Ystävät hyvät, auttaisitteko miestä yhdessä naisongelmassa?

  • Viestiketjun aloittaja mies pulassa
  • Ensimmäinen viesti
....
Itse aika vainoharhaisena varmasti jättäisin vastaamatta ja yrittäisin pysyä niin kaukana kyseisestä henkilöstä kuin mahdollista, kokisin tuon vähän stalkkaamiseksi. Etenkin jos vielä alat soittelemaan perään. Mutta mie olenkin ihan outo :D

Mielestäni ois ollu fiksumpaa yrittää jossain vain mennä puhumaan face-to-face. Kirje antaa sen vaikutelman että niitä asioita on pitkään mietitty ja pistetty ehkä liian täydelliseen muotoon. Tai jotain.
 
mies pulassa
On tää niin vaikea tilanne... Soittamalla saisin asiaan ratkaisun heti, mutta kun pelottaa ihan mahdottomasti soittaa. Enkä halua, että minua pidetään jotain ahdistelijana! Apua...
 
........
No ei kai. Mutta miksi fiksu ihminen ei sitten voinut kertoa minulle tuota suoraan?
No se nainen ei sitten vissiin ole fiksu, olisi toki ollut ystävällistä vastata edes se "ei kiinnosta" kun jonkinlaista vastausta joka tapauksessa pyysit. Itse ainakin naisena ajattelisin tuosta, ettei sitä naista kiinnosta yhtään, ei edes sen vertaa, että näkisi vastaamisen vaivan.
 
Nogame
On tää niin vaikea tilanne... Soittamalla saisin asiaan ratkaisun heti, mutta kun pelottaa ihan mahdottomasti soittaa. Enkä halua, että minua pidetään jotain ahdistelijana! Apua...
Kirjoitin saman tyyppisen kirjeen eräälle tytölle joskus lukio aikoina (90-luvun loppu puoliskolla). Kirjoitin, koska olin liian ujo saadakseni sanoja suustani. Vastausta en koskaan saanut kirjeitse. Sain vastauksen paljon myöhemmin ja meidän juttu kuivui kasaan ennen kuin ehti edes alkaakaan. Omassa elämässäni tuo otti silloin koville. Oma ujouteni esti minua liian monessa asiassa.

Silloin päätin, ettei ujouteni saa olla niin suuri este elämässäni. Opiskeluaikoina pakotin itseni tilanteisiin, jossa ujouteni rajoja testailtiin. Rohkenin avata suuni tilanteissa joissa aikaisemmin en olisi sanonut sanaakaan. Tunteiden ilmaisu oli kuitenkin suurin haaste, mutta se ongelma on ehkä jo kääntynyt päinvastaiseksi. Nykyään en koe olevani ujo, vanha ujous on vain varjo vanhasta.

Yritän tässä sanoa sinulle, että vaikka kuinka pelottaa soittaa tai puhua kasvotusten niin se on silti paras ratkaisu. Kasvotusten on näistä kahdesta se ihan paras vaihtoehto. Puhelimessa on vaikea ilmaista tunnetta. Kasvotusten riittäisi, että näkisit hänen hymynsä ja saisit jo siitäkin voimaa.

Rohkeasti härkää pallei... tyttöä hihasta kiinni. Kun tiedostat ujoutesi niin voit tehdä sille jotain. Minäkin tein. Teet pieniä asioita, jotka koet itsellesi vaikeiksi. Pienin askelin keräät rohkeutta ja itseluottamusta. Lopulta menet hänen juttusille ja kysyt häntä vaikka sinne kahville. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Mikään ei ole pahempaa kuin, että jäät epätietoisuuteen.
 
76727
Ei ollut kovin fiksu nainen mun mielestä. Itsekin sain viime kesänä kirjeen yhdeltä mieheltä naapurini kautta. Pyysin sitten naapuria välittämään viestin, että kiitos, mutta en nyt ole kiinnostunut. Jonkun ajan päästä mies vielä pysäytti auton kun olin kävelemässä ja kysyi, että miksi en ole ottanut yhteyttä, no kohteliaasti edelleen kerroin etten nyt ole miestä vailla (tyyppi ei tosiaan ollut mun makuun).
 
mies pulassa
Asia selvisi. Keräsin rohkeuteni ja kysyin asiasta nähdessäni hänet kaupungilla. Ensin kielsi saaneensa mitään kirjettä. Sitten kuitenkin myönsi, mutta oli tosi tyly minulle.

Kirjeeni oli hyvin asiallinen, joten ihmettelen tuollaista reaktiota. No, enpä jää kaipaamaan ko. ihmisen seuraa. Ihmettelenpä vaan, että onko se teistä naisista todellakin negatiivinen asia, jos joku ihan normaali ja tavallinen ihminen kiinnostuu teistä? Vaikka kiinnostus olisikin yksipuoleista, niin kai asian voisi silti käsitellä asiallisesti ja ystävällisessä hengessä?
 
"Miia"
Ole kiltti äläkä niputa kaikkia naisia samaan porukkaan. En minäkään tee niin miehille, vaikka viimeisimmät kokemukset on pelkästään huonoja.
Itse olen saanut kerran kirjeen ja vastasin siihen ystävällisesti.
 
"eräs nainen"
Minusta tuo ihastuksesi kohde käyttäytyi tökerösti, eikä taitanutkaan olla arvoisesi. Itse olisin vähintäänkin ollut imarreltu ja mielissäni kohteliaasta kirjeestä, vaikken olisi muuten halukas jatkoon. Ja siis vastannut kohteliaasti. Vielä omituisempaa oli se, ettei heti voinut edes myöntää saaneensa kirjettä, ei pahoitellut vastaamattomuutaan ja oli kaiken lisäksi nokkava! Hyvä kun tuli asia esille, ensi kerralla pyri tuttavuuteen muiden asioiden varjolla ja tutustu naisen persoonaan ensiksi. Tähän taisit ihastua lähinnä ulkonäön perusteella?
 
Löllyvä
Minusta nainen ei ollut ollenkaan tökerö, vaan mies oli valinnut väärän tavan lähestyä, koska ei tuntenut naista tarpeeksi hyvin. Ja nainen koki tuon tavan oudoksi, ja vähän säikähti miestä eikä vain siksi uskaltanut vastata. Siitä kielii myös tuo, että yritti kieltää saaneensa kirjettä, hänellä ei ollut mitään halua puida koko asiaa.

Ihan turha syyttää naista, että hän koki kiinnostuksensa jotenkin negatiivisena ja plaplapla. Itsepähän vinguit kirjeessä vastausta joka tapauksessa, ja jo se on typerää, koska kirjeeseenhän EI vaan ole pakko vastata jos ei halua. Ja muutenkin, ihan totta, onko muka romanttista lähetellä kirjeitä puolitutulle naiselle, ja sitten vältellä häntä päiväkausia kun ei ole vastannut.... todennäköisesti nainen pitäisi sinua paljon vähemmän puistattavana tapauksena, jos olisit vain kaupungilla moikkailut hänelle ja ollut ihan rennosti oma itsesi.
 

Yhteistyössä