Hei, nostan tätä. Meillä 5-vuotias poika, jonka käytös oli 4-vuotiaana aivan kamalaa! Sai jatkuvasti raivareita, rähisi muille ja osoitti mieltään ym. Päiväkodissa raivarit menivät välillä niin pahaksi että joutuivat jättämään lapsen pois retkiltä (mikä oli minusta väärin, hän sai sillä tahtonsa läpi: ei halunnutkaan lähteä ja juuri siitä raivosi) ja eristämään pienestä ryhmästä entisestään.
Nyt 5-vuotiaana harkinta pelaa jo paremmin, mutta tietyt omituisuudet käytöksessä saavat minuun selaamaan tänäkin iltana nettiä: pikkuvanha puhe (yleiskieltä), mutta silti tuntuu ettei kuule/tajua kaikkea mitä sanotaan...katsekontaktin puute, pitää muistutella siitä usein...kehonkieli ristiriidassa juttuihin, saattaa esim. tervehtiä katse maassa ja kädet lanteilla, kulmat kurtussa (hyväntuulisena)...kyvyttömyys yhteisleikkiin, tai no viime aikoina on alkanut sujumaan mutta jos leikin hänen kanssaan, leikki noudattaa tiettyä kuviota ja menee nopeasti siihen, että lapsi vaan huitoo lelulla omiaan eikä varsinaisesti leiki...tykkää siivota ja järjestellä, patjan pitää olla suorassa ja lasissa olevan kuvan tietyssä kulmassa häneen syödessä...tekee usein käsillään erikoisia eleitä tai leikkii niillä huomaamattaan, vääntelee ym. ja liikkeet usein nopeutuvat ennenkuin loppuvat...pitää uimisesta kunhan tukka ei kastu, pari pisaraa vettä roiskuneena paidalle saa aikaan harmistuksen ja paita kiikutetaan pyykkiin...
Huoh. Neurologia olemme tapaamassa lähiaikoina, saa nähdä mitä hän on mieltä.
