Analysoikaas taas miehen käytöstä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Harmaana tänään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Harmaana tänään

Vieras
Ihan pakko kertoa tää teillekin, naurattaa sen verran eikä oo ketään kelle viitsisin asiasta sen enempää avautua :D

Mutta siis mulla on työkaverina kovasti sympaattinen ja suloinen mies. Jonkunlaista flirttiä oon ollut huomaavinani aiemminkin, mutta tää päivä oli kyllä aikamoinen.

Heti aamusta kun satuttiin törmäämään, jäätiin ihan hetkeksi vaihtamaan pari sanaa. Mä en voi sanoin kuvata sitä, miten mies muhun katsoi, mutta se oli jotenkin niin selkeää ja käsinkosketeltavaa se mikä siitä välittyi.. siis että se katsoi mua kuin oisin maailman kaunein ja upein ja ihanin ilmestys, mitä se on ikinä nähnyt. Miehen silmät ja hymy loisti, ääni oli lempeä ja jotenkin tuntui niinkuin kaikki muu ois hetkeksi kadonnut ympäriltä. Mä en muista olenko ikinä saanut sellaista katsetta osakseni, se oli ihan ihmeellistä.

Vaan eipä siinä vielä kaikki. Paras kohta on vasta tulossa :D

Päivemmällä mies tuli käymään mun toimistolla työasioissa. Vilkuili mua koko ajan, vaikka puhui samalla asiakkaalle. Ja kun mies oli lähdössä, menin perässä käytävälle (kun saatoin asiakkaan pois) ja jotain heitettiin vielä miehen kanssa juttua siinä. Ja mies nauraa ja heittää jotain vitsiä vielä, ja kävelee suoraan käytävän ovia päin :D Käytävän ovet ovat aina lukossa, ja avautuvat vain ovipainikkeesta ja mies tämän varsin hyvin tietää kun on siitä kulkenut satoja kertoja. Kohtaus oli ihan kuin jostain romanttisista höpöhöpöleffoista, mies ei osannut ollenkaan avata ovea jutustelutuokiomme ja tiiviin silmiinkatsomissessiomme seurauksena :D :D

Mä avasin reippaana tyttönä miehelle oven ja hihkaisin että ovesta ei muuten saa kulkea ilman henkilökunnan läsnäoloa (ovessa lappu asiakkaita varten). Mies tuumaa vaan nauraen että no lähtisinkö mä sitten hänen mukaansa.. ;)

En tiedä osaanko selittää asiaa mitenkään, mutta siis pointti tais olla se että tuo mies on ihan pöhkö :D Enkä mä ole ikinä tajunnut aiheuttavani tuommoista reaktiota, että mä onnistun taannuttamaan miehen tuolle tasolle, että se kävelee ovia päin eikä osaa enää aukoa niitä.

Mutta niin. Mitäs luulette? Voinko tässä kohta jo hihkaista että se tykkää musta, vai laitanko tän kaiken jonkun omituisen mielenhäiriön piikkiin?
Vaikka aikaisemminkin on ollut jotain, niin ihan tuollatavoin ei mies sentään aiemmin ole käyttäytynyt mun kanssa. Vaikka se on silmiinikin tuijotellut ja vilkuillut, niin ei ikinä aiemmin siten kuin aamulla. Eikä se ole koskaan aiemmin mun ansiostani kävellyt ovia päin.. :D

Mikä sitä vaivaa?
 
Noin läpinäkyvästikö se sitten näkyy, ihastus? :D
Ja mistäs noin yhtäkkinen muutos, siis toki jo aikaisemmin on käytös ollut vähän tuon suuntaista, mutta jotenkin tänään on ihan kuin mies ois ollut jonkun omituisen lumouksen vallassa. Ihan kuin se ois tajunnut täysin yhtäkkiä viimeyönä, että se rakastaa mua :D
 

Yhteistyössä