Te joilla "pelkkiä" tyttölapsia, väitän että

["jaahas"]

[QUOTE="nekku";26763468]Eiköhän tässä puhuta yleisellä tasolla eikä yksilöstä. Tieteellinen näyttö tuolle on: Simon Baron-Cohen: Olennainen ero[/QUOTE]

salli mun nauraa. tuo tekstihän oli niin asenteellisesti kirjoitettua paskaa kuin olla ja voi.

 

[Ahdistava ketju]

Puuh, kylläpäs olet kova päättelemään yhdestä lauseesta asioita väärin! No, tämä pikku oppija tuo kotiin kokeita joissa lähes poikkeuksetta täydet pisteet. Hän vain on huomannut jo tuon tyttö/poika -asenne-eron, joka myös täällä on erittäin hyvin aistittavissa...

Okei, sori jos ymmärsin väärin. Eli siis poikasi on yhtä innostunut ja kiinnostunut kuin ne tytöt, mutta ei saa opettajalta kannustusta? Silloin vika on opettajassa ja hänen stereotyyppisissä asenteissaan. Ja tottakai tuollainen on väärin, poikasi pitäisi saada opettajalta kannustusta, koska on innostunut koulusta, ja jotta innostus säilyisikin.

Mutta mikäli ne luokan tytöt saavat opettajalta kehuja siitä, että istuvat hiljaa, niin on sekin väärin. Tai siis tottakai täytyy osata istua koulussa hiljaakin, mutta tietysti opettajan pitäisi kannustaa ja kehua tyttöjäkin oppimisen kautta ja innostaa koulunkäynnissä.

Jos ymmärsin (nyt) kuvion oikein, niin kuulostaa siltä, että opettaja ei ole kovin tiedostava mitä sukupuoliin tulee.

 

[3 pojan äiti]

Okei, sori jos ymmärsin väärin. Eli siis poikasi on yhtä innostunut ja kiinnostunut kuin ne tytöt, mutta ei saa opettajalta kannustusta? Silloin vika on opettajassa ja hänen stereotyyppisissä asenteissaan. Ja tottakai tuollainen on väärin, poikasi pitäisi saada opettajalta kannustusta, koska on innostunut koulusta, ja jotta innostus säilyisikin.

Mutta mikäli ne luokan tytöt saavat opettajalta kehuja siitä, että istuvat hiljaa, niin on sekin väärin. Tai siis tottakai täytyy osata istua koulussa hiljaakin, mutta tietysti opettajan pitäisi kannustaa ja kehua tyttöjäkin oppimisen kautta ja innostaa koulunkäynnissä.

Jos ymmärsin (nyt) kuvion oikein, niin kuulostaa siltä, että opettaja ei ole kovin tiedostava mitä sukupuoliin tulee.

Jep. Nyt puhumme samaa kieltä. Tästä puhuin myös aivan ekassa viestissäni.

 

[Madicken04]

Olen tainnut tehdä huonosti ymmärrettävän ketjun, koska en ole lainkaan väittänyt että poikien äideillä olisi raskaampaa tai tyttöjen äideillä helpompaa. Tämä rankkuus-kisa ei kuulu lainkaan omiin intresseihini. Yritin myös sanoa, että EN valita siitä kuinka kamalia nämä poikalapset ovat, vaan nimenomaan sitä, että sitä poikien energisyyttä ei ymmärretä. Sanoin myös ettei pojat saa olla "vaa poikia" siinä mielessä että saisivat tehdä mitä hyvänsä. Enkä varsinkaan ole sanonut että omat poikani ovat keskenään samanlaisia tai että heillä olisi mitään diagnoosia. Puuh. Mutta, milloinkaan ennen ei avaukseeni ole tullut näin paljon vastauksia, enkä edes yrittänyt tahallaan provosoida. Kuhan katselin pihalla pelaavia lapsiani ja kirjoitin mitä mielessä oli

Yhäkin, tykkään että on omituista sanoa ettei vilkkaiden, energisten ja liikkuvaisten tyttöjen äidit ymmärrä sitä liike-energiaa mitä löytyy rauhallisista ja muissa touhuissa viihtyviltä pojilta. Kun kuitenkin perhetasolla nuo lapset ovat yksilöitä siitä huolimatta että yleisesti toiselle sukupuolelle joku juttu on yleisempää.

Jos kokee asian tärkeäksi, voisi vaikka todeta ettei rauhallisten lasten vanhemmat ymmärrä sitä liike-energiaa mitä löytyy vilkkaista lapsista.

 

["jaahas"]

eli tästä ketjusta voinen päätellä, että teistä myös aikuiset miehet ja naiset ovat samanlaisia?

Kyllä. en ole havainnut energiatasoissa mitään eroja, ja siitähän tässä oli kyse. jotkut naiset makaavat sohvalla keski-ikäisenä, jotkut miehet tekevät niin. jotkut tekevät kotitöitä ja muita projekteja. oli sitten mies tai nainen.

 

["jaahas"]

Tässä menee mun mielestä nyt kaksi asiaa sekaisin. Eli vilkkaus (luonteenpiirre) ja käytös (kasvatus). Kuvaamasi asiat ovat yksinkertaisesti huonoa käytöstä, sillä ei ole vilkkauden ja menevyyden kanssa mitään tekemistä.

Ellei pojilla ja tytöillä ole mitään eroa, miksi vain poikia on tässä ketjussa haukuttu "sekopääylivilkkaiksi" "villikauhukakaroiksi" ja muilla vastaavailla nimityksillä? Poika on siis automaattisesti paha ja ilkeä, tyttö on vaan vilkas mutta oletusarvoisesti kiltti? Poikako ei voi olla menevä mutta kiltti ja fiksu?

jotkut poikien vanhemat antavat lastensa olla villipetoja. harvoin tapaa tyttöjen vanhempia jotka antavat lastensa tehdä toisille mitä vain.

 

[Ahdistava ketju]

Millä ihmeen perusteeella sä nyt leimaat jokaisen menevämmän adhd:ksi. Sulla on oikeasti asenne kohtalaisen vinksallaan... Energisyys ja kiinnostus eri asioita kohtaan on hankalaa vain jos leimaat itse sen sellaiseksi. Energisen lapsen kanssa voi tehdä vaikka mitä, luistellaan, tehdään pyörälenkkejä, uidaan, kiipeillään, tutkitaan kaivureita, junia, hakataan nauloja, tehdään ruokaa, luetaan kirjoja, pelataan pelejä. Haasteellista on ainoastaan silloin jos itseä kiinnostaa vain sohvalla löhöäminen ja palstailu

Siis enhän minä leimannutkaan - joku muu täällä otti sen adhd:n esiin. Olisi pitänyt laittaa lainausmerkit kyseiseen termiin. Joo-o, ihan kivoja harrastuksia, mutta noita nyt voi harrastaa myös rauhallisen lapsen kanssa. Ja hiukan rajoittunut tuo sinunkin maailmasi, jos sinusta ainoat ei-toiminnalliset ja ei-liikunnalliset harrastukset ovat sohvalla löhöily ja palstailu... Paitsi että kirjojen lukeminenhan on juuri sellaista.

Ja siis miten niin "kiinnostus eri asioita kohtaan" - miten niin minä olen leimannut sen joksikin? Minähän nimenomaan peräänkuulutin sitä laajaa kiinnostusta yksipuolisen autoilun ja koulussa sekoilun sijaan. Todella outoa, jos kuvittelet sen olevan vain energisten ja vilkkaiden ihmisten ominaisuus - usein muuten päinvastoin, ja moni viihtyykin kirjojen parissa.

Kunhan sen menevyyden kanavoi oikein, elämä on helppoa. Rajoittamalla ja jatkuvalla hillitsemällä ei tulekaan hyvää lopputulosta. Jos lapsi haluaa kiipeillä, mennään paikkaan missä se onnistuu, vaikka puistoon. Jos haluaa juosta, pelataan jalkapalloa, sählyä tai vastaavaa. Ellei hän jaksa keskittyä kuuntelemaan satua, lainataan kirjastosta vaikka paloautokirja niin johan kiinnostaa.
Menevän lapsen vanhemmat voi olla ainakin tyytyväisiä siitä että lapsi on liikunnallinen eikä sohvaperuna.

Luuletko sitten, että ne lapset ovat sohvaperunoita, jotka ovat niitä ns. "rauhallisia"? Outoa, kaikki tuntemani "rauhalliset" lapset kiipeilevät, juoksevat, leikkivät, pelaavat, riehuvatkin. Se kuuluu lapsuuteen. Ei rauhallisuus tarkoita sitä, että katsoo vain telkkaria. Ja eihän tuossa mitään ongelmaa olekaan, että lapsi kiipeilee puistossa tai pelaa pallopelejä, enkä edes itse pidä noita minään erityisen "menevän" lapsen merkkinä.

Lähinnä minua on kauhistuttanut se, miten näissä ketjuissa sitä energiaa kuvataan ihan ylipursuavaksi, sekä riehumista, huiskimista, päätöntä kaahottamista. Ja koko ajan ei voi olla puistossa kiipeilemässä, välillä täytyy oikeasti pystyä olemaan kotona hajottamatta paikkoja ja kiipeämättä kirjahyllyyn. Liikunnallisenkin pitää pysyä joissain tilanteissa rauhallisena.

 

["vieras"]

Eli tarkoitatko, että joka ikinen poika vaan rakastaa autoja? Eikö se ole aika yksipuolista ja jopa tylsää. Ihan oikeasti: maailma on täynnä mitä erilaisimpia asioita, miksi kaikki pojat kiinnostuisivat jo 1-vuotiaana automaattisesti nimenomaan autoista? ja toki, jos kiinnostuu, niin minkäs sille voi. Mutta itseäni ne autot eivät silti kiinnosta. Tosin saa nähdä, kuinka paljon tai vähän oma lapseni kiinnostuu sellaisesta, mitä me vanhemmat emme aktiivisesti tarjoa/tyrkytä. Eikä meistä vanhemmista kumpikaan aja autoa, eli mitään roolimalliakaan ei siihen suuntaan tule.

Ja mitä mutantteja tuttavapiirini miehet sitten ovat, kun yksikään ei ole yhtään kiinnostunut autoista?

Kyllä mä väittäisin, että jos sun poikas ei millään muotoa jo hyvin pienestä ole kiinnostunut autoista, räiskinnästä, koneista ja vauhdista, niin se on se poikkeus joka vahvistaa säännön. Noin mäkin ajattelin ennen kuin sain pojan, että ympäristö ja sen vaikutteet vaikuttaa, katin kontit.

Poika on rakastanut autoja sisäsyntyisesti, vaikka mä olen kaikin keinoin sitä yrittänyt hillitä. Vaihtoehdot oli, joko hyväksyä, että poika pitää autoista tai ruveta väkisin muokkaamaan lapsen leikkejä itseä miellyttävään suuntaan, voit varmaan arvata mitä jokainen normaali vanhempi tekee??

Muuhun en jaksa kommentoida enempää muuta kuin, että ei niitä lapsia voi takaisinkaan viedä, jos meno ei vanhempaa miellytä. Joko sitä hyväksyy lapsen tai sitten tekee omasta elämästään hankalaa, kun yrittää tapella elämää vastaan. Äidinrakkaus on kummallista, sitä en kiistä.

 

["vieras"]

Mulla on neljä pojan viikaria mutta kukaan niistä ei vedä vertoja mun kummitytölle energiassa ja vilkkaudessa. Ollaan tosi paljon tekemisissä ja aina on kummitytöllä menoa ja meininkiä enemmän kuin kahdella pojalla. Kummitytön veli on sitten itse rauhallisuus, että ei se todellakaan ole sukupuolesta eikä aina kasvatuksestakaan kiinni.

 

["jaahas"]

Ja vielä jatkan...

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore (en mene takuuseen nimen oik.kirj.) luennoi mm. siitä miten ihminen on aggressiivisimmillaan 2-3 vuotiaana ja miten erityisesti POIKIEN aggressiokasvatukseen tulisi kiinnittää huomiota entistä enemmän. Aggressio -sanaa ei nyt pidä tulkita negatiivisena, sehän on jotain mitä meissä kaikissa ihmisissä on mm. väestöliitolta hyvää materiaalia aggressioportaista, jotka siis kuuluvat norm. kehitykseen. Ei varmasti ole vain sattumaa, että nuoruusiällä/aikuisiällä tehdyt hölmöydet jakautuvat sukupuolisesti niin, että valtaosa on poikia/miehiä, jotka tilastojen valoissa töppäilevät. Eli edelleen väittäisin pojissa virtaavan lähtökohtaisesti erilaista energiaa

niin, jos poikaa vituttaa teininä se lyö muita. tyttö viiltelee ehkä itseään tai sairastuu anoreksiaan.

mutta eiköhän tämä ole aktiivisen kasvatuksen tulosta. joka on filmattu päiväkodeissa, kouluissa, perhekerhoissa, kaduilla. on tutkittu että pojille vain yksinkertaisesti sallitaan enemmän. he eivät saa pahoja katseita kun tekevät sellaista, mistä tytöt saavat. tytöille ei vain sallita samaa käytöstä

tytöt ja pojat kasvatetaan eri tavalla.

 

[3 pojan äiti]

[QUOTE="jaahas";26766930]jotkut poikien vanhemat antavat lastensa olla villipetoja. harvoin tapaa tyttöjen vanhempia jotka antavat lastensa tehdä toisille mitä vain.[/QUOTE]

Olikos sulla nyt siis itsellä sekä tyttöjä ja poikia?

 

["jaahas"]

En ole tuo, jolle vastasit. Mutta olen yhden tytön äiti ja nyt odotan poikaa. Alunperin toivoin toista tyttöä ja hetkellisesti petyin, kun kuulin vauvan olevan poika. Sittemmin pettymys meni ohi ja ajattelin, että ihan mukavaa, että lapsilla on eri sukupuolta oleva sisarus, ja toisaalta ajattelin, ettei sillä lapsen sukupuolella ole merkitystä jne. Nyt on ollut tosi kiva odottaa tätä toistaiseksi syntymätöntä poikaa. Mutta nyt taas tätä ketjua lukiessa alkoi ahdistaa. Kaikki nämä ketjut, joissa poikien äidit kertovat "poikaenergiasta", "aggressiosta" ja ties mistä touhottamisesta, koheltamisesta ja miten "on menoa ja melskettä" ja "vaatii enemmän työtä". Kuulostaa oikeasti TOSI kamalalta.

Olen itse temperamentiltani niin erilainen ja aikuisissakin pidän enemmän syvällisistä älyköistä kuin niistä koheltavista hauskuttajista, joiden täytyy koko ajan vaatia huomiota ja tuoda itseään esiin. Näissä ketjuissa poikien äidit esittävät pojat juuri tuollaisina rasittavina, hiukan yksinkertaisen oloisina tapauksina, joiden täytyy koko ajan tuoda itseään esiin, kaahottaa menemään kuin päätön kana ja jotka vaativat jatkuvaa puuttumista. Huh. Toivottavasti oma poika ei sitten omaa niin paljon tätä "poikaenergiaa".

Olisiko niissä pojissa jotain HYVIÄKIN PUOLIA?

niin ja kun ne ei edes tajua sitä että on moukkamaist tehdä itsestään numero, vaan ovat ylpeitä siitä.

 

[Ahdistava ketju]

Sulla menee edelleen huono käytös ja menevä luonne sekaisin, siksi saat sen kuvan että poikien kanssa olisi jotenkin ylenmäärin rasittavaa. Sen lisäksi olet valitettavasti ennakkoluuloinen. Kyllä tytötkin osaa olla hankala. On mulla työkavereitakin jotka ovat hankalia, ja ne sentään ovat aikuisia. Enkä usko että sun tyttökään on aina täydellisen ihanasti käyttäytyvä lapsi.

No kun itselläni ei edes olisi mitään sukupuoliin liittyviä ennakkoluuloja! Mutta näillä palstoilla tällaisissa ketjuissa poikien äidit kuvaavat poikia yleisesti aika stereotyyppisesti ja esittävät nimenomaan ne (pääosin negatiiviset) stereotypiat poikiin myötäsyntyisinä liittyvinä.

Huono käytös ja menevä luonne ovat toki eri asioita. Mutta kyllähän tässäkin ketjussa on annettu ymmärtää, että pojat ovat "hankalampia" ja "haastavampia" ja SIKSI rakkaita/rakkaampia.

Ehkä sä saat sen herkän pojan joka viihtyy mieluiten yksikseen lueskemassa. Toivottavasti saat, koska silloin pojan elämä tulee tuollaisella asenteella varustetun äidin kanssa olemaan helpompaa. Mutta jos kuitenkin sua siunataan energisellä ja touhukkaallla elohopealla, niin koita ymmärtää hänen luonnettaan. Kaikkea hyvää teille jatkossa.

Kiitos. Katsotaan, miten käy. Kuten kirjoitin, tyttäreni ei ole mikään stereotyyppinen tyttö, ja en missään vaiheessa ole itse olettanut poikanikaan olevan stereotyyppinen poika. Vaan lapsi, yksilö. Tosin toivon kyllä, ettei hän olisi mikään vaikea, haastava ja stressaava tapaus. Mutta mitä lukemiseen tulee - kai ne energisetkin lapset tykkäävät lukemisesta ja kirjoista? Koska kyllähän rauhallisetkin lapset tykkäävät toiminnallisuudesta.

 

["jaahas"]

[QUOTE="Maisa";26765043]Itse kahden vilkkaan poikalapsen äitinä en voi verrata, mutta kyllä tarhassa ainakin puhutaan aina "vilkkaista pojista" ja "rauhallisista tytöistä". En tiedä mistä johtuu.
Ja uskon että myös "reippaasta mieshoitajasta" voisi olla paljon hyötyä päiväkodissa kun miehet noin yleensä ottaen ovat erilaisia kuin naiset ja saattaisivat ehkä paremmin saada lapsilauman ojennukseen.[/QUOTE]

samaiset päiväkodin tädit, kun heitä on filmattu, käyttävät tyttölapsia pikkuapulaisina, siirtävät tytöt helpommin pieniin tiloihin, hiljaisiin hommiin.

vaativat tytöiltä enemmän.

pojat saavat riehua ja pelata päiväkodissakin tyttöjän enemmän.

 

[Ahdistava ketju]

Ah, tähän on vielä pakko tarttua ennen kuin menen nukkumaan.
Mä inhoan sotajuttuja. Samoin mies. Anoppi on todellinen pasifisti, miehellä ei ole tainnut olla edes vesipyssyä lapsena. Kodin ilmapiiri ei siis missään olosuhteissa kannusta ampumisiin tai muuhun väkivaltaisuuteen.

Vaan kuinkas kävikään? Siinä ennen kahta vuotta poika löysi KEPIT. Niillä huiskitaan ja huidotaan. Ne ovat välillä siimaleikkureita, joskus kitaroita -ja aika usein pyssyjä. Vaikka kuinka ollaan koitettu eri tavoilla pyssyleikkejä saada pois, niin ilmeisesti ne ovat tulleet jäädäkseen. Lapset eivät ole saaneet lelupyssyjä, mutta niitä rakennetaan legoista, tai se voi olla mikä tahansa palikka mikä käteen osuu. Siksipä kompromissina meillä ammutaan vain maaliin, ei ollenkaan toisia ihmisiä päin.

En minäkään leikkejä kieltäisi. Mutta minua oikeasti ihmetyttää tämä: miksi poikien kiinnostuksen ja innostuksen kohteissa on muka vain muutama, kohtalaisen samantyylinen asia (autot, aseet, monsterit), kun taas tyttöjen skaala on laajempi? Vai voisiko olla niin, että poikienkin skaala on laajempi, mutta aikuiset jopa tietämättään ohjailevat ja kannustavat tuohon tiettyyn, kapeaan poikamuottiin? Ja ei siis välttämättä vanhemmat, vaan muu ympäröivä maailma. Eli tuleeko tuo sittenkään niin sisäsyntyisesti pojillekaan?

Pyssyt, aseet, ovat tuhoamisvälineitä, tappamisvälineitä. Ajatellaanko siis, että tappaminen tulee miehiin luonnostaan, että jo pikkupojalla on "tappaja sisällään"? Oletko ihan varma, ettei tuollainen johdu kulttuurista ja yhteiskunnasta?

 

["jaahas"]

Musta tää on ihan järkyttävästi sanottu ja toivon ettet ole tosissasi.

Sunko mielestä menevä tarkoittaa automaattisesti tyhmää, rasittavaa, yksinkertaista kaahottajaa?
Mun poikani esimerkiksi on menevä, vaatii välillä paljon mutta ei kuulu niihin penaalin tylsimpiin kyniin. Motorisesti on taitava, tarhassa kehuttu sitä moneen otteeseen. Puhui 1,5 vuotiaana selkeästi 5 sanan lauseita ja oppi juuri lukemaan (ikä 4,5 vuotta). Toki poika on välillä rasittava kuten sisarensakin. En kiellä etteikö sitä energiaa olisi välillä liikaa niin pojalla kuin tytölläkin. Mutta huomiohakuinen idiootti, pelle? Ei todellakaan. Ja äärimmäisen rakas. :heart:

Älä hyvä ihminen luokittele lastasi jo odotusaikana sukupuolen mukaan. Ja yritä ihan lastesi vuoksi päästä eroon noista ennakkoasenteistasi.

se että pärjää hyvin koulussa tai oppii lukemaan tai osaa jotain, ei tarkoita, etteikö lapsi voisi olla itsekäs ja inhottava muille, kaahottaa ja olla päätön inhotus, ja täten vaikeuttaa siellä koulussa toisten oppimista, vaikka itse oppiikin ihan hyvin kaahottamalla ja toistelemalla opettajan sanomisia ja viemällä huomion kaikilta muilta.

 

["jaahas"]

[QUOTE="vieras";26765532]No, valitettavasti asia taitaa olla niin kuin ap väittää. Pojat kehittyy kielellisesti hitaammin (ei ymmärrä käskyjä tai syitä yhtä aikaisin kuin tytöt), on empatia kyvyiltään kehityksessä hitaampia kuin tytö,t ja sosiaalisessa älykkyydessä tyttöjä myös hitaammin kehittyviä. Ja nää löytyy ihan psykologian oppikirjoista. Myös poikien otsolohko kypsyy täyteen valmiuteensa n. 5 vuotta myöhemmin pojilla, eli valmista tulee n. 25-vuotiaana.

Ja valitettavasti, tän kyllä näkee pojista ja tytöistä, kun niitä vertailee.[/QUOTE]

höpsistä. aivojen otsalohkot kehittyvät ja muuttuvat keski-ikään (35v) asti. naisilla ja miehillä.
poikien empatiakyky ei kehity kun sitä ei vaadita. samoin ei vaadita muuta itsestä huolehtimista samassamäärin.

 

["jaahas"]

No voi voi, kun elämä ei aina ole sellaista kuin haluaisi. Mutta meillä siis ei ole adhd:tä eikä muitakaan diagnooseja, nimenomaan pointtini oli se että pidän tätä poikien liikunnallisuutta yms normaalina.
Poikien kanssa ei ole sitä teatraalisuutta, jälkikäteispuintia, kantelua, mitä tyttöjen kanssa TUNTUU olevan. Esim. se on ihanaa. Riitoja yms ei jäädä vatvomaan. Minusta tässä keskustelussa tulee hirveän paljon esiin juuri ne asenteet poikalapsia kohtaan, jotka minua surettavat. Minun ekaluokkalainen, herkkä poikani alkoi yhtenä päivänä itkeä, kun on jo huomannut, että tytöt jaksavat koulussa istua paikoillaan, ja tyttöjä AINA kehutaan. Tällainen lapsi on ilmeisesti teistä tyhmä, rasittava, riiviö???

No kyllä. Tutkimusten mukaan poikia kehutaan enemmän vaikka osaisivat vähemmän, samoin tutkimusten mukaan saavat paremmat arvosanat vähemmällä osaamisella, joten kyllä vaikuttaa lapsesi hemmotellulta ja itsekkäältä jos väittää että tytttöjä kehutaan. ilmeisesti on tottunut että hän on ainoa josta saa puhua ja jota saa kehua.

 

["jaahas"]

Ero on biologinen ja elämän kannalta pieni (esim. testosteronin määrä), mutta kouluikään mennessä me stereotypioihin juuttuneet aikuiset olemme tehneet siitä sosiaalisen ja ison. Vaikka kuinka yritetään muuta, niin lapsen sukupuoli vaikuttaa siihen millainen toiminta huomataan, mihin puututaan, mistä kehutaan, miten rajoitetaan. Mm. päiväkodissa tämä on ihan tutkittu juttu.

peesi

 

[3 pojan äiti]

[QUOTE="jaahas";26767099]No kyllä. Tutkimusten mukaan poikia kehutaan enemmän vaikka osaisivat vähemmän, samoin tutkimusten mukaan saavat paremmat arvosanat vähemmällä osaamisella, joten kyllä vaikuttaa lapsesi hemmotellulta ja itsekkäältä jos väittää että tytttöjä kehutaan. ilmeisesti on tottunut että hän on ainoa josta saa puhua ja jota saa kehua.[/QUOTE]

Olet hauska! Tosiaan, meillä kehutaan aina vain yhtä lapsista, pikkuveljiä ei koskaan. Kas kun huomasitkin.

 

["joku"]

Mä en kyllä lukisi yhtäkään tuon ihmisen höpinää, ei ihan täyspäiseltä ole vaikuttanut jos en nyt pahasti sekota.

Onko sulla oikeasti varaa lähteä arvostelemaan helsingin yliopiston professoria? Pakko kysyä sulta että mikä se sun titteli oli?

 

[Ahdistava ketju]

[QUOTE="joku";26767132]Onko sulla oikeasti varaa lähteä arvostelemaan helsingin yliopiston professoria? Pakko kysyä sulta että mikä se sun titteli oli?[/QUOTE]

Sivuhuomautuksena: Miksi muuten ei Helsingin yliopiston professoria, hänen mielipiteitään ja tutkimuksiaan saisi arvostella, vaikka oma koulutus olisi eri alalta tai jopa ei-yhtä-korkea? Onhan olemassa päinvastaisiakin tutkimustuloksia kuin tämän kyseisen professorin tutkimukset ja kannanotot, joten jos keskustelun haluaa pitää akateemisesti pätevänä, voi vasta-argumenttinsa tueksi kaivaa ne esiin.

 

[meah]

Te joilla "pelkkiä" tyttölapsia, väitän että
teillä ei ole käsitystä... jneyms.

Väitä ihan rauhassa vaan. Ei mulla varmaan olekaan. Mua kiinnostaa, että pitäisikö mulla olla käsitys poikalasten sielunelämästä, kun mulla on neljä tyttöä? Jos pitäisi, miksi pitäisi?
Ja jos ei, niin mikä tän aloituksen pointti sitten edes on? Joku perinteinen sädekehän kiillotus nyt ensinnä tuli mieleen...

Ihan vastavuoroisesti, onko "pelkkien" poikalasten äideillä tai isilläkään käsitystä niistä pienten tyttöjen jutuista, jotka sitten ei niin tyypillisesti kuulu pokalasten elämään? Ei varmaan... Ja pitäisikö? Tuskin, miksi pitäisi?

 

["Jane"]

[QUOTE="joku";26767132]Onko sulla oikeasti varaa lähteä arvostelemaan helsingin yliopiston professoria? Pakko kysyä sulta että mikä se sun titteli oli?[/QUOTE]

Onko joku tosiaan noinkin tollo, että kuvittelee jonkun professorin mielipiteiden olevan järkkymättömiä eikä hänen artikeleitaan (jotka muuten ovat viekä kansalle tarkoitettuja) saisi arvostella kriittisesti?
Kenellä tahansa on varaa arvostella hänen mielpipiteitään jos hän ne suoltaa maailmalle.
Fiksu ihminen tarkasteleekin jokaisen amattilaisen mielipidettä ja tutkimusta kriittisesti puolsi se sitten omaa tai toisen mielipidettä, vain tyhmä uskoo siihen sokeasti ja vielä tyhmempi ajattelee, ettei hänellä ole varaa arvostella kun ei itse ole vielä niin korkealla. Älkää aliarvioiko itseänne ja tarkastelukykyänne ja etenkään toistenne.

Tiiru ei mielestäni missään vaiheessa väittänytkään olevansa koulutetumpi eikä ikänsä puolesta vielä olisi kovin pitkälle ehtinytkään.

 

[peesi]

Sivuhuomautuksena: Miksi muuten ei Helsingin yliopiston professoria, hänen mielipiteitään ja tutkimuksiaan saisi arvostella, vaikka oma koulutus olisi eri alalta tai jopa ei-yhtä-korkea? Onhan olemassa päinvastaisiakin tutkimustuloksia kuin tämän kyseisen professorin tutkimukset ja kannanotot, joten jos keskustelun haluaa pitää akateemisesti pätevänä, voi vasta-argumenttinsa tueksi kaivaa ne esiin.

Näin on. Tottakai saa arvostella ja jos on yhtään järkeä päässä, niitä osaa katsoa sillä kriittisellä silmällä huolimatta siitä onko tutkimus/mielipide samalla kannalla kuin omat mielipiteet.