Vihaan tätä masennusta/ahdistusta

[Littledeath]

Sellanen raivo-olo koko sairautta kohtaan. MIKSI MINÄ? Miksi tästä pitää kärsiä vuosikaudet. Miksi välillä on parempia aikoja ja sitten taas tuntuu että romahtaa. Miksi kun kaikki on hyvin? Mikä hemmetti mun päässä on vialla? Turhauttavaa.

Joo kyllä menisin tältä istumalta psykiatrille jos sinne pääsisi. Mutta kun EI. Miksi meidän kunnassa ei ole kun yksi psykiatri (julkisella) jolla on kädet tupaten täynnä töitä.

Onko täällä muita jotka on kärsineet pitkään masennuksesta/ahdistuksesta/paniikkihäiriöstä? Miten menee?

 

[MorbidMama]

:hug::hug::hug:


Se, että ihminen ei pääse terapiaan on kyllä hirvittävä epäkohta ja tuntuu vielä olevan hyvinkin kuntakohtaista. Helsingissä saa olla todella pahassa jamassa ennen kun irtoaa mitään muuta kuin lääkitystä. Mulla ei ole kokemusta äärimmäisestä pahasta olosta ja surusta kuin viimeisen puolen vuoden ajalta ja laukaisi isän kuolema helmikuussa. Olisin toivonut keskusteluapua, mutta sitähän ei saa, edes muutamia kertoja. Toki, jos on rahaa niin sitten tietty...

Koita jaksaa, kuitenkin.

 

[Nenja]

Huoh. Mä oon ollut masentunut aina. Tai enemmänkin semmoinen Ihaa-tyyppi. Aina melankolinen vaikka miten hyvin olis asiat. Kävin psykiatrilla - heti lääkkeet. No thanks. Nyt kävin neuvolapsykologilla - "sulla on varmaan äiti-suhde-ongelmia jotka heijastuvat nyt ja näin aiheuttavat sinulle tämän yksinäisyyden tunteen". OK. Enpä taida toiste käydä

Et oon aika hyvin oppinut tulemaan tän kanssa toimeen. Ehkä mun kuuluu olla tälläinen melankolinen. Mikäs siinä. Välillä tää tuntuu hyvältä.

 

[Littledeath]

Mulla on ollut lääkitys liki 10 vuotta. Tämä nykyinen on ollut hyvä nyt vajaan vuoden ajan mutta kai on tullut
se aika kun annos pitää korottaa. Siksi olisin sinne psykiatrille halunnut.. vaan ei niin ei.

Joskus tuntuu vaan niin inhottavalta kun sitä on varmaan loppuikänsä tuomittu kulkeen tämän sairauden kanssa.
Toki mulla on parempiakin aikoja ollut ja vuosia Ja sitten sitä kuvittelee olevansa taas terve mutta tulee takapakkia. Ärsyttävää.

 

[Nenja]

Mä oon bipolaarinen joten se vähän aina saa mut luulemaan että kaikki on hyvin ja sit ihmettelen, kun tulee romahdus. Mielummin olisin aina masentunut kuin tämmönen hyvä-ei-hyvä-ei todellakaan hyvä..

Puuuuhhh..

 

[xsdfff]

Eipä tuo terapia ole poistanut. Päälle tuli vain lisongelmia (entistä vakavampia).

Eipä hymyilytä ei.

Ja sinne terapiaan voi hakeutua kuten muutkin.

 

[xsdfff]

Mulla on ollut lääkitys liki 10 vuotta. Tämä nykyinen on ollut hyvä nyt vajaan vuoden ajan mutta kai on tullut
se aika kun annos pitää korottaa. Siksi olisin sinne psykiatrille halunnut.. vaan ei niin ei.

Joskus tuntuu vaan niin inhottavalta kun sitä on varmaan loppuikänsä tuomittu kulkeen tämän sairauden kanssa.
Toki mulla on parempiakin aikoja ollut ja vuosia Ja sitten sitä kuvittelee olevansa taas terve mutta tulee takapakkia. Ärsyttävää.

Kyllä ne on velvollisia pistämään erikoislääkärille eli psykiatrille, jos yleislääkäri ei kykene lääkitystäsi hoitamaan. Valitusta ja vaatimuksia vaan.