Puistossa Kaisla,3, oli valovuoden lastani edellä - poikkeusko?

  • Viestiketjun aloittaja Puistossa
  • Ensimmäinen viesti
Puistossa
Tänään puistossa:

Vein esikoistani läheiseen puistoon ja saimme pian leikkiseuraa samanikäisestä tytöstä. Tyttö, kutsuttakoon Kaislaksi ja poikani, tässä vaikka Henri, touhusivat tunnin yhdessä. Kaisla äiti kertoi tytön täyttävän lokakuussa 4, kuukausi ennen poikaamme.

Ensin he juoksivat yhdessä rinnettä ylös, Kaisla johtajana, poikani perässä.

Kaisla kiipesi itse vauvakeinuun, Henri seisoi toisen vauvakeinun takana ja odotti että minä nostan. (puistossa ei ollut pieniä taaperoita)

Kaisla sai itse vauhdin keinuun. Henri ei osannut ja annoin vauhtia. Henrillä ei ollut mitään motivaatiota yrittääkään vauhdinottoa. Välillä Kaisla nousi keinussa seisomaan ja otti vauhtia seisaaltaan.

Kaisla hahmotti pitää kiinni keinun naruista, Henri piti kiinni istuimesta joten keinu meinasi herkästi 'lommahtaa' (ei aivan kipata, mutta poukkoilla)

Kaisla kiipesi itse sellaisen "köysikiskoradan" istuimelle ja viiletti radan toiseen päähän ja pudottautui itse alas. Poiikani halusi kokeilla. Hän ei pysynyt pystyssä siellä ylätasanteella jos piti itse köysi-istuimesta kiinni ( aivan kuin voimat ei olisi riittäneet), joten nostin hänet siihen, juoksin hänen perässään radan ja kun matka stoppasi, nostin hänet maahan.

Molemmat nauttivat, mutta en voinut olla huomamatta kuinka iso motorinen ero lapsilla oli. Poikani oli selvästi jäljessä. Mietinkin, että onko syytä huolestua. Oliko tyttö ikäisiään edellä vai poikani jäljessä? Tytöllä on kuulemma isoveli, poikani on esikoinen.

Itse olen ollut tosi liikunnallinen ja ketterä, mutta onko pojat näin paljon hitaampia? Motivaatio, geenit, luonne, kasvatus?

Huolettaa hieman.
 
"vieras"
Mielestäni tyttö oli normaalikehityksessä. Meidän motorisesti kömpelö lapsi on osannut keinuhommat jo kauan ennen tuota. Samanikäiset kaverit ei osaa, mutta mielestäni syynä on se ettei heitä ole rohkaistu siihen ja oltu paljon sisällä. Mutta ei hätää, jos poikasi itse haluaa oppia. Päiväkodissa oppii nopeasti, kun kukaan ei anna isojen puolella vauhtia keinussa.
 
"vieras"
Meillä myös 4v poika vähän samantyyppinen kuin ap:n. Ehkä hieman varovainen, hitaamman sorttinen, osaamattomaksi heittäytyvä. Viime keväänä tein päätöksen, että jos ei osaa/viitsi itse kavuta johonkin puiston härveliin, niin sitten saa touhuta jotain muuta, en auta. Sama juttu keinumisen kanssa, eli itse ottakoon vauhtinsa. Ja kummasti kesän aikana sitä ketteryyttä, voimaa ja koordinaatiota on lapseen tullut.
 
Toinen vieras
Yleensä lasten kehitykseen, vauhdikkuuteen ja rohkeuteen vaikuttaa isompien lasten malli. Toiset lapset on yleensä nopeampia oppimaan eri asioita ja myös rohkeampia kokeilijoita, kun katsovat isommista sisaruksista mallia. Täysin normaaleita on molemmat lapset.
 
Puistossa
Ei tässä mitään provoa ole. Kyllä minua hätkähdytti se, että yhtäkkiä viereisen keinun lapsi on saanut itse vauhdit, kiipeää telineissä joihin minä olen vielä tähän asti nostanut lapseni ja ennen kaikkea se 'oma aktiivisuus'.

Voiko olla luonteesta johtuvaa? Ostimme mm. viime talvena lumikolat taloyhtiössä. Naapurin 4kk nuorempi lapsi kolasi mielellään 'kuin moottori', meillä taas meni koko talvi niin, että Henri tuskastui jos kola jäi jumiin tai siihen meni lunta.
 
halipupu harmaana
Lapset kehittyvät kovin yksilöllisesti, mutta kyllä isommilla sisaruksilla on yleensä postiivinen vaikutus lapsen kehitykseen. Yleensä kuopukset ovat nopeampia ja ketterämpiä kuin isommat sisarukset, jos kokoerot ja ruumiinrakenne ovat suunnilleen samanlaiset.

Jos lapsi saa juosta ja kiipeillä, niin hän oppii taitoja ihan eri tavalla kuin sellainen lapsia, jonka vanhempoi koko ajan kieltää eikä anna lapsen mennä ja kokeilla omia rajojaa. Kieltämistä fiksumpaa on neuvominen miten lapsi pääsee jonnekin kiipemämään, mutta nostaa lapsta ei kannata. Jos ei itse pääse, niin sitten pitää syödä lisää kaurapuuroa, jotta kasvaa isommaksi.

Itse päästin eilen lapseni sellaiseen paikkaan, jota moni aikuinen varmaan kauhistelisi, mutta kahden vilkkaan pojan äitinä tiedä, että se on paikka, jonne pojat kuitenkin joskus menevät ja nyt pääsivät sinne aikuisen valvonnassa ja opastuksella, jotta osaavat sitten yksin siellä kiipeillä turvallisesti.
 
Normaaleja molemmat.

Mulla on lapset 1v1kk käerolla ja pienempi heistä (2,5v) on liikunnallisesti lähes joka suhteessa parempi kuin isosiskonsa. On myös paljon rohkeampi, joka osaltaan on edesauttanut tätä "kehittymistä". Pienempi kiipeilee pää kolmantena jalkana puolapuita ylös, kun isompi menee ensimmäiselle puolalle ja huutaa kauhuissaan apua, koska pelkää putoavansa.

Niin ne on erilaisia. Ja molemmat kuitenkin aivan normaaleja :)
 
Puistossa
[QUOTE="vieras";27034684]Meillä myös 4v poika vähän samantyyppinen kuin ap:n. Ehkä hieman varovainen, hitaamman sorttinen, osaamattomaksi heittäytyvä. Viime keväänä tein päätöksen, että jos ei osaa/viitsi itse kavuta johonkin puiston härveliin, niin sitten saa touhuta jotain muuta, en auta. Sama juttu keinumisen kanssa, eli itse ottakoon vauhtinsa. Ja kummasti kesän aikana sitä ketteryyttä, voimaa ja koordinaatiota on lapseen tullut.[/QUOTE]

Hyvä vinkki :)
 
"hop"
Mun 3v2kk esikoispoikani ei itse yritä kiivetä vauvakeinuun. Hämähäkkikeinuun hän kiipeää, että vilahtaa. Tavalliseen keinuun häntä ei edes voi laittaa, sillä hän unohtaa kesken kaiken pitää kiinni kannatinnaruiista ja tykkää tosi hurjista vauhdeista. Vauvakeinu on turvallisempi. Muutaman kerran ollaan harjoiteltu isojenkin keinussa keinumista, viimeksi hän jo muisti pidellä kiinni koko ajan, kun jaksoin muistuttaa useasti. Itsenäinen vauhdinotto ei kiinnosta.

En tiedä, mikä tuollainen köysikiskorata on..? Poikani tykkäisi kiivetä mm. tikkaita myöten. En uskalla olla seisomatta takana valmiina ottamaan koppia, mutta olen opetellut pitämään näppini irti, kun lapsi kiipeää. Myös traktoriin hän pääsee omin avuin, mitä ihmettelen, kun astimia on niin vähän ja korkein välein. Nykyään hän uskaltaa kiivetä itse mm. leikkipuiston kiikkueläinten selkään. Ihan noin vain, yhdellä reissulla se sujui, ennen hän ei ollut edes yrittänyt. Todennäköisesti teilläkin ap asiat loksahtavat joku kerta justiinsa kohdalleen ilman erityistä treenaamista. :)

Meillä poika ajaa esim. polkupyörällä + apupyörilla, mutta muutaman viikon hän halusi polkea vielä kolmipyöräisellä, kun sattui kaatumaan kahdesti samalla reissulla apparipyörällään. Eli varovainen hän on.
 
"vieras"
Mulla tuli hyvin pian tekstiä lukiessa mieleen että "Kaislalla" on isompi sisarus ja oma lapsesi on esikoinen. Oman kokemukseni (lähipiirissä useita perheitä joissa 2 tai 3 lasta) mukaan pikkusisarukset kehittyvät motorisesti esikoisia nopeammin ("täytyy päästä isomman perään") ja vanhemmat "antavat" kuopusten tehdä itse enemmän kun esikoisten. Eli esim tuo keinuhomma,"kaislaa" ei varmaan ole nostettu keinuun vaan on annettu opetella kiipeämään itse,samoin vauhdinotto.
Nämä riippuu toki jonkinverran myös lasten luonne-eroista. Tiedän lähes samanikäiset (ikäeroa alle 2viikkoa) esikoispojat,toinen on luonteeltaan melkoinen rämäpää ja toinen huomattavasti arempi. Rämäpää oppi esim kiipeilemään paljon "arkajalkaa" nuorempana,mutta nyt kun molemmat osaavat kiipeillä suunnilleen yhtä näppärästi niin rämäpää kaatuilee/tipahtelee paljon arkajalkaa enemmän. Arempi lapsi on siis oppinut periaatteessa hitaammin mutta paremmaksi - esim just tasapaino on parempi.
 
Äiti x2
Mä jo luulin että olit mun aamuinen puistoilukaveri. :) Mulla ja kaverilla saman ikäiset lapset ja samalaisia eroja havaittavissa. Suurin syy niihin ovat mielestäni lasten luonne erot. Toinen ujo ja varovainen ja toinen hieman uhkarohkeaki. Molemmat kuulostaa ihan normaaleilta. Meillä juuri 3v täyttänyt, mutta ei esim. saa itse vauhtia keinussa.
 
-.-
meillä on nyt 3v3kk poika ja ihan samanlainen kun teidän lapsi.

Mä kyllä myönnän olevani ylisuojeleva ja paapon - mutta annan tuon toki itsekin yrittää. Hää ei vaan onnistu ja pyytää sitten apua. Just että vauhtia pitää antaa keinussa, valitsee mieluummin aina sen vauvakeinun mihin pitää nostaa..
Leikkipuistossa on kiipeilyteline johon jätkä kyllä koittaa kiivetä muttei pääse puusta pitkälle. Just yks päivä sinne pojan nenän edestä kiipes semmonen ehkä just ja just 2-vuotias poika. Keikku sielä korkeella - ja mun teki vähän pahaa kahtella sitä :D
Mutta joo, olen kyllä itse semmonen että monesti katson haukkana perään ja varottelen paljon, ettei tipu , satuta ihteensä, jne.
 
Puistossa
Normaaleja molemmat.

Mulla on lapset 1v1kk käerolla ja pienempi heistä (2,5v) on liikunnallisesti lähes joka suhteessa parempi kuin isosiskonsa. On myös paljon rohkeampi, joka osaltaan on edesauttanut tätä "kehittymistä". Pienempi kiipeilee pää kolmantena jalkana puolapuita ylös, kun isompi menee ensimmäiselle puolalle ja huutaa kauhuissaan apua, koska pelkää putoavansa.

Niin ne on erilaisia. Ja molemmat kuitenkin aivan normaaleja :)
Lohdullista tosiaan. Ehkä se on sitten yhdistelmä ensikertalaisäidin varovaisuutta ja lapsen luonnetta. Vauvauinnissakin oli ainoa joka ei juuri läiskyttänyt vettä, röhnötti vain. :)
 

Yhteistyössä