mä en ainakaan ikään mitenkään sais tietää jos mun mies pettäis

sehän voi vaikka parhaillaan pettää mua vaikka kuinka enkä mä pysty sitä mitenkään todistaa tai saada rysän päältä kii...

 

Toiset vaan on sherlockimpeja.

 

Mä ainakin tietäisin heti. Mun mies on niiiin paska valehtelemaan ja semmoinen stressierkki et siitä huokuis kilsan päähän että jotain on vialla.

 

No ei sitä aina voi kaikkea tietää. Ja toiset ei vaan koskaan opi näkemään, mitä ympärillä tapahtuu.

Mutta kyllä sen jotenkin voi kuitenkin haistaa, että ajatukset on muualla, jos on yhtään lukutaitoa käytöksen suhteen.

Toki joku voi olla hillitön peluri ja osata peittää jälkensäkin, mutta sellaiset tyypit lienevät harvassa.

 

Mutta jos taas liikaa kyttää ja analysoi asioita ja toisen käytöstä voi piankin nähdä asioita mitä ei edes ole olemassa...

 

Kyllä sen vaan näkee jos pettää, niin naisista kuin miehistäkin.

Silmät on sielun peili

 

kyllä se vaan jotenkin paljastuu. niin munkin ukko luuli, että kun menee satojen kilsojen päähän, ja paikkaan, jossa ei ole tuttuja, mutta niin vaan narahti

 

Mut mistä sellaisen saa kiinni? ei oo mahdollisuutta seurata miehen jokaista liikettä.. enkä tunne ihmisiä täältä vielä kovin hyvin(uusi paikkakunta). enkä usko miehen olevan niin tyhmä että jättäis paljastavaa materiaalia esim puhelimeensa.

 

Se voi olla myös katala salajuoni

Mä ainakin tietäisin heti. Mun mies on niiiin paska valehtelemaan ja semmoinen stressierkki et siitä huokuis kilsan päähän että jotain on vialla.

 

Jos suhde on kunnossa ja molemmilla on hyvä olla niin onko sillä pettämisellä väliä? Elämä on paljon helpompaa jos ei murehdi kaikkia asioita etukäteen. Jos käy vieraissa, ei jää siitä kiinni eikä se vahingoita suhdetta niin mitä sitten?

 

onneksi on mies johon voi luottaa eikä tarvitse edes miettiä tuomoisia.

 

Mä ainakin tietäisin heti. Mun mies on niiiin paska valehtelemaan ja semmoinen stressierkki et siitä huokuis kilsan päähän että jotain on vialla.

Sama. Sitä paitsi miehen kaikki vapaa-aika menee remontoidessa taas, kun aloitti uuden projektin.

 

Jos suhde on kunnossa ja molemmilla on hyvä olla niin onko sillä pettämisellä väliä? Elämä on paljon helpompaa jos ei murehdi kaikkia asioita etukäteen. Jos käy vieraissa, ei jää siitä kiinni eikä se vahingoita suhdetta niin mitä sitten?

Mulle sillä kyllä olisi todellakin väliä, samoin miehelleni. Ajattelemme että parisuhde on kahden välinen juttu.

 

Harmi vaan mies on mun sukulaisella töissä, joten ei ole pelkoa, että menis "muka" töihin

 

Miksi tarvitsisi edes tietää, miksi pitäisi saada rysän päältä kiinni?

Eikö voi vaan elää elämää ilman tuollaista stressin aihetta, ja jos tuntuu siltä ettei suhteessa ole enää hyvä olla (ei ole luottamusta vaikkapa) niin lähteä eri teille?

 

Miksi tarvitsisi edes tietää, miksi pitäisi saada rysän päältä kiinni?

Eikö voi vaan elää elämää ilman tuollaista stressin aihetta, ja jos tuntuu siltä ettei suhteessa ole enää hyvä olla (ei ole luottamusta vaikkapa) niin lähteä eri teille?

Mitä vittua?

Olen aina pitänyt sua outona, mutta tää oli jo jotenkin sairasta.

 

mä en ainakaan halua miestä joka käy kuksimassa muita naisia. hyi yäk.

 

[QUOTE="vieras";26883855]Mitä vittua?

Olen aina pitänyt sua outona, mutta tää oli jo jotenkin sairasta.[/QUOTE]
On sairasta ja outoa olla sitä mieltä, että turha stressata asiasta jolle ei itse kuitenkaan yhtään mitään voisi?

Mielummin mä luotan ja olen väärässä, kuin kyräilen ja stressaan ja olen oikeassa.

Mä en ymmärrä niitä, jotka ei tyyliin voi erota, koska eivät ole saaneet miestä mistään kiinni. Epäilyksiä on, muttei todisteita. Luottamusta ei siis ole. Mulle eron syyksi riittäisi ihan vaan se, etten enää luota, ja ettei mulla ole hyvä olla. Ihan sama, onko mitään pettämistä ollut tai ei. Ei mun täytyisi häntä saada mistään kiinni.

Ja mun kanssani oleminen on aina ollut täysin vapaaehtoista. Jos mies pysyy uskollisena, niin kiva. Jos ei, niin se on hänen valintansa, eikä mitenkään kiinni mun tekemisistä ja mahdollisista kyttäämisistä tai kyttäämättä jättämisistä.

Suosittelisin lämpimästi muillekin yhtä tervejärkistä suhtautumista parisuhteeseen.

 

On sairasta ja outoa olla sitä mieltä, että turha stressata asiasta jolle ei itse kuitenkaan yhtään mitään voisi?

Mielummin mä luotan ja olen väärässä, kuin kyräilen ja stressaan ja olen oikeassa.

Mä en ymmärrä niitä, jotka ei tyyliin voi erota, koska eivät ole saaneet miestä mistään kiinni. Epäilyksiä on, muttei todisteita. Luottamusta ei siis ole. Mulle eron syyksi riittäisi ihan vaan se, etten enää luota, ja ettei mulla ole hyvä olla. Ihan sama, onko mitään pettämistä ollut tai ei. Ei mun täytyisi häntä saada mistään kiinni.

Ja mun kanssani oleminen on aina ollut täysin vapaaehtoista. Jos mies pysyy uskollisena, niin kiva. Jos ei, niin se on hänen valintansa, eikä mitenkään kiinni mun tekemisistä ja mahdollisista kyttäämisistä tai kyttäämättä jättämisistä.

Suosittelisin lämpimästi muillekin yhtä tervejärkistä suhtautumista parisuhteeseen.

AIVAN tasan samaa mieltä! Hiton hyvin sanottu!

 

On sairasta ja outoa olla sitä mieltä, että turha stressata asiasta jolle ei itse kuitenkaan yhtään mitään voisi?

Mielummin mä luotan ja olen väärässä, kuin kyräilen ja stressaan ja olen oikeassa.

Mä en ymmärrä niitä, jotka ei tyyliin voi erota, koska eivät ole saaneet miestä mistään kiinni. Epäilyksiä on, muttei todisteita. Luottamusta ei siis ole. Mulle eron syyksi riittäisi ihan vaan se, etten enää luota, ja ettei mulla ole hyvä olla. Ihan sama, onko mitään pettämistä ollut tai ei. Ei mun täytyisi häntä saada mistään kiinni.

Ja mun kanssani oleminen on aina ollut täysin vapaaehtoista. Jos mies pysyy uskollisena, niin kiva. Jos ei, niin se on hänen valintansa, eikä mitenkään kiinni mun tekemisistä ja mahdollisista kyttäämisistä tai kyttäämättä jättämisistä.

Suosittelisin lämpimästi muillekin yhtä tervejärkistä suhtautumista parisuhteeseen.

peesi! tää oli varmaan fiksuinta mitä olen pettämisestä lukenut vähään aikaan.

 

On sairasta ja outoa olla sitä mieltä, että turha stressata asiasta jolle ei itse kuitenkaan yhtään mitään voisi?

Mielummin mä luotan ja olen väärässä, kuin kyräilen ja stressaan ja olen oikeassa.

Mä en ymmärrä niitä, jotka ei tyyliin voi erota, koska eivät ole saaneet miestä mistään kiinni. Epäilyksiä on, muttei todisteita. Luottamusta ei siis ole. Mulle eron syyksi riittäisi ihan vaan se, etten enää luota, ja ettei mulla ole hyvä olla. Ihan sama, onko mitään pettämistä ollut tai ei. Ei mun täytyisi häntä saada mistään kiinni.

Ja mun kanssani oleminen on aina ollut täysin vapaaehtoista. Jos mies pysyy uskollisena, niin kiva. Jos ei, niin se on hänen valintansa, eikä mitenkään kiinni mun tekemisistä ja mahdollisista kyttäämisistä tai kyttäämättä jättämisistä.

Suosittelisin lämpimästi muillekin yhtä tervejärkistä suhtautumista parisuhteeseen.

Mun mielestä aika hepposin perustein mennään eromaan jos ei ole todisteita pettämisestä eikä mitään sellaista ole sattunut että olis syytä ajatella ettei toiseen voi luottaa...

 

Mun mielestä aika hepposin perustein mennään eromaan jos ei ole todisteita pettämisestä eikä mitään sellaista ole sattunut että olis syytä ajatella ettei toiseen voi luottaa...

Todisteista viis, sanon minä. Jos TUNTUU siltä, ettei toisen kanssa ole enää hyvä olla, jos tuntuu siltä ettei luota toiseen, jos peräti tuntuu siltä ettei tahdo olla enää toisen kanssa, niin eri teille vaan.

Mitä ne todisteet asiaa muuttaa, kun kyseessä pitäisi olla puhtaasti tahdon ja tunteiden asia?

 

Jos suhde on kunnossa ja molemmilla on hyvä olla niin onko sillä pettämisellä väliä? Elämä on paljon helpompaa jos ei murehdi kaikkia asioita etukäteen. Jos käy vieraissa, ei jää siitä kiinni eikä se vahingoita suhdetta niin mitä sitten?

Jos suhde on kunnossa niin miksi toinen käy vieraissa?