Muita reissutyöleskiä?

["yksinäinen"]

Onko täällä muita joiden mies (tai vaimoke) käy paljon reissutöissä? Oma kulta on kulkenut viikot pitkin poikin suomea viime joulukuusta lähtien, eikä loppua reissaamiselle näy vieläkään... Ainakin on vielä syksyn reissun päällä. Muutaman viikon on tässä puolen vuoden sisään ollut täällä kotipaikkakunnalla töissä mutta muuten ei kyllä viikolla miestä näe, viikonloppuna käy kotona.

Olen vuoden ikäisen lapsen kanssa yksin, ja nyt alkaa tuntua todella raskaalta. Minulla ei täällä paikkakunnalla ole ollenkaan sukulaisia, ja ainoiden kaveriperheiden äiditkin lähtivät töihin (ja lapsikaverit hoitoon). Ei siis juurikaan kyläillä missään eikä oikein ole ketään kenen kanssa leikkiä... Käydään toki puistoissa leikkimässä mutta harvemmin sinne kukaan sattuu samaan aikaan niin montaa kertaa peräkkäin että ehtisi kunnolla tutustua. Väsyttää, en jaksaisi enää olla kaikesta vastuussa ihan yksin. Pelkään, että alan masentua ihan oikeasti.

Muita samassa tilanteessa olevia? Miten jaksatte?

 

["vieras"]

Mene töihin niinkuin muutkin kun lapsi on 1v.

 

[meak]

Vuodesta 1999 asti toi on reissannut n. 200 päivää vuodessa.

 

[no tuota..]

hyvin jaksan. Käyn töissä, kaksi lasta ja kolmas tuloillaan. Asenne ratkaisee.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";27012482]Mene töihin niinkuin muutkin kun lapsi on 1v.[/QUOTE]

Kiitos fiksusta vastauksesta.

En mene, en pysty noin pientä hoitoon laittamaan (kun ei ihan pakko ole).

 

[ap.]

hyvin jaksan. Käyn töissä, kaksi lasta ja kolmas tuloillaan. Asenne ratkaisee.

Olen kyllä kovasti yrittänyt asennoitua positiivisesti, tekee nykyään vaan niin vaikeaa..

En enää keksi, mitä täällä viikot lapsen kanssa tekisin. Yhtenä päivänä viikossa käydään muskarissa, muuta täällä ei näin pienille oikein ole. Ja oma suku ja kaverit on tosiaan 400 km:n päässä.

 

["mona"]

Mun mies on joka viikkko reissussa 2-4yötä. Ja ne päivät, kun ei oo reissussa, on konttorilla 8-17. Viikonloput pääosin vapaita. Lapset on 3v ja vauva.

Päivät tuntuu välillä tosi pitkiltä, jos mies ei tule kotiin ja mikään ei "keskeytä" päivää. Nyt kun vanhempi on tosiaan kolmen, niin siitä on paljon seuraa myös mulle. Silloin kun esikoinen oli just ton 1v, niin me käytiin paljon perhekahviloissa ja muskareissa ym. harrastuksissa. Perhekahvilassa tutustuu kuitenkin helposti muihin äiteihin joiden kanssa voi sit nähä leikkarilla tai jossain, vaikkei nyt ihan sydänystäviksi päätyisikään.

Musta tuntuu et päivisin on kaikenlaista ohjelmaa, toisin kuin iltaisin, kun alkaa tulla pimeä eikä ulkona oikein enää viihdy. Eikä kyläänkään viitti tunkea joka ilta kun muilla on isät kotona.

 

["vieras"]

Se on luksusta että saat olla kotona, kaikilla ei ole siihen varaa. Jos masentaa ja valituttaa niin laita lapsi hoitoon ja mene töihin.

Toinen vaihtoehto on jättää se itsekäs sika töissäkäyvä mies ja ottaa tilalle työtön sohvaperuna.

 

["mona"]

Niin joo, me muuten reissattiin paljon miehen mukana. Joutuhan siinä usein hengailemaan päivät vieraassa kaupungissa lapsen kanssa kahden, mutta olihan se vaihtelua. Ja pääsi aina hotelliaamupalalle eikä tarvinnut tehä kotitöitä eikä ollut velvollisuuksia. Esikoinen on ihan fiiliksissä hotelleista, juoksee pitkin käytäviä ja ravaa hissillä ja leikkipaikoilla.

Nyt ei vielä oo oltu mukana kun vauva on niin pieni, mut parin kuukauden päästä lähetään taas miehen matkaan. Kaikkein pisimpiin reissuihin ei voida lähteä kun tulee niin paljon ajoa, mut usein mies pystyy suunnittelemaan lapsiystävällisen reitin.