[QUOTE="Uskis";27007898]Sulla on ollut varmasti rankkoja juttuja viime viikolla. Mutta se on just niin jännä että psyykkisesti ja fyysisesti saatetaan olla kovilla, mutta saman aikaan on jokin käsittämätön rauha. Mullakin oli viime viikko vaikea, mutta ne jutut on varmaan murto-osa siitä mitä kävit sairaalassa läpi, mutta koin vähän tuota samaa rauhaa omien stressaavien juttujen keskellä.
Tulee niin elävästi mieleen ne Jeesuksen sanat "maailmassa teillä on ahdistus, mutta Minä olen voittanut maailman" tai "Rauhan minä jätän teille, Minun rauhani." Se on oikeasti totta.
Mun mielestä nämä keskustelut kuvastavat aika hyvin oikeaa elämää, sielläkin ei-uskovat puhuvat samalla tavalla kuin tässä ketjussa ja samoin argumentein. Ja netissä on sekin hyvä puoli, että jokainen voi tuntemattomanakin avoimesti pohtia vaikeita asioita joita ei ilkeäisi tai jaksaisi tavallisessa elämässä muilta kysyä. Sekin ero tässä on IRL-evankeliointiin, että keskustelut ovat tarpeeksi pitkiä jotta epäselvyyttä asioista ei jäisi, monet väärinkäsitykset ehditään korjaamaan ja tarkentamaan. En voisi kuvitella näin tarkkaa puintia tavallisissa keskusteluissa mitä livenä ei-uskovien kanssa käydään.
Mulla ei tämä ketju ole vaikuttanut negatiivisesti uskonelämään, Jeesuksesta puhuminen tuo mulle iloa. Huomaan usein hymyileväni kirjoittaessani, ja nukkumaan käydessäni koen sen ilon oikein pulppuilevan, hykertelen vielä pitkään.
No en siis naureksi yöllä pimeässä eli ei tarvitse tilata mulle valkotakkisia, mutta olo on suorastaan hilpeä silloin kun kerron Jeesuksesta, tää olo ei tule minusta.
Mutta arkielämään nämä yökirjoittelut on vaikuttaneet. Univajetta on, ja sen olen huomannut työpaikalla unohteluina jne. Tästä lähin en välttämättä kirjoittele yli puolenyön jälkeen vaan vastailen vasta seuraavana päivänä. Samoin lasten suhteen on tullut hoidettua vain ne pakolliset arkitoimet ja se ei ole oikein. Pyykkivuori kasvaa, pitäisi imuroida ja hoitaa pihaa...tuo mieskin tarvitsisi enemmän rapsuttelua ja paijausta.
Mielelläni edelleen kirjoittaisin, mutta tarkemmin täytyy tätä rajata. IRL pitää olla hoidettuna jotta voi päästää itsensä koneelle.
Mulla on haaveena ollut täällä Kaksplussalla semmoinen uskovaisten oma jutteluketju, mutta sitten addiktoituisin oikein kunnolla. Heitän tämän jutun kaikille uskoville: jos joku jaksaa semmoisen perustaa niin sinne olisi kiva joskus kirjoitella.
[/QUOTE]
Minullakin oikeastaan ihan sama tilanne arkielämässä, kun tämä on niin mielenkiintoinen ketju ja mahtava huomata että ihmiset ovat oikeasti kiinnostuneita
Niin ei sitten malta olla vastaamattakaan
Itsekin koin suurta hyvää oloa yksi ilta, kun näin tässä ketjussa jonkun kysyvän miten tulla uskoon ja että haluaisi tulla uskoon
Itse olen aika herkkä aistimaan kaikenlaista ihmisistä, siksi ehkä koen välillä ahdistusta ja mietin juuri sitä, että antaako tämä keskustelu minulle jotain vai ottaako. Olen käynyt nyt muutenkin taisteluja sielunvihollisen kanssa, se aina välillä yrittää minua ja minun ajatuksiani lannistaa ja saada taas otetta elämästäni. Olen kovasti menossa kasteelle, mutta pitäisi ensin päästä yhdestä paheesta eroon, ennen kuin menen kasteelle. Ja tuo paheen kautta pääsee vihollinenkin ottamaan minusta otteen ja lannistamaan...
Ja totta on että täällä puidaan asioita perusteellisemmin
Ja tulee ihan oikeita ja haastavia kysymyksiäkin. Minun uskoni ei vaan vielä riitä vastaamaan kaikkeen. Kiva kun sinä olet sitten täällä vastaillut myös ihmisille
Ja sinulla on hyviä vastauksia
