Hei te, jotka ette oikeastaan koskaan juo alkoholia....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hihhei
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hihhei

Vieras
Tuntuuko teistä koskaan siltä, että pitäisi perustella juomattomuutta? Jos ei kuppi kelpaa niin heti kysellään, että ootko raskaana vai mikä on vai etkö halua pitää hauskaa? Mä en jaksais selitellä kellekään sitä miksi en juo. En tiedä oikein itsekään. Ei huvita eikä maistu ja hauskaa voi pitää ilman viinaakin.
 
Joo, mä en oo mikään absolutisti, mutta teinivuosien jälkeen, ei vaan ole maistunut. Koskaan en ole mikään kova juoja ollut, mutta sekin vähentynyt lasten jälkeen lähes nollaan. Tänä vuona oon juonu ehkä 2 olutta.
Kyllähän sitä joutu/joutuu välillä selittelemään, nykyään harvemmin kun tosiaan 2 pientä lasta ja niiden imetykset, teki juomattomuudesta hyväksyttävämpää ja nyt en oo juuri missään käynytkään.
Mutta sanotaan, että noin pari vuotta ennen lapsia, sai aina olla selittelemässä miksi ei juo. Ärsyttävää!
En tykkää juoda, kun mulle tulee helposti huono olo, ihan parinkin jälkeen. Hauskaa mulla on aina silti ollut ja hyvin olen jaksanut yhtä pitkään ulkona/baarissa olla kun muutkin.
 
Onhan se totta, että sitä ihmetellään miksei juo ja sitä joutuu syitä sille kertomaan. Mut ne tutut joiden kanssa nykyään oon tekemisissä, ei itsekään kauheasti juo, tai tietää syyn mun juomattomuudelleni, joten en oo pitkään aikaan siitä joutunut ärsyyntymään.
 
Ennen raskautumista vielä join ja olin vähän väliä jossain bilettämässä. Tyttären syntymän jälkeen en ole käyny kertaakaan juomassa. Kotona olen hyvin harvoin ottanu lasin viiniä. En tiä, mulla vaikuttaa varmaan paljon toi oma viinanhuurunen menneisyys ja se, että oon nykysin aikalailla ollu väsyny, enkä jaksa ajatella että menisin johonkin täpötäyteen baariin, bassonjytkeeseen ja hälyyn, väsyneenä jo valmiiks. Oon kai sitten joittenkin mielestä vinksahtanu, osa mun kavereista häipy just sen takia, kun tyttären vauva aikaan jaksanu lähteä ryyppäämään. En jaksanu ja ei huvittanu, olin niin hullaantunu siitä että, mulla oli pieni sulonen vauva. Tytär on nyt 2v ja nautin edelleen siitä että, saan hoivata häntä, vaikka uhma saakin pinnankiristymään, puremaan hammasta ja tiuskimaan, välillä jopa haastamaan riitaa :ashamed:. Sori tuli aika sepustus :D.
 
Tuntuuko teistä koskaan siltä, että pitäisi perustella juomattomuutta? Jos ei kuppi kelpaa niin heti kysellään, että ootko raskaana vai mikä on vai etkö halua pitää hauskaa? Mä en jaksais selitellä kellekään sitä miksi en juo. En tiedä oikein itsekään. Ei huvita eikä maistu ja hauskaa voi pitää ilman viinaakin.

Tuntuu. Yliopistolla kaveri kysyi heti pääsääntöisestä juomattomuudesta kuultuaan, olenko entinen alkoholisti :D En ole, ei vaan oo ikinä juominen kiinnostanut... jotkut harvat drinkit tai viinit on hyviä, mutta niitäkin tulee juotua max 1-2 kerrallaan ja ehkä kerran kahdessa kuukaudessa tai paljon harvemminkin...

Esim oluet ja siiderit maistuvat mielestäni pahalta jos joltain, enkä ihan hiffaa sitäkään, miksi pitäisi juoda isoja määriä kaloreita pahanmakuista litkua vain siksi kun kaikki muutkin niin tekee. Mieluummin otan light kokiksen tai vaan vettä. Mulle tulee yleensä alkoholista tosi paha olokin. Ei niin että oksettais, mutta vatsassa kiertää jne.

Mä en tajua miksi se on niin iso asia joillekin, mitä muut juo tai ei juo... ei siihen musta tarvita sen kummempaa syytä, kuin että ei vaan tykkää juoda tai ostella ylihintaisia drinkkejä. Mä käyn mieluummin vaikka vähän kalliimmalla kahvilla niillä rahoilla, nautin siitä paljon enemmän.
 
En joudu selittelemään. Johtunee siitäkin, että juon ravintolassa yleensä alkoholitonta olutta, musta se maku on hyvä ja maku on hyvä. Kaverit ei tajua, mitä lasissa on, kun ulkonäkö on sama kuin alkoholillisella oluella. Ja kun itse käy hakemassa tiskiltä, niin ei ne edes kuule, mitä tilaan. Kun ikää alkaa olemaan enemmän, niin useimmat kaverit ovat vähentäneet alkoholin kulutusta, niin ei tätä juomattomuutta joutuisi enää niin paljoa selittelemään. Pahin on silti illalliset työn puolesta. Kun ei viinejä juo kuin enintään lasillisen, sitä saa selitellä
 
mä en ole juonut 2.5 vuoteen tippaakaan alkoholia ja joka kerta kun noin jollekin sanon tuntuu kuin olisin alkoholisti.(en siis ole :)) Ennen tykkäsin käydä ulkona ym. Ex- ukko on alkoholisti ja olen todellakin nähnyt sen mitä se viina tekee. Ei vaan tee mieli juoda vaikken ole koskaan nähnyt ketään muuta niin TYHMÄNÄ kännissä kun häntä. Tiedän ett osaan käyttäytyä kännissä, mutta ei vaan tee mieli, ja toisaalta on niin pitkä aika viime kerrasta etten enään uskalla, kun sammuisin varmaan puolikkaan siiderin jälkeen..;) Ehkä sitten joskus uskaltaudun edes maistamaan..:)
 
No itse kyllä juon, mutta juuri raskaus- ja imetysaikana kun en ole juonut, niin ei kyllä kukaan ole koskaan ihmetellyt tai kysellyt mitään (siis vaikkei tietäisi elämäntilanteesta). Joskus olen myös ihan muuten vaan ollut juomatta, enkä ole koskaan kokenut kenenkään mitään ihmettelevän. Eikä itselleni ole koskaan tullut tarvetta selitellä, miksi en juuri sillä hetkellä juo. Minusta on ihan normaalia ja tavallista sekä juoda tai olla juomatta, eikä se sen kummempi asia ole kuin että joku juo olutta, joku viiniä ja joku ehkä vissyä... Ihan muut asiathan niissä illanvietoissa ovat varsinaisena pointtina.
 
No ei oikeastaan tarvi selitellä, kun en koskaan missään käy, jonka takia myös ne kaverit on kaikonneet, jotka edelleen viihteellä käy (ja ketkä asiaa on ihmetellyt, sillon joskus). Oon vissiin tullunna vanhaksi, kun ei vaan yksinkertaisesti maistu, eikä huvita tai sitten mä oon pahasti mökkiytynyt... :whistle:
 
Kyllä tuntuu, pidetään usein jonain uskovaisena tai periaateihmisenä. Alkoholia en juo yksinkertaisesti siksi, etten pidä sen mausta. Toki saatan juoda yhden lasillisen ihan muodon vuoksi.
 

Yhteistyössä