Äidit, paljonko teillä on omaa aikaa? Ja kun mies on kotona voitteko kulkee yksinään miten lystää?

Eli siis mun tilanne on se että meillä on kolme lasta joista kaks ovat mun aiemmasta suhteesta ja "heillä ei ole isää", nuorimmainen on meidän yhteinen. Olen lopen kyllästynyt siihen että mies kulkee miten lystää millon missäkin. Itse en pääse juuri mihinkään. Ei puhettakaan että ilmoittaisin vain hänelle että mää meen nyt käymään vaikka kaverilla. Onko tää kuinka yleistä että äiti tavallaan jumittuu kotiin ja isä ajattelee että hän voi kulkea miten lystää kun äihän pitää lapsista huolen? Tai en tiedä ajatteleeko se edes nuin, mutta tuntuu että ei paljon kiinnosta perheen tuomat vastuut...

 

No mitä tapahtuu jos vaan ilmoitat että lähdet nyt käymään kaverilla, ja todella menet?

 

Omaa aikaa on niin paljon kuin työltä ja opiskelulta jää. Itse vapaaehtoisesti tahdon viettää siitä suurimman osan kotosalla perheen kesken. Mutta esmes lokakuussa kaikkoan pk-seudulle liki viikoksi ja kaikki lapset jäänevät tänne.

 

kotona ollessa ei ollenkaan, voisin tietty sanoa että nyt lähden, ei miehellä olis siihen vastaanpistämistä. mitäs mies sit on tehny/sanonu jos ilmoitat että nyt on omaa menoa? ihme pelleilyä..

 

Kyllä toi varmaan aika yleistä on. Tiukassa on perinteet ja sellasta.

Jos viel joskus jonkun kanssa yksiin muutan ja lapsen hankin niin vaadin varmaan jonkun kirjallisen sopimuksen vapaa-ajan käytöstä. Ainakin edellisessä suhteessa oli just tollasta.

 

Näin meilläkin. Suunnilleen viikkoa ennen pitää sopia ukon kanssa jos on omia menoja mut ite se menee kuin tykkää.

 

Meillä on kans kome lasta ja kyllä mulla on periaatteessa joka ilta omaa aikaa. Meillä mies ei käy hirveästi missään vaan haluaa olla illat lasten kanssa. Itse voin lähteä illalla vapaasti minne vaan jos haluan. Aika paljon tosin olen kotona perheen kanssa. kotiäiti siis olen joten päivät vietän lasten kanssa. Ei meillä ainakaan mies hauheasti ole puuttunut mun menemisiin. Käyn harrastuksissa kolmena iltana viikossa ja yleensä viikonloppuisin käyn töissä ( mulle se on omaa aikaa).

 

Meillä on 5 lasta ja miehen ollessa kotona, voin ihan vapaasti mennä vaikka kavereille. Mua ainakin ahdistaisi jos tuntisin olevani pakolla kotona

 

Meillä ei vaan ilmoiteta "meen illaks kaverille" vaan tosiaan kysytään onko ok toiselle että hoitaa lapset nukkumaan josko käyn kaverilla. Toimii kumpaankin suuntaan ja kumpikin pääsee kyllä menemään jos tarvitsee / tahtoo.
Joskus toki aikataulut ei anna myöten tai ollut raskas päivä takana niin ei tietenkään odoteta että väsynyt osapuoli venyy vielä vähän jotta toinen saa vapaata.

 

No kai se vaan jäis sitten niiden kans. Eikä mulla oikeestaan juuri oo kavereita kun en oo kerenny keneenkään tutustua. Eikä vara ajaa mihinkään kauemmas. Sillon harvon kun oon ihan viihteelle asti lähteny ja kaverille jääny yöks niin on tullu jo aamulla soittoa että ukolla ois kiire töihin (on siis yrittäjä). Ja se sanoo että samallain mää saan mennä ku hänkin mutta todellisuudessa sitte ku oisin menossa niin sitte se haluaiski olla yhessä tms. Perheen kesken me ei tehä oikeestään juuri mitään. Ja ite oon semmonen perheihminen että en edes usein halua mennä mihinkään, enkä voi myöskään tajuta miks ukkoa ei perhe kiinnosta niin paljon..

 

Meillä on hyvin vähän yhteistä vapaa-aikaa (teemme molemmat vuorotyötä). Mies harvemmin kulkee missään, vaikka olisi hänelläkin siihen mahdollisuus.
Minä kyllä kuljen enemmän ja useammin, enkä kyllä antaisi estääkään =)

Nurinoita kyllä joskus tulee.

 

[QUOTE="Kyllästynyt";27024471]No kai se vaan jäis sitten niiden kans. Eikä mulla oikeestaan juuri oo kavereita kun en oo kerenny keneenkään tutustua. Eikä vara ajaa mihinkään kauemmas. Sillon harvon kun oon ihan viihteelle asti lähteny ja kaverille jääny yöks niin on tullu jo aamulla soittoa että ukolla ois kiire töihin (on siis yrittäjä). Ja se sanoo että samallain mää saan mennä ku hänkin mutta todellisuudessa sitte ku oisin menossa niin sitte se haluaiski olla yhessä tms. Perheen kesken me ei tehä oikeestään juuri mitään. Ja ite oon semmonen perheihminen että en edes usein halua mennä mihinkään, enkä voi myöskään tajuta miks ukkoa ei perhe kiinnosta niin paljon..[/QUOTE]

Olet siis itse vätys ja syytät siitä miestäsi. Shelvä.

 

Voin kyllä liikkua aika vapaasti. Yleensä tiedetään milloin on jotain sovittu niin siksi kerraksi ei sovi mitään. Muulloin riittää, että sanoo menevänsä.
Esimerkiksi tuossa kesällä sanoin aamulla, että lähden ostoksille ja käyn lounaalla. Soitin tytön mukaan. Päivällä kun tulin kotiin niin mies totesi, että lähtee likan kanssa baariin. Ei se ole sen kummempaa jos ei olla mitään sovittu.

 

Äiti on itse jumiutunut kotiin, vaikka kuinka haluaisin välillä olla ihan vaan yksin ja vaikka siinä sitten muksujen kanssa. Ei suostu mihinkään menemään yksinään, eikä kavereidenkaan seura kiinnosta.

 

Meillä ku se on just niin että mies PÄÄTTÄÄ että hän menee niin sitte siihen ei oo kahta sanaa. Ihan sama kuin väsyny oon, miten YKSINÄINEN TAHANSA jne.

 

Meillä on hyvin vähän yhteistä vapaa-aikaa (teemme molemmat vuorotyötä). Mies harvemmin kulkee missään, vaikka olisi hänelläkin siihen mahdollisuus.
Minä kyllä kuljen enemmän ja useammin, enkä kyllä antaisi estääkään =)

Nurinoita kyllä joskus tulee.

asutteko yhä eri osoitteissa?

 

Vai notta vätys Kai sitä sitte vois laittaa vähän rahat auton tankkiin että vois ajaa semmoset 200km ystävän luo. Lapsethan pärjää ilman ruokaaki

 

No kurja. Meillä kyllä mennään oman mielen mukaan. Koti ihmisiä ollaan kumpikin, mutta ilmoituksesta voi kumpikin mennä. Tosin helppo se nyt on sanoa kun ei ole pieniä lapsia talossa, vaan sen ikäisiä että osaavat olla keskenäänkin, tai yksinkin. Uuden tulokkana myötä tulen tietty olemaan vähän enemän vauvassa kiinni, jonkin aikaa. Mutta jo tammikuussa mulla alkaa kyllä taas "iltamenot" (ei mitään baarijuttuja sentään kuitenkaan ).

 

me ollaan molemmat innostuttu kuntoilusta ja vuorotellen käydään lenkillä ja silloin toinen tietty on kotona lasten kanssa. lisäks käyn joskus kaverin luona päiväkahvilla jutustelemassa ja mies silloin tietty lasten kanssa. meillä on ollut alusta asti selvää, että molemmille täytyy jäädä myös omaa aikaa. kauppareissuille tms otan yleensä yhden kaks lasta mukaan ja muut jää kotiin. keskustelkaa asiasta ja tehkää YHTEINEN sopimus että molemmat saa vaikka alkuun yhden oman illan viikossa ja tekee silloin mitä haluaa, loput sitten ollaan yhdessä perheenä.

 

[QUOTE="Kyllästynyt";27024542]Vai notta vätys Kai sitä sitte vois laittaa vähän rahat auton tankkiin että vois ajaa semmoset 200km ystävän luo. Lapsethan pärjää ilman ruokaaki [/QUOTE]

Jos se on se mitä haluat niin sitten varmaan teet niin. Ja vähän nyt luottoa siihen mieheen, jos kerran näet hänet parisuhteen arvoiseksi.

 

Mene ja pidä puhelin kiinni tai äänettömällä, jos olette sopineet, että sulla ei ole kiirettä takaisin kotiin. Meillä saa molemmat mennä miten haluaa, kysytään kyllä toisiltamme "lupa" mutta se on lähinnä muodollisuus, molemmat antaa toisen mennä jos ei ole mitään oikeaa syytä, miksi ei voisi.

 

Päivittäin on sitä omaa aikaa, joskus käytän sen lähtemällä esim. kaupungille, joskus käytän sen kotona vaikka istumalla tietsikan ääressä. Aina olen saanut tulla ja mennä miten haluan, kunhan sovitaan lapsenhoidosta, sama koskee miestäni. Eniten kuitenkin vietämme aikaa kotona, kotihiiriä ollaan molemmat

Tuntuu, että palstalla näkee paljon näitä 50-luvun parisuhteita, mutta omassa ystäväpiirissä kyllä ihan tasa-arvoisesti mennään.

 

Jos se on se mitä haluat niin sitten varmaan teet niin. Ja vähän nyt luottoa siihen mieheen, jos kerran näet hänet parisuhteen arvoiseksi.

Kyllä jokainen aikuinen osaa jotain ruokaa tehdä.
Ethän sä lapsia keskenään jätä?
Käyn itse harrastuksissa 3-6 krt viikossa.
Ulkomailla kavereitten kanssa 1-2 krt vuodessa.
4 yhteistä lasta .

 

asutteko yhä eri osoitteissa?

2 kuukauden pesäeron jälkeen nyt samassa.

 

Kai se pitäs vaan alkaa itekkin kulkeen samaan malliin. En nyt tietysti halua lapsille sitä että oltain isännä kans vaan vuorotellen kotona, mutta ottais vaikka semmosen "koejakson". Jos ei mies sen jälkeen arvosta perheen yhteistä aikaa niin sitte kai tää on jo nähty... Ja sitä keskustelua ku oon jo aika monesti yrittäny eikä se oikeen tuota tulosta.