. Ja ihanaa.

Rakastuimme, olimme "salaa" suhteessa. Halusin erota miehestäni mutta edelleen junnaamme samaa uraa.
Mutta odota nyt sinä silti muutama vuosi ennekuin lähdet sekoilemaan, jos se vaikka menisikin itsellään ohi.
Jos nimittäin satut saamaan vastakaikua, olet kaulaasi myöten lirissä.
En todellakaan usko, että se ainakaan helpottaisi, päin vastoin.
Seuraavaksi sä miettisit, että pitäisi varmaan suudella ja toivoa että kundi muuttuukin turvallisesti sammakoksi.
Kun se ei toimikaan, on kokeiltava lisää.

 

["ihaa"]

Sä tiedät, että se mies lähinnä puistelisi päätään eikä vaihtelisi mitään katseita, jos sillä ei olisi jotain tuntemuksia itselläkin. Älä viitsi huijata itseäsi vaan mieti, mitä olet vailla.

Tehokas ja reilu konsti olisi kertoa omalle miehelle ihastumisesta.

No toi olis kyllä todellakin tehokas konsti! Tuntuu vaan, että oma mies varmasti silti pahoittais mielensä, vaikka tähän mennessä mitään ei ookaan tapahtunut tuon ihastukseni kanssa. Ja sitten se varmasti pelkäisi, että millonkohan mä taas ihastun johonkin jne. Toivon siis, että saisin ratkaistua asian ilman puolison sotkemista asiaan. Kun vaan pystyis ottamaan nuo tunteet sisältä ja heittämään ikkunasta ulos!

 

["ihaa"]

Kaikkea kamalaa. Ja ihanaa.

Rakastuimme, olimme "salaa" suhteessa. Halusin erota miehestäni mutta edelleen junnaamme samaa uraa.
Mutta odota nyt sinä silti muutama vuosi ennekuin lähdet sekoilemaan, jos se vaikka menisikin itsellään ohi.
Jos nimittäin satut saamaan vastakaikua, olet kaulaasi myöten lirissä.
En todellakaan usko, että se ainakaan helpottaisi, päin vastoin.
Seuraavaksi sä miettisit, että pitäisi varmaan suudella ja toivoa että kundi muuttuukin turvallisesti sammakoksi.
Kun se ei toimikaan, on kokeiltava lisää.

Niin, ehkä sitä sitten haluais vaan lisää. En tiedä. Että pitääkin olla vaikeaa!

Mitä muuten tarkoitat tuolla, että "edelleen junnaamme samaa uraa"? Erosit siis miehestäsi, mutta suhde ei ole edennyt..? Ja oliko tuo ihastuksesi myös naimisissa? (Anteeksi uteluni, mutta olis mukava kuulla, miten jollekin muulle on käynyt samanlaisessa / samankaltaisessa tilanteessa.)

 

[hio]

Mulle on joskus oma mies ilmoittanut päin naamaa, että hänellä oli käynyt pettäminen mielessä, eräänä suhteemme heikompana hetkenä. Ensin olin hetken hirveän pettynyt, mutta tajusin hyvinkin vilkkaasti, että asiassa oli enemmän plussia kuin miinuksia.

Ensinnäkään mies ei ollut pettänyt, vaan oli ollut riittävän vahva pysyäkseen poissa aidan väärältä puolelta. Toisekseen hän ilmeisesti vielä piti suhdettamme niin lujana, että uskalsi tuoda ajatuksensa julki. Minusta se oli luottamuksenosoitus. Ja ennen kaikkea jaksan nyt luottaa siihen, että vanha sopimuksemme pitää: Jos ollaan yhdessä, ollaan yhdessä. Jos taas alkaa tehdä mieli vierasta, on oltava ensin munaa erota.

Juttu käsiteltiin tuona yhtenä iltana, eikä siihen ole tarvinnut enää palata. Mieluummin noin, kuin että tilanne olisi mennyt pettämiseen asti. Sitten olisi ollut piru merrassa ja lusikat pian jaossa.

 

[Lex]

[QUOTE="ihaa";27046573]Niin, ehkä sitä sitten haluais vaan lisää. En tiedä. Että pitääkin olla vaikeaa!

Mitä muuten tarkoitat tuolla, että "edelleen junnaamme samaa uraa"? Erosit siis miehestäsi, mutta suhde ei ole edennyt..? Ja oliko tuo ihastuksesi myös naimisissa? (Anteeksi uteluni, mutta olis mukava kuulla, miten jollekin muulle on käynyt samanlaisessa / samankaltaisessa tilanteessa.)[/QUOTE]

Molemmat olemme edelleen tahoillamme naimisissa.

Meillä on mieheni kanssa ollut paljon muitakin ongelmia, ja tämä kaikki kärjistyi tänä vuonna asumuseroon. Tässä vaiheessa toinen mies ei ollut enää aktiivisesti kuvioissa, emme tavanneet koko kesänä.
Päädyimme kuitenkin mieheni kanssa vielä jatkamaan samasta osoitteesta käsin, mutta eivät ne tunteet ole vieläkään mihinkään kadonneet... =(

 

[Koiu]

Joo kerro vaan jos haluat saada vastakaikua. täällä ollaan panettu menemään 1,5 vuotta kun selvis et molemmat haluaa.

 

["ihaa"]

Molemmat olemme edelleen tahoillamme naimisissa.

Meillä on mieheni kanssa ollut paljon muitakin ongelmia, ja tämä kaikki kärjistyi tänä vuonna asumuseroon. Tässä vaiheessa toinen mies ei ollut enää aktiivisesti kuvioissa, emme tavanneet koko kesänä.
Päädyimme kuitenkin mieheni kanssa vielä jatkamaan samasta osoitteesta käsin, mutta eivät ne tunteet ole vieläkään mihinkään kadonneet... =(

Tsemmpiä sulle Lex. Vaikea tilanne... Olis niin paljon helpompaa, jos vois vaan siirtää tunteet syrjään ja keskittyä täysillä omaan mieheen.

 

[ei]

[QUOTE="ihaa";27046492]No toi olis kyllä todellakin tehokas konsti! Tuntuu vaan, että oma mies varmasti silti pahoittais mielensä, vaikka tähän mennessä mitään ei ookaan tapahtunut tuon ihastukseni kanssa. Ja sitten se varmasti pelkäisi, että millonkohan mä taas ihastun johonkin jne. Toivon siis, että saisin ratkaistua asian ilman puolison sotkemista asiaan. Kun vaan pystyis ottamaan nuo tunteet sisältä ja heittämään ikkunasta ulos![/QUOTE]

olet oikeassa, joutuisit ottamaan vastaan paljon negatiivisia tunteita, miehesi saattaisi kertoa omista ihastuksistaan ja mahdollisista pettämisistään. varaudu pitkiin keskusteluihin joiden ansoista suhteenne syvenee ja paranee. ja miehesi olisi ehkä eri mieltä, eli pitkät katseet olet tietoisesti valinnut, eli jotain on jo tapahtunut, vaikkei mitään fyysistä. koska kyseessä on kuitenkin puolisosi niin hänhän on jo sotkeutunut asiaan, kaikki mikä tapahtuu sinulle vaikuttaa myös häneen. vaikka kertominen sattuu on se välttämätöntä teidän suhteenne kannalta, se helpottaa myös sinua tulevissa ihastumisissasi, osaat suhtautua niihin sitten paremmin.

 

["ihaa"]

olet oikeassa, joutuisit ottamaan vastaan paljon negatiivisia tunteita, miehesi saattaisi kertoa omista ihastuksistaan ja mahdollisista pettämisistään. varaudu pitkiin keskusteluihin joiden ansoista suhteenne syvenee ja paranee. ja miehesi olisi ehkä eri mieltä, eli pitkät katseet olet tietoisesti valinnut, eli jotain on jo tapahtunut, vaikkei mitään fyysistä. koska kyseessä on kuitenkin puolisosi niin hänhän on jo sotkeutunut asiaan, kaikki mikä tapahtuu sinulle vaikuttaa myös häneen. vaikka kertominen sattuu on se välttämätöntä teidän suhteenne kannalta, se helpottaa myös sinua tulevissa ihastumisissasi, osaat suhtautua niihin sitten paremmin.

No tää olis varmasti se kypsin ja hienoin ratkaisu. Kunpa vaan saisin jostain voimaa ja uskallusta moiseen. Jos kertoisin miehelleni, niin sitten mun pitäis varmasti katkaista kaikki siteet ihastukseni kohteeseen, koska muuten olisin taatusti aina epäilyksen alla, kun näenkin tuota toista miestä. Ja täysi tapaamattomuus on sula mahdottomuus. Niiiiiin vaikeaa!

 

[ei]

[QUOTE="ihaa";27046877]No tää olis varmasti se kypsin ja hienoin ratkaisu. Kunpa vaan saisin jostain voimaa ja uskallusta moiseen. Jos kertoisin miehelleni, niin sitten mun pitäis varmasti katkaista kaikki siteet ihastukseni kohteeseen, koska muuten olisin taatusti aina epäilyksen alla, kun näenkin tuota toista miestä. Ja täysi tapaamattomuus on sula mahdottomuus. Niiiiiin vaikeaa! [/QUOTE]

sinulla on tuskaisa olo ja haluat jatkaa normaalia elämää, ei se tarvitse voimaa ja uskallusta, vain halua helpottaa omaa oloasi. mikä helpottaa sinun oloasi helpottaa myös puolisosi oloa, sitten kun olette käyneet asian läpi ja elämä jatkuu parempana ja olette molemmat vahvempia. jos tapaaminen on välttämätöntä niin toki puolisosi sen ymmärtää. siirrät ne pitkät katseet puolisoosi, kehut häntä kaikilla mahdollisilla tavoilla ja teet hänelle asioita mitkä tekevät hänen olonsa mahdollisimman hyväksi. jonkun hetken päästä kerrot puolisollesi myös mitä itse toivoisit suhteeltanne. pidät joka päivä hyvää huolta suhteestanne ja muistat rakastaa häntä erityisesti kun hän ei ole parhaimmillaan.

 

[Almandiini]

Kaikkea kamalaa. Ja ihanaa.

Rakastuimme, olimme "salaa" suhteessa. Halusin erota miehestäni mutta edelleen junnaamme samaa uraa.
Mutta odota nyt sinä silti muutama vuosi ennekuin lähdet sekoilemaan, jos se vaikka menisikin itsellään ohi.
Jos nimittäin satut saamaan vastakaikua, olet kaulaasi myöten lirissä.
En todellakaan usko, että se ainakaan helpottaisi, päin vastoin.
Seuraavaksi sä miettisit, että pitäisi varmaan suudella ja toivoa että kundi muuttuukin turvallisesti sammakoksi.
Kun se ei toimikaan, on kokeiltava lisää.

Voi ei....mulla kans vahvoja tunteita erästä miestä kohtaan työssä, onneksi en näe häntä kovin usein...itse en ole naimisissa ja tiedän että mies on sinkku...mutta muuten ei olisi sopivaa. Siis ootitko sä 3 vuotta ennen kuin teit jotain ihastuksesi kanssa?:O Oliko/onko hänkin naimisissa?

Laitan sulle joku kerta yv:llä lisää pohdintaa. Muistaakseni teemme samantyyppistä työtäkin