Muistuttelisin ap:tä vielä semmoisestakin vaihtoehdosta, että ehkä se Kaisla vaan käy tooodella usein siinä puistossa (tai muissa vastaavissa) ja siksikin osaa kivuta ja remuta ne kaikki vehkeet vaikka unissaan.
Me nimittäin asutaan ihan ison leikkipuiston vieressä, ja ollaan molempien muksujen kanssa käyty siellä ihan pienestä saakka melkeen joka päivä. Mulla kyllä saattuu vielä olemaan motorisesti aika vahvat tytöt (nyt 4 ja 2 v.), mutta iso tekijä siinä, että ovat niin ketteriä noissa telineissä on se, että ovat saaneet lähes päivittäin ja useamman tunnin päivässä harjoitella niiden kanssa. Tuo kaksivuotias menee nykyään tukka putkella siihen köysirataan, haluaa seistä siinä "tuolilla" ja odottaa onnessaan lopun kovaa heilahdusta. Nelivuotias kiipesi jo pikkusiskonsa ikäisenä tuon samaisen "hämähäkinverkon" ylös ylös-alas ja leikki merirosvoa mastossa, jne.
Monta kertaa on muut äidit tulleet kysymään tyttöjen ikää ja ihmettelemään ketteryyttä, ja mä olen aina kertonu, että sitä harjoitusta on pohjalla aika paljon, kun joka jumalan päivä täällä roikutaan.
Musta noissa Kaislan ja Henrin eroissa ei edes voi puhua mistään valovuosista, vaan tosiaankin hiuksenhienoista kehityseroista, jotka voi johtua niin luonteesta, kokemuksesta, lapsen omista motorisista ominaisuuksista, kuin siitä äidin hiukkasen ylihuolehtivasta asenteestakin. En siis huolestuis minäkään vielä noin pienistä.
Tuota neuvoa kyllä kannatan minäkin, että "minne pääset itse, sinne menet". Puistontädit aikoinaan neuvoivat, kun 10-15 lapsen kanssa eivät paljon muuta ehtiskään kun nostella telineisiin ja pois, jos sille tielle alkasivat. Mä olen aika varhasesta jo tuota noudattanut, ja tietty tytöt on välillä protestoineet, mutta sen jälkeen onkin alkanu sen maallinen ähkinä ja yritys, ja vois sitä voitonriemua, kun vihdoista viimein ovat
itse haluamaansa paikkaan päässeet.
