Toggle sidebar

APUA naiset!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Siina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

"Siina"

Vieras
Pikaisesti lähtötilanne..
Ollaan naimisissa oleva nuori pari, vähän alle 30vuotiaita. Mies suhteemme aikana käyttäytynyt itsetuhoisasti. Vuosi sitten tuli kriisi. Sen jälkeen ollut paljon riitaa mustasukkaisuudesta, luottamuksesta ym. Mies alkanut rikkomaan tavaroita. Myös minulle erittäin tärkeitä esim. hääpuvun. Alkanut tekemään outoja asioita, esim. koittanut syöttää kotieläimellemme ihmisten lääkkeitä tappaakseen (tietää että minulle erityisen tärkeä, kun ei lapsia) ja ym. mielestäni todella outoa. Nämä siis seurauksia riitatilanteista. Riidan yhteydessä usein katoaa, ei vastaa puhelimeen, on pois noin vuorokauden.
Tänään sitten mies räjähti pahasti. Viikonloppuna alkoi pieni riita, jota ei saatu sovittua. Maanantai sujui rauhallisesti. Tänään kysyin voitaisiinko puhua riidasta ja sopia. Koki että syyttelen häntä. Huomasin että hän kiukustuu, heitte sormuksensa mereen. Annoin hänen olla, ettei tekisi muuta tyhmää. Koko päivän olin erihuoneessa, tein kotitöitä ym. On sanonut että haluaa olla yksin kun mököttää.
Illalla kun tulin sänkyyn oli kännissä, viinapullo kainalossa. Alkoi touhuumaan outoja, mm. etsimään jotain avainta, vaikka oli jo sänkyyn mennyt nukkumaan. Kippasi kaikki laatikot, viskoi tavaroita. Kysyi minulta missä avain on? En tiennyt. Pyysin käymään nukkumaan ja lopettamaan metelöinnin. Hermostui täysin. Rikkoi telkkarin, peilit, lasiseinän, tuolin.. Heilui vasaran kanssa raivoissaan. Pelkäsin niin paljon että soitin poliisit. Putkaan lähti.

Eroisitko?
 
Mies muuten kunnollinen ja kiltti, paitsi kun tulee tuo raivokohtaus.
Silloin muuttuu aivan täysin.
Tottakai olisin jo eronnut jos käyttäytyis aina huonosti... mut nää kohtaukset on kamalia.
 
[QUOTE="Siina";26805863]Mies muuten kunnollinen ja kiltti, paitsi kun tulee tuo raivokohtaus.
Silloin muuttuu aivan täysin.
Tottakai olisin jo eronnut jos käyttäytyis aina huonosti... mut nää kohtaukset on kamalia.[/QUOTE]
moni muukin on oikein mukava yleensä, mutta raivostuessaan oikeasti vaarallinen. älä odota sairaalareissua. tai omia hautajaisiasi.
 
Eroa ja pikaisesti. Jos kunnassasi on Turvakoti mene sinne,ennenkuin tulee kotiin. Tavaroita mukaan,mitä tarvitset. Sieltä saat kaiken avun ja turvan. Ei sinun kuulu pelätä sanojasi ja tekoasi. Miehesi tarvitsee ammattiapu ja sen voi antaa vain siihen koulutettu henkilö. Naisten ei tarvi koskaan ja milloinkaan kärsiä tuollaista. Jos saisit vaikka koirasi jollekkin ystävälle,tutulle,naapurille hoitoon. nyt mars matkaan!!! ps. Turvakoti maksaa taksin,kun soitat etukäteen tulostasi.
 
Ehdottomasti jättäisin! Mikä saa sut pysymään suhteessa jossa mies hajoittaa ja tuhoaa kaiken sulle tärkeän? Se on ihan sama jankutatko sinä vai mäkätätkö vai onko mies mustasukkainen,MIKÄÄN ei oikeuta tuollaista käytöstä!!!
 
Eroaisin todellakin, vaikka ei kävisi minuun käsiksi. En hyväksi millään tavalla tavaroiden rikkomista ja muutenkaan tuollaista käytöstä, aikuisen ihmisen on pystyttävä hillitsemään itsensä vihaisenakin.
 
[QUOTE="vieras";26806160]Ja taas Porvoosta päivää.. Siis kuka näitä jaksaa keksiä ja mitä he saavat näistä??[/QUOTE]

Mm. ahdistuneita reaktioita, mikä ei edes ole tarkoitus.
 
Olen itse kokenut samaa. Mies oli aivan ihana muuten, mutta tuon luonteisilla eli vaikuttaa Narsistiselta se IHANUUS on mielistelyä ettei jättäisi häntä eli tavallaan ei aitoa vaan teeskenneltyä käytöstä. Tuollainen mies ei ole aito vaan teeskentelijä ja epärehellinen. Lisäksi täysin sairas. Tuo eläimen myrkytysjuttu vaikuttaa todella kamalta ja sairaalta itserakkaan luonteisen henkiseltä väkivallalta ja huomion keräämiseltä. Hänellä ei ole näköjään empatiakykyä kun pystyy käyttäytymään noin sua kohtaan. Itse lähdin liian myöhään tavallaan. Monet vuodet menivät hukkaan hänen kanssaan. En kadu hetkeäkään vaikka oli hyviäkin hetkiä, mutta tajusin, että ne tuntuivat hyviltä hetkiltä sen takia kun nuo huonot hetket eli raivokohtaukset jne...olivat niin kamalia ja niiden rinnalla ne tuntuivat hyviltä hetkiltä vaikka ei ne niin kauheen hyviä olleetkaan kun jälkeenpäin tajusin sen. Lisäksi siihen kuului itselle selittely hyvillä hetkillä kun ei pystynyt jättämään häntä. Varaa turvakotipaikka ja keskustele siellä asiasta. Lisäksi älä vaan kerro olinpaikkaasi miehellesi. Jos hän uhkailee sinua eläimen kuolemalla hän kykenee vaikka mihin. Perhesurmaajat ovat tuon tyyppisiä monet. Lähde ennenkuin on liian myöhäistä. Keskustele turvakodissa asiasta vielä tänään ja mieti jatkoa siellä huomenna kun olet kertonut siellä asiasta. Minusta on vaan ajan kysymys milloin hän vahingoittaa sinua.
 
Jos mies yrittäisi tappaa mun lemmikin, en varmasti harkitsisi eroa vaan sitä miten pahasti voisin miestä satuttaa.

Nuo kaikki muut asiat olisivat riittäneet eron syyksi myös. Mun älyttömän kiltti ja ihana ex rikkoi kerran kännipäissään telkkarin ja jo se oli mulle kriisin paikka. Haluan tuntea oloni turvalliseksi suhteessa.
 
Mun mies on monessa suhteessa samanlainen, vaikka ei nyt eläintä ole yrittänyt tappaa. Ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ja välillä kun mietin kaikkea mitä on tehnyt, en todellakaan tajua miksi en jo heti alussa pakannut herran laukkuja. Raivokohtaukset eivät enää ole yhtä rajuja kuin joskus... minut on heitetty ulos autosta, tietokone ja ruokapöytä hajotettu ja myös itselleni tärkeitä pienempiä tavaroita. Meillä nuo raivoamiset liittyivät usein miehen mustasukkaisuuteen tai sitten oli veren sokeri alhaalla.

Myös tuo avaimen etsiminen kuulostaa tutulta. Mies on aivan "sairas" etsiessään jotain hukassa olevaa. En tiedä, mistä johtuu, että on vuosien mittaan vähän rauhoittunut. Kyllä raivoamista on vieläkin, kun joku asia mättää, eikä hillitse itseään... mutta siis kaikki tapahtuu vähemmän dramaattisesti. Raskastahan tämä hetkittäin on, mutta tässä sitä edelleen yhdessä mennään. Toisaalta ajattelen, että on tyhmää, että olen oppinut sietämään tuollaista paskaa... ei kenenkään tarvitse sellaista sietää. Ehkä tekisit viisaasti, jos pystyisit lähtemään ennen kuin itsellesi käy samoin - tarkoitan tuota sietämään oppimista.
 
Hyi hitto. Lopettaisin suhteen tohon ja menisin pakoon turvataloon.

Meininki kuulostaa samanlaiselta kuin mulla ja exällä oli, tosin me vaan asuttiin 4v yhessä. Väkivaltaa käytti mua kohtaan n. 3v ajan, alkoholia, huumeita, hormoneita ja jotain lääkkeitä joita sai kaveriltaan ja osan varasti äidiltään ja petti mennen tullen. Sekoili kans ihan ihme juttuja välillä. Mieleenpainuvin oli se, kun mentiin ulos syömään, johki hienoon ravintolaan. Odotettiin ruokaa pöytään ja exä pyöri tuolillaan kun mikäkin hyrrä. Töistä tullessaan oli kännissä ja olin todella pettyny. Ryysti siellä ruokapaikassa lasistaan vettä, kolisteli haarrukkaansa ja veistä. Naureskeli ja alko selittää, että kato tota äijää minkänäkönen se on. Sanoin vaan, että ole nyt hiljaa, kiva kun nolaat meijät. Alko haastaa riitaa heti, aha... sähän tässä nolaat kun olet naama norsun vitulla ja sievistelet, taitaa vituttaa kun joudut oleekkin selvinpäin. En vastannu mitään ja vaan odotin että, ruoka tulis ja syötäis ja lähettäis. Sit kun ruoka tuli pöytään, niin hetken söi ja sitten alko taas, kato nyt vittu tota kyyläävää äijää, vittu jos se jatkaa vielä tota kyyläämistä niin, hakkaan sen tohon pihaan. Sit mun pinna katkes ja ärähdin, voito nyt vitun hokija pitää pääs kiinni ja koittaa mässyttää vieläkin kovempaa se pizzas sinne napaas. No, kotona sitten sainkin tosta kaikesta opetuksen. Ei varmaankaan ihme, että suhteen loppu puolivuotta nukuin olohuoneessa lattialla ja juoksin viihteellä mun kaverin kanssa, miehiä oli paljon ja vaan yhen kanssa päädyin pettämään exää. Tavattiin aina viikonloppusin baarissa, molempina iltoina. Ei koskaan vaihdettu numeroita, eikä ennalta sovittu mitään, meillä oli sama kantapaikka yökerho. Pitkään oli vaan sellasta kiehnäämistä, juttelua, pussailua jne. ennenkuin petin. Exälle jäin kiinni baarissa sitten, näkin kun pussailin tätä miestä ja kävi mun päälle, mun kaverin päälle ja kävi myös tän miehen päälle. Siihempä tuo suhde sitten loppukin ja yllätys, kaikki mitä oli tapahtunu meijän suhteessa ja kaikki ongelmat ja sun muut, mitä oli, niin musta tulikin sitten syntipukki. Exä ja hänen isänsä teki sen harvinaisen selväks.

Ei kannata jäädä ap tohon suhteeseen, tiedän itekkin että saakelin vaikee päästää irti, mutta parempi niin. Saat paljon paremman elämän. Kadotat tommosen ihmisen kanssa itsetuntos. Mulla itelläni oli noihin aikoihin itsetunto ihan nollissa ja syytin itteeni kaikesta ja ihan turhaan. En tienny, mitä oikea rakkaus etes oli ja kuvittelin olevani niin, hemmetin rakastunu, mut teki tää mun exä, polki mun itsetunnon maahan ja huuteli mulle, haukku mua, nolas monen monta kertaa, nöyryytti jne. kaikkee muuta paskaa. Jos olisin vaan myöntäny että, koko touhu oli epäonnistunu alun alkaenkin, niin oisin voinu saada itteni revittyy irti koko paskasta.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa