V
"vieras"
Vieras
aikakaudella eikä kuulu "joukkoon"? Itsellä on näin. Haluaisin elää 1850-luvulla tai 1950-lukukin vielä menisi
K
Keittiönoita
Vieras
[QUOTE="vieras";26724969]aikakaudella eikä kuulu "joukkoon"? Itsellä on näin. Haluaisin elää 1850-luvulla tai 1950-lukukin vielä menisi[/QUOTE]
Ei. Kuitenkin kuuluisin siihen rahvaaseen, joka tekee aamusta iltaan niska limassa töitä ja käy kerran vuodessa pellon reunassa pyöräyttämässä uuden mukulan.
Ei. Kuitenkin kuuluisin siihen rahvaaseen, joka tekee aamusta iltaan niska limassa töitä ja käy kerran vuodessa pellon reunassa pyöräyttämässä uuden mukulan.
V
"vieras"
Vieras
H
"huh"
Vieras
[QUOTE="huh";26725030]No on teillä kuvitelmat,,12 äpärää..[/QUOTE]
Niin, mulla nyt vaan on sattunut olemaan aika paska onni tässä viimeisen vuoden aikana niin oletan sen olleen lähes samanlainen edellisessäkin elämässä.
Toki voinhan mä kuvitella vaikka olleeni joku ökyrikas kuningatar, mutta todennäköisyys moiselle? (not)
Niin, mulla nyt vaan on sattunut olemaan aika paska onni tässä viimeisen vuoden aikana niin oletan sen olleen lähes samanlainen edellisessäkin elämässä.
Toki voinhan mä kuvitella vaikka olleeni joku ökyrikas kuningatar, mutta todennäköisyys moiselle? (not)
V
"vieras"
Vieras
Niin on ollut mullakin. Ensin lapsi sairastui vakavasti. sitten minä. Toinen meistä ei pysty asumaan kotona tällä hetkellä.Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä;26725050:Niin, mulla nyt vaan on sattunut olemaan aika paska onni tässä viimeisen vuoden aikana niin oletan sen olleen lähes samanlainen edellisessäkin elämässä.
Noh, alon katsomaan tässä "Pieni talo preerialla" - sarjoja ja fiilistelemään...
V
"vieras"
Vieras
Jos ihan sukuuni vertaan ja sieltä mahdollisen "kastini" katson, niin onnellinen olen että tässä aikakaudessa saan elää. Menisi muuten tämäkin palstailuaika vedenkannossa taikka iltalypsyllä
K
Keittiönoita
Vieras
[QUOTE="vieras";26725181]Jos ihan sukuuni vertaan ja sieltä mahdollisen "kastini" katson, niin onnellinen olen että tässä aikakaudessa saan elää. Menisi muuten tämäkin palstailuaika vedenkannossa taikka iltalypsyllä[/QUOTE]
Köyhän torpparin tytär minäkin olisin ollut, jos olisin elänyt 1850-luvulla.
Köyhän torpparin tytär minäkin olisin ollut, jos olisin elänyt 1850-luvulla.
V
"vieras"
Vieras
K
Kits
Vieras
K
katkea
Vieras
Kannattaa lukea esim. Utrion kuvauksia 1800-luvun elämästä, niin voi mielikuvat vähän heikentyä. Puvut olivat joo hienoja- mutta niihin oli varaa vain ylhäistöllä ja kuninkaallisilla. Syöpäläisiä oli jokaisessa, köyhissä niitä kuhisi älyttömästi. Tarpeet tehtiin minne sattui, keskelle katua vaikka. Kunnon tietä ei näkynyt monessakaan paikassa, mutainen paskavelli toimitti sen virkaa ja ojanvarret olivat täynnä ruumiita. Samasta vedestä kuitenkin tehtiin ruoat, sillä pestiin pyykit jne. Sairaanhoito oli luokkaa "jos vaatii leikkausta, riski selvitä 1%", voi vaan pohtia miten niitä muitakin sairauksia hoidettiin...jos siis oli varaa lääkäriin. Köyhillä ei usein ollut.
Mä en niinkään haikaillut pukujen loistokkuutta, vaan peittävyyttä
Ei kait länsimaissa köyhätkään voineet liiaan vähissä vaatteissa pomppia.
T
tjaah
Vieras
ehei.... naiset jotka yleensä haikailee vieläkin parempaa tasa-arvoa, haikailevat samalla menneisyyteen... huoh.
Ennen naisten ei tarvinnut elättää itseään. Nykyään pitää kaikki tehdä itse
E
"Entinen Ksantippa S."
Vieras
[QUOTE="vieras";26725174]
Noh, alon katsomaan tässä "Pieni talo preerialla" - sarjoja ja fiilistelemään...[/QUOTE]
Jos moinen nostalgianpuuska iskee, verkosta löytyy tietoa Ingallsin perheen todellisesta elämästä. Vaikka TV-sarja on oma lukunsa, kyseessä ovat kuitenkin oikeat historialliset henkilöt, jotka ovat eläneet samanlaista elämää kuin miljoonat muut Amerikan uudisraivaajat.
Sama sairaus, joka sokeutti vanhimman tyttären, tappoi ainoan pojan ja täten vei perheen tulevaisuudelta pohjan. Epäonnistuneita satoja toisensa jälkeen, lukuisia paikanvaihdoksia, heinäsirkkoja, lumimyrskyjä, maakorsussa asumista, 40 asteen pakkasia taloissa, joiden lautaverhoilun raosta lumi satoi sisään. Järjettömän ankaraa elämää. Ja isän kuoltua leski ja tyttäret olivat täysin heittopusseina.
Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, minä(kin) uskon että nykymaailmassa kaltaistani mustaa lammasta suvaitaan paremmin kuin menneinä aikoina, vaikka useimmat hyvät kirjat ja hyvä musiikki onkin tehty jo ajat sitten.
Noh, alon katsomaan tässä "Pieni talo preerialla" - sarjoja ja fiilistelemään...[/QUOTE]
Jos moinen nostalgianpuuska iskee, verkosta löytyy tietoa Ingallsin perheen todellisesta elämästä. Vaikka TV-sarja on oma lukunsa, kyseessä ovat kuitenkin oikeat historialliset henkilöt, jotka ovat eläneet samanlaista elämää kuin miljoonat muut Amerikan uudisraivaajat.
Sama sairaus, joka sokeutti vanhimman tyttären, tappoi ainoan pojan ja täten vei perheen tulevaisuudelta pohjan. Epäonnistuneita satoja toisensa jälkeen, lukuisia paikanvaihdoksia, heinäsirkkoja, lumimyrskyjä, maakorsussa asumista, 40 asteen pakkasia taloissa, joiden lautaverhoilun raosta lumi satoi sisään. Järjettömän ankaraa elämää. Ja isän kuoltua leski ja tyttäret olivat täysin heittopusseina.
Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, minä(kin) uskon että nykymaailmassa kaltaistani mustaa lammasta suvaitaan paremmin kuin menneinä aikoina, vaikka useimmat hyvät kirjat ja hyvä musiikki onkin tehty jo ajat sitten.
E
"Entinen Ksantippa S."
Vieras
Ennen naisten ei tarvinnut elättää itseään. Nykyään pitää kaikki tehdä itse
Juu, ennen kaikki naiset lepäilivät laakereillaan linnojen torneissa, ja vähän myöhemmin hoitelivat huonoja hermojaan palvelijattarien tehdessä kotityöt ja hoitaessa lapset. Palvelijattaria ei lasketa naisiksi...
V
"vieras"
Vieras
Olisin halunnu elää 1890-1920-luvuilla.
Ja viis syöpäläisistä ja sairauksista, koska tää on tämmöstä harmitonta haaveilua, jossa otetaan huomioon vain kunkin ajan hyvät puolet
Ja viis syöpäläisistä ja sairauksista, koska tää on tämmöstä harmitonta haaveilua, jossa otetaan huomioon vain kunkin ajan hyvät puolet
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26724985:
Niinpä..
Itsekin joskus olen haaveillut elämästä 1800-luvulla, mutta oikeasti se taitaisi olla aika karmeaa nykyelämään tottuneelle Ajatukset siitä, että kuuluu jonnekin toiselle aikakaudelle, varsinkin kauas historiaan sijoittuvalle, perustuu usein vääränlaisiin luuloihin siitä millaista elämä on tuohon aikaan ollut. Jos mä saisin hypätä suoraan Jane Austen-tyyppiseen elokuvaan, niin fine, mutta sitten kun miettii, millaista elämä on silloin oikeasti ollut.. Elämää miehen alistamana ja kovien paineiden alla, aamusta iltaan työskennellen oikeastaan riippumatta siitä mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut, ei juuri peseytymismahdollisuuksia, ei vesivessoja, vain vähän kylmäsäilytysmahdollisuuksia, usein pulaa ruoasta, lääkkeistä tai ylipäänsä puutteellinen terveydenhuolto, luteet, täit, kihomadot, lapamadot, isorokko, tulirokko, rutto ja muut kulkutaudit, nälkäepidemiat, ... ei kiitos
Ennen naisten ei tarvinnut elättää itseään. Nykyään pitää kaikki tehdä itse
Niin. Siinä hyvässä tapauksessa, että he sattuivat syntymään varakkaaseen perheeseen, jossa oli perijäksi poika, ei liikaa lapsia, ei varsinkaan tyttöjä ja että hän sattuu löytämään miellyttävän, riittävän varakkaan miehen, joka hänet nai.
