Toggle sidebar

En jaksa enää tätä raskautta!!!!!!!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sukkapuikko emättimeen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

sukkapuikko emättimeen

Vieras
Kyljet on niin kipeet että itkua pukkaa, syömisen himo on valtava ja vatsaan ei mahdu juuri mitään, liitoskivut muistuttavat itsestään joka asekeleella, tukala olla, ärsyttää, vituttaa, ei jaksa, univaikeuksia ym.

Ja raskaana VASTA 37+1. Huonolla tsägällä vielä monta monta viikkoa tätä kamaluutta. Hyvällä tsägällä saatan synnyttää jo ens yönä. Mene ja tiedä.

Miten hitossa sitä jaksaa nämä viimeset viikot?????
 
No vähän myöhäistä katua tossa vaiheessa, nyt se on vaan kestettävä...tsemppiä, kyllä sut sit palkitaan lopussa.

Omani syntyivät molemmat ennenaikaisina 30 ja 34 viikoilla, joten en tiedä miltä loppuraskaus tuntuu, mutta kyllä mä olisin omani pitänyt kohdussa loppuun asti.
 
Mulla on uinti helpottanu oloa, vedessä pystyy myös paremmin venyttelemään selän ja pakarat ja jalat. Kipulääkettä kannattaa ottaa ja välttää tömähtelevää liikuntaa, kuten kävelyä, joillakin se vaan pahentaa liitoskipuja.

Koita keskittyä johonki muuhun, vaikka palapelien tekon, lukemiseen tms mitä nyt vielä pystyy tehdä. Aseta itsellesi päivämäärä, vaikka johonki 4 viikon päähön ja päätä että tuohon asti mä jaksan tsempata, loppuajan sitte vellon Itsesäälissä jossei vauvaa näy
 
Että mua ärsyttää nämä valittajat. 3 kertaa olen ollut raskaana ja joka kerta vaivoja on ollut enemmän tai vähemmän. Mutta pääasia on se vauva! Kohta sulla on se nyytti ja sitten se valvominen hyvässä lykyssä vasta alkaa...
 
  • Tykkää
Reactions: bud
Alkuperäinen kirjoittaja no just:
Että mua ärsyttää nämä valittajat. 3 kertaa olen ollut raskaana ja joka kerta vaivoja on ollut enemmän tai vähemmän. Mutta pääasia on se vauva! Kohta sulla on se nyytti ja sitten se valvominen hyvässä lykyssä vasta alkaa...
Click to expand...

Samaa mieltä! Pikkusen asennemuutosta kehiin. Jos aamulla ekana ajattelee voi v... tätä oloa niin kyllä se olo sellaisena pysyy. Ja minulla on 2 raskautta takana enkä kyllä ole kertaakaan loppuraskaus ollu noin kamala että olis vituttanu noin paljon. Vaikka on mullakin kipuja ja liikkumis vaikeuksia ollu ym mitä KUULUU raskauteen.
 
oih...mä muistan kun raskauden alettua oksentelin vaan, eikä pystyasennossa voinut olla oksentamatta, sitten tipassa sairaalassa... ja sitten kun nuo oireet pikkasen helpotti (oksentelu kuitenkin jatkui koko raskauden jonkinlaisena) niin mahan kasvun myötä nukkuminen kävi mahdottomaksi. pari tuntia pystyi nukkumaan ja sitten oli noustava ylös ja valvottava kipujen kanssa...ja yritettävä taas saada se pari tuntia nukuttua...

on ihmisiä, joilla raskauden vaivat on minimaaliset ja sitten niitä jotka joutuvat pahoinvoinnin takia tippaan tai liitoskipujen vuoksi pyörätuoliin (kun jalat ei kanna enää...). harmi vaan ettei siihen voi itse juurikaan vaikuttaa kumpaan ryhmään sattuu kuulumaan.
 
Sinä sentään olet saamassa vauvan. Joku toinen vaihtaisi heti osia kanssasi, jos se olisi mahdollista. Miten meinaat äitinä pärjätä? Nämä kivut ja tuskat eivät pääty siihen synnytykseen...
 
Miksei saisi valittaa anonyyminä keskustelupalstalla jos se oloa jotenkin helpottaa? Parempi se ketutus on tänne purkaa kun se mahdollisesti parantaa oloa, eikä jäädä vatvomaan mielessään vaan että ompa taas kamalaa. Usein asioiden ääneen sanominen jo helpottaa ja taas jaksaa paremmin.
Sitä tosin en ymmärrä minäkään, että valitetaan päivästä toiseen ja kaikille kokoajan. Silloin voi jo miettiä, että oliskohan aika muuttaa asennettaan.
 
Sitä se on, mutta ei auta kuin sinnitellä, päivä kerrallaan. Itse olin myös noilla viikoilla ihan kypsä. Nyt 39+4 eikä merkkiäkään synnytyksestä, alkanut jo turtua tähän olotilaan ja odottamiseen. Hyvässä lykyssä vielä pari jäljellä. Koetankin nyt "nauttia" näistä viimeisistä ajoista, eli siitä että saan olla vielä puhtaasti itsekäs ja esim nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Koetan myös lohduttautua sillä, että pääasia kun vauvalla on kaikki tuolla hyvin, omasta voinnista viis.

Mutta ymmärrän täysin ap:n turhaantumisen oloihin. Ja miksi ei valittaa saisi? Mitä se on keltään muulta pois?
Itse ainakin tahdoin/tahdon LAPSEN, en raskautta. Se on vain välttämätön vaihe sen päämäärän saamiseksi.
 
[QUOTE="niin";26943597]Sinä sentään olet saamassa vauvan. Joku toinen vaihtaisi heti osia kanssasi, jos se olisi mahdollista. Miten meinaat äitinä pärjätä? Nämä kivut ja tuskat eivät pääty siihen synnytykseen...[/QUOTE]

ääh, taas tämä asenne... jos sulla on vaikka keuhkokuume, niin elä valita, jollain toisella on keuhkosyöpä...

ja todellakin äidin fyysiset vaivat ja kivut kyllä yleensä loppuvat siihen siihen lapsen syntymään, jos ovat raskauden aikaansaamia, eikä kipujen tai valituksen määrä kerro mitään siitä kuinka joku pärjää äitinä.

Kysympä vielä sulta, että jos sinä kärsit lapsettomuudesta niin olisitko vaihtanut osaa myös minun kanssani? halunnut elää raskauden vaivoineen ja synnyttänyt kuolleen lapsen?? Minusta ei ole järkeä olla "kateellinen" kenellekkään sillä koskaan ei tiedä mitä senkin ihmisen elämässä tulee tapahtumaan.
 
[QUOTE="niin";26943597]Sinä sentään olet saamassa vauvan. Joku toinen vaihtaisi heti osia kanssasi, jos se olisi mahdollista. Miten meinaat äitinä pärjätä? Nämä kivut ja tuskat eivät pääty siihen synnytykseen...[/QUOTE]

Noniin, tulihan se vakio lapsettomuus-kortti sieltä. HUOH.
 
ymmärrän keskustelun aloittajaa.Raskauksia takana 5 ja kuudes päättyi pikkuisen menehtymiseen myöhäisillä viikoilla. 4 raskaudessa mulla oli myrkytys, olotila sietämätön ja tuskallinen kipuineen kaikkineen.Kyllä saa valittaa jos olo on kamala.Kaikille se raskaus ei ole yhtä helppoa.Synnytys helpotti heti olotilaa, myös myrkytysoireiden suhteen.Kotona sitten vauvan kanssa pari ekaa viikkoa saattoi mennä sumussa, kun ei saanut nukuttua, mutta sitten alkoi helpottaa.
 
Minä rv 15 ja pelkään aivan hulluna että jotain pahaa tapahtuu..Vauva kuolee,saan raskausmyrkytyksen,joudun sairaalaan ja vanhemmat lapset kotona huolettoman isän kanssa....
Hirveä olo :(
 
Loppuraskaus voi olla vittumaista aikaa. Ja vaikka ihan oikeasti olisi tosi onnellinen tulevasta vauvasta, ja tuntisi suurta sympatiaa kaikkia maailman lapsettomia kohtaan, niin silti voi vituttaa ankarasti, kun ei saa nukuttua, liikkuminen on hankalaa, joka paikkaan sattuu, eikä tietoa siitä kauanko sitä "seesteistä" olotilaa vielä kestää.

Joten ap, tsemppiä :hug:

Minä oon tykännyt olla raskaana, etenkin kolmannella kerralla se oli aivan ihanaa ihan loppuun asti. Olin energinen ja hyvinvoiva, lenkkeilin alle vuorokausi ennen vauvan syntymää, ja synnytin rv 41+3. Mutta ei kaikki voi hyvin loppuun asti, eivätkä kaikki edes pidä raskaana olosta - raskaus on välttämätön paha sille, että saa lapsen. Ei odottavan äidin pidä olla mikään auvoisa, seesteinen ja autuasta hymyä säteilevä enkelimäinen olento, jos ei yhtään tunnu siltä.
 
  • Tykkää
Reactions: Labran täti, Madicken04 ja Dongxi
saa valittaa mäkin valitan! mutta oon neuvolan tädille jopa lääkäreillekkin valittanut mulle vaa valitetaan että miks en nuku mullahan menee vuorokausi rytmi sekasin yms. joo tulis mun kehoon vaa yrittää perkele, ei oo mun moka että en nuku kun tällä mahalla ja vauvan yö riehumisella ei vaan nukuta. eli menee kuuroille korville mun selitykset...
 
[QUOTE="noh";26945879]saa valittaa mäkin valitan! mutta oon neuvolan tädille jopa lääkäreillekkin valittanut mulle vaa valitetaan että miks en nuku mullahan menee vuorokausi rytmi sekasin yms. joo tulis mun kehoon vaa yrittää perkele, ei oo mun moka että en nuku kun tällä mahalla ja vauvan yö riehumisella ei vaan nukuta. eli menee kuuroille korville mun selitykset...[/QUOTE]
tähän viellä lisään otteen noista heidän muistiinpanoista"****** ei suhteudu kovinkaan positiivisesti raskauteen, olemme huolissamme"
ja niin olen kertonut tasantarkkaan miksi en jaksa aina olla niin positiivinen mutta he vaan ajattelevat mahd, masennusta huoh!
 
[QUOTE="niin";26943597]Sinä sentään olet saamassa vauvan. Joku toinen vaihtaisi heti osia kanssasi, jos se olisi mahdollista. Miten meinaat äitinä pärjätä? Nämä kivut ja tuskat eivät pääty siihen synnytykseen...[/QUOTE]

Höpö höpö. Nimim. lapseton ja kerran sen oksennus/pyörrytys/ällötys ym. tuskan kokeneena - aion valittaa siitä yhä, jos tulee puheeksi.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa