oletko väärentänyt allekirjoituksen??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kysely ikä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kysely ikä

Vieras
Tuli tuosta tämän päiväisestä iltapäivälehtien uutisotsikosta vaan mieleen, että mites on yleensä tilanne.. Oletteko väärentäneet jonkun henkilön allekirjoituksen jossain vaiheessa elämää joihinkin papereihin?

Itse en kouluaikaan uskaltanut vanhempieni allekirjoituksia koepapereihin kun molemmilla minun vanhemmilla on todella siisitit ja kauniit allekirjoitukset... En olisi onnistunut väärennöksessä mitenkään.

Viime syksynä piti saada vauvalle passi ja vasta aamulla tajusin, että olisin tarvinnut mieheltä valtakirjan allekirjoitettuna saadakseni passin tilatuksi poliisilaitokselta.. Mies oli lähtenyt jo kuudelta töihin 80 km:n päähän, joten en siihen tarpeeseen saanut miestäni paperia allekirjoittamaan. Tuolla passin saamisella oli jo aika kiire, joten asia oli pakko hoitaa sinä päivänä. Tulostin sitten poliisin sivuilta valtakirjapohjan ja väärensin mieheni allekirjoituksen (meillä on saman tyyliset harakanvarvas käsialat).. Miehelle kylläkin soitin ja ilmoitin asiasta ennen poliisilaitokselle menoa ja hänelle asia kävi oikein hyvin. Asia hoitui ja kaikki olivat tyytyväisiä.. :)
 
Juu se oli joku työharjoittelu paperi koulua varten... paikan pomo jostain syystä unohti allekirjoittaa sopimuspaperin... enkä vaan millään jaksanut mennä sitä enää pyytämään kun oli aina niin vaikeasti tavoiteltava... olin aikaisemminkin ollut samassa paikassa harjoittelussa ja oli vanhassa sopimuspaperissa sen pomon allerkirjoitus joten siitä kattoin mallia...
 
Juu koulun koepapereihin ja joskus poissaolotodistukseenkin... Ala-asteella ja varmaan yläasteellaki muutaman kerran. Mutsi oli yh ja teki 3-vuorotyötä, eli aamuvuoroviikoilla oli helppo lintsata, ku veljet oli niin paljon vanhempia ettei asuneet enää kotona =)
 
Juu, joskus ihan isäni käskystä, kun oli itse reissussa ja joku heppu tuli meiltä hakemaan jotain valtakirjaa.
Kouluaikoina sit ilman lupaa ja useasti, en jääny ikinä kiinni.
Tosin silloin kun isi mulle tuota valtakirja-asiaa soitteli, hän aloitti puhelun sanoilla "siehän varmaan ossaat minun allekirjotuksen tehä..." :D
 
Juu usein, lapseni isän, mutta siitä hän on kyllä ollut aina tietoinen. Yhteishuoltajuus on juuri näiltä osin hankalaa kun jos sellainen on tarvitaan sataan eri lappuun aina kummankin huoltajan allekirjoitus. Luonnollisestikaan se toinen ei ole koskaan mukana tällaisissa tilanteissa arjessa.
 
Lukion poissaolovihkoon kyllä. En kyllä tosin ollut niin nokkela, että olisin tajunnut pitää kahta eri vihkoa. Väärensin aina mutsin nimmarin ja sitten jos pyysin oikean nimmarin vanhemmilta, niin pyysin iskältä..
 
Äidin allekirjoituksen väärinsin monta kertaa poissaolovihkoon yläasteella. Meillä on todella samanlainen käsiala ja allekirjoituskin, vaikka äiti syntynyt 40-luvulla ja minä 80-luvulla, joten luultavasti kirjoitusta ollaan opeteltu eri tavalla ja erilaista kaunoa. Jännä juttu, koskaan en jäänyt kiinni.
 
Joo... :ashamed: Yläasteella ja jatko-opinnoissahan tuli johonkin sikahuonosti menneeseen kokeeseen tai poissaololappuun nimi väärennettyä (mihin porukoitten nimeä yleensäkin siihen aikaan vielä tarvittiin). Sen virallisempiin papereihin en ole koskaan uskaltanut mitään väärentää. Tai eipä olis ollut tarvettakaan.
 
koulussa poissaoloihin. ei kyllä ollut mikään helppo tehtävä kun äidillä oli sellanen käsiala et huhhuijaa..alakoulussa tuli lappu kotiin kun oli 5 unohdusta saanu. siihen yritin kanssa epätoivoisesti väärentää allekirjotusta. 10v. vanhana taso oli vielä heikko ja jäin kiinni. yläkoulussa en jääny kertaakaan.
 
Juu se oli joku työharjoittelu paperi koulua varten... paikan pomo jostain syystä unohti allekirjoittaa sopimuspaperin... enkä vaan millään jaksanut mennä sitä enää pyytämään kun oli aina niin vaikeasti tavoiteltava... olin aikaisemminkin ollut samassa paikassa harjoittelussa ja oli vanhassa sopimuspaperissa sen pomon allerkirjoitus joten siitä kattoin mallia...

Minä myös just näin. Se oli kahdeksannen luokan TETharjoittelu paikka ja minä jäin kiinni siitä väärennöksestä. Ette voi uskoa kuinka paljon hävetti mennä hakemaan oikeaa allekirjoitusta mun sutun viereen!!! Ikinä sen jälkeen en ole väärentänyt allekirjoitusta enkä myöskään mennyt siihen kauppaan missä tämä tapahtui. Aikaa on jo kulunut yli kymmenen vuotta ja vieläkin hävettää :(
 
öhööm olin 5-luokalla ja meille tuli kuukausi arviointi käytöksestäni ja aktiivi suudestani tunneilla jne...
asuin siskon luona, kun koulumatka oli lyhyempi kuin äidin luota kouluun ja takas, kk-arviointi todistuksessani oli käytökseni ollu vähän huono ja aktiivisuus alaluokaa jne... katsoin mallia siskon allekirjoituksista ja harjoittelin satoja kertoja ennen varsinaista väärentämistä ja sitten yritin epä-toivoisesti väärentää siskon allekirjoitusta mutta, kuinka kävikään opettaja huomasi heti koulussa että se oli väärennetty ja soitti sitten siskolleni ja jäin kiinni että pamahti. ja sen jälkeen en väärentänyt enään koskaan, en mitään asia kirjoja, kun siitä oli niin kauhee kammo ja häpeä ettei enää kyenny väärentämään.
 

Yhteistyössä