Vaikean valinnan edessä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tia"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"Tia"

Vieras
Meillä on perheessä 3 lasta iältään 11v, 7v ja 1v8kk.
Mies on paljon pois kotoa työnsä puolesta joten minä pyöritän arkea pitkälti yksin.
Nyt sitten huomasin olevani raskaana enkä todella tiedä mitä tehdä asian kanssa.

Tunteet heittelee laidasta laitaan asian kanssa, mitä tekisin jaksako vielä yhden lapsen vai onko vaihtoehtona keskeytys...en todellakaan tiedä!

Miten mie voin tehdän tämän päätöksen?? Miehstä ei apua, hän sanoi etä miun pitää päättää koska suurimmaksi osaksi joudun yksin lapsia hoitamaan joka on kyllä ihan totta.
 
Miks oot tollasessa suhteessa? Onko mies jossain kauempana töissä?

Miehellä ei siis ollut mitään sanottavaa asiaan?

Ite oon miehen kanssa melkein 24/7 ja vaikea kuvitella tuollaista parisuhdetta
 
Harva nainen katuu tekemiään lapsia. Sulla on kaksi vanhinta jo isoja, jotka tekevät - ja tekeväthän? - jo osansa kotitöistä. Kysymys on lähinnä siitä, jaksatko kahta pientä.
 
Mä pitäisin vauvan,mutta se on MUN mielipiteeni.
onko mies ollenkaan kiinnostunut uudesta vauvasta?tai yhteisestä perhe.elämästä?meneekö teillä muuten hyvin,aiotteko olla yhdessä?
kuinka koet,haluatko vauvaa?yhtään?
vai onko se sulle kauhun paikka että tulit raskaaksi?etkö jaksaisi?
mulla on monta lasta,mutta olen tehnyt yhden keskeytyksen syynä se että en van pystynyt siinä elämäntilanteessa näkemään mitään muuta vaihtoehtoa!en olisi kaiken sen keskellä enää jaksanut niin parempi niin.
mutta jos yhtään tuntuu että saattaisit myöhemmin vilä haikailla vauvaa niin miksei site nyt heti,tartu tilaiduuten,jos elämänne muuten kunnossa ja ehkä halauat vielä vauvan.jos vaikka juttelisitte miehen kanssa perheen yhteisestä ajasta:)sinä se kuitenkin viimeisenä sen päätöksen teet.jaksuja<3
 
[QUOTE="Raksu";26617698]Jos arvomaailmasi sotii yhtään aborttia vastaan, niin muista, että myös adoptiovaihtoehto on olemassa.[/QUOTE]
11- ja 7-vuotiaille on vaan vähän vaikea selittää, miksi äiti antoi pikkusiskon/veljen pois. Ja muulle suvulle/ystäville/läheisille, joilta ei loppuun asti vietyä raskautta pysty salaamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26617699:
11- ja 7-vuotiaille on vaan vähän vaikea selittää, miksi äiti antoi pikkusiskon/veljen pois. Ja muulle suvulle/ystäville/läheisille, joilta ei loppuun asti vietyä raskautta pysty salaamaan.

Olen kuullut varmana tietona sosiaalityöntekijältä, että moni kotimaiseen adoptioon vapautuva lapsi on perheestä, jossa jo useampi lapsi. Ei siis ole aina kyseessä teiniäitien lapset.

Varmasti vaikea tilanne, mutta niin on aborttikin.
 
[QUOTE="Raksu";26617704]Olen kuullut varmana tietona sosiaalityöntekijältä, että moni kotimaiseen adoptioon vapautuva lapsi on perheestä, jossa jo useampi lapsi. Ei siis ole aina kyseessä teiniäitien lapset.

Varmasti vaikea tilanne, mutta niin on aborttikin.[/QUOTE]
Vaikeita tilanteita molemmat, mutta mä en ainakaan olisi pystynyt antamaan lasta adoptioon siinä vaiheessa, kun mulla oli jo sen ikäisiä lapsia, jotka olisivat tajunneet, että äiti antoi pois pikkusiskon/veljen. Joko olisin siis pitänyt lapsen itse tai tehnyt abortin, adoptio ei olisi mulle ollut vaihtoehto. Olisin saanut kuulla asiasta koko loppuelämäni.
 
Siulle joka kyselit että miksi olen tälläisessä suhteessa niin suhteessamme ei ole vikaa. Mies vaan nyt joutuu olemaan työnsä puolesta paljon pois kotoa, asia vaan on niin ja olen siihen tottunut eikä se varsinaisesti minua haittaa..Päätöksen teon lapsen pitämisen suhteen haluaa jättää minulle sen takiaettä tietää itsekkin miun olevan se joka ne lapset suurelti mös hoitaa....

Toisaalta olen välillä jopa hieman onnellinen tästä raskaudesta mutta sitten taas iskee paniikki ja epätivo ja tuntuu etten mitenkään voisi selvitä enää uudesta vauvasta. Nuorin ei edes nuku öitänsä heräämättä niin mitenkä jos noita heräilijöitä olisi tässä kaksi?

Varmaan elämäni vaikein päätös tämä nyt..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26617699:
11- ja 7-vuotiaille on vaan vähän vaikea selittää, miksi äiti antoi pikkusiskon/veljen pois. Ja muulle suvulle/ystäville/läheisille, joilta ei loppuun asti vietyä raskautta pysty salaamaan.

Kuulostaa samalta kuin että joku tappaisi vaikkapa aviottoman lapsensa koska ei halua hävetä ja selitellä.
 
Nuorinkin olisi liki 2,5-vuotias tolalla toimittaja vauvan syntyessä, eli ei mikään vauva kuten nyt vielä. Sen ikäinen ymmärtää jo ja osaa hetken odottaa vuoroaan. Ensimmäinen vuosi olisi varmasti raskas, mutta sitten helpottaisi. .

Täytyy varmaan miettiä, että kumman päätösen kanssa voi/on helpompi elää, abortin vai neljännen lapsen. Voimia!
 
Juu ei ole helppoa pyörittää kaikkea, jos toinen paljon pois, mutta onko se sen helpompaa vaikket neljättä pitäisi? Kaikeksi tunnet jo iloa tulevasta vauvasta. Itselleni vastaus olisi helppo ja pitäisin lapsen, vaikka aina ei helppoa olisikaan.
 
No sulla on muut muksut jo aika isoja joten saattaisin ihan harkita pitämistä, mulla on itelläni tällä hetkellä se tilanne et 2 vuoden sisään on tullut 2 lasta ja mies paljon pois, talo, piha, kotityöt, lastenhoito jne jne. on mun harteilla ja mä just eilen illalla mietin et jos nyt tulisin raskaaks niin tekisin abortin..

Oot kuitenkin varmaa ihan alussa vielä joten ehdit hetken pohtia?
 
[QUOTE="Tia";26617708]Siulle joka kyselit että miksi olen tälläisessä suhteessa niin suhteessamme ei ole vikaa. Mies vaan nyt joutuu olemaan työnsä puolesta paljon pois kotoa, asia vaan on niin ja olen siihen tottunut eikä se varsinaisesti minua haittaa..Päätöksen teon lapsen pitämisen suhteen haluaa jättää minulle sen takiaettä tietää itsekkin miun olevan se joka ne lapset suurelti mös hoitaa....

Toisaalta olen välillä jopa hieman onnellinen tästä raskaudesta mutta sitten taas iskee paniikki ja epätivo ja tuntuu etten mitenkään voisi selvitä enää uudesta vauvasta. Nuorin ei edes nuku öitänsä heräämättä niin mitenkä jos noita heräilijöitä olisi tässä kaksi?

Varmaan elämäni vaikein päätös tämä nyt..[/QUOTE]

Mutta haluaako hän lasta vai onko se hänelle ihan sama..? Auttaako hän silloin kun on kotona, vai koittaako tuohon (kun sinä sen joudut suurimmaksi osaksi hoitamaan) vedoten luistaa vastuusta silloinkin

Mun mielestä on käsittämätöntä että mies ei sano juuta eikä jaata vaan että päätös on VAIN sinun. Kyllähän se lapsi ansaitsee olla toivottu isänkin puolelta (eikä vain ihan sama) vaikka isä paljon poissa oliskin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26617694:
Harva nainen katuu tekemiään lapsia.

Tuo ei muuten pidä paikkaansa. Moni valitsisi toisin, jos pystyisi muuttamaan menneisyyttään. Aihe on vaan sen verran tabu, ettei sitä ainakaan kasvokkain uskalleta myöntää.
 
Mutta haluaako hän lasta vai onko se hänelle ihan sama..? Auttaako hän silloin kun on kotona, vai koittaako tuohon (kun sinä sen joudut suurimmaksi osaksi hoitamaan) vedoten luistaa vastuusta silloinkin

Mun mielestä on käsittämätöntä että mies ei sano juuta eikä jaata vaan että päätös on VAIN sinun. Kyllähän se lapsi ansaitsee olla toivottu isänkin puolelta (eikä vain ihan sama) vaikka isä paljon poissa oliskin.

Ei tuo minusta ole käsittämätöntä. Mies voi oikeasti ajatella että yks lisää menee siinä tuosta vain hänen näkökulmastaan, eli sikäli voi olla ihan sama isälle onko lapsia 3 vai 4. Äiti kuitenkin tekee tässä perheessä suurimman osan lastenhoitotyöstä ja kotitöistä ja vastuu on painavampi naisella. Voisin kuvitella että oma mieheni vastaisi samoin, vauva olisi hänestä tervetullut mutta kyse olisi mun jaksamisestani. Ei haluaisi painostaa kumpaankaan suuntaan.
 
[QUOTE="vieras";26617962]Ei tuo minusta ole käsittämätöntä. Mies voi oikeasti ajatella että yks lisää menee siinä tuosta vain hänen näkökulmastaan, eli sikäli voi olla ihan sama isälle onko lapsia 3 vai 4. Äiti kuitenkin tekee tässä perheessä suurimman osan lastenhoitotyöstä ja kotitöistä ja vastuu on painavampi naisella. Voisin kuvitella että oma mieheni vastaisi samoin, vauva olisi hänestä tervetullut mutta kyse olisi mun jaksamisestani. Ei haluaisi painostaa kumpaankaan suuntaan.[/QUOTE]

Onko mies missään vaiheessa sanonut että hänen puolestaan vauva on tervetullut, mutta että koska ap joutuu paljon hoitamaan yksin niin lopullisen päätöksen ap tekee itse?

Ap ei ole sitä sanonut. Sanoi vain että miehestä ei ole apua, sanoi että ap:n pitää päättää.

Mun mielestäni on selkeä ero sillä että sanooko noin miten yllä, van että tokaiseeko vain että päätä sä kun en mä kotona kuitenkaan paljoa ole. Tyyliin; ihan sama, päätä sä...
 
Nuku ensin pahin väsymys pois. Kuuntele sun omia tuntemuksias, vain sinä voit päättää asiasta ja muista että pienetkin lapset kasvaa aika nopeasti isoksi. Minä odotan tällä hetkellä seitsemättä lastani ja istukan sijainnin takia en voi tehdä juuri mitään kotona. Hyvästi ihanat pitkät lenkit koiran kanssa, pyöräilyt jne.. Hyvästi tiptop siisti koti... Kuitenkin, melkein kyyneleet silmissä katsoin kun mun nuorin (5v) poika tyhjäs astianpesukonetta ja ylpeänä ilmoitti auttavansa äitiä. Lapset toisaalta vie voimia ja uskomattoman paljon antavat voimia. Tietysti se on nyt helppo sanoa kun omani ovat jo isoja, mutta toisaalta muistan ajan kun meillä oli kolme lasta yhtäaikaa vaipoissa. Kyllä se voimille otti. Lapsen isään en ota kantaa, isähän ei sitä lasta kanna ja tee päätöksiä. Nainen sen asian kanssa joutuu elämään koko loppuelämänsä. ( Lähinnä ajattelen tässä kohtaa mahdollista raskauden keskeytystä) Voimia sinulle ja enkeleitä tiellesi.
 
Huomenia vaan kaikille! Miehestä nyt tähän alkuun heti, että tekstistä varmaan vähän väärän kuvan sai tuosta miehen vastauksesta..eli mies kyllä hoitaa lapsia ja on apuna silloin kun on kotona eli melko harvoin. Arkea meillä pyöritän minä ja esimerkiksi jos miulla on joku meno on hankittava joku hoitamaan lapsia. miehen varaan ei voi jätää. Tietenkin jos mies sitten sattuukin olemaan kotona perutaan hoitaja ja mies hoitaa. Uusi vauva olisi hänelle kyllä tervetullut mutta tosiaan haluaa jättää päätöksen minulle koska miuhun se eniten vaikuttaa...

Mie len nyt ollut kotona kohta 3v lasten kanssa ja olin suunnitellut syksyksi pienintä päiväkotiin ja itse töihin tai opiskelemaan lisää. olin siitä aika innoissanikin. Nyt sitten pienen pitäminen sitoisi mut kotiin ainakin vielä vuodeksi..en tosiaan tiedä kestääkö miun pää enää..
 
[QUOTE="Tia";26618118]Huomenia vaan kaikille! Miehestä nyt tähän alkuun heti, että tekstistä varmaan vähän väärän kuvan sai tuosta miehen vastauksesta..eli mies kyllä hoitaa lapsia ja on apuna silloin kun on kotona eli melko harvoin. Arkea meillä pyöritän minä ja esimerkiksi jos miulla on joku meno on hankittava joku hoitamaan lapsia. miehen varaan ei voi jätää. Tietenkin jos mies sitten sattuukin olemaan kotona perutaan hoitaja ja mies hoitaa. Uusi vauva olisi hänelle kyllä tervetullut mutta tosiaan haluaa jättää päätöksen minulle koska miuhun se eniten vaikuttaa...

Mie len nyt ollut kotona kohta 3v lasten kanssa ja olin suunnitellut syksyksi pienintä päiväkotiin ja itse töihin tai opiskelemaan lisää. olin siitä aika innoissanikin. Nyt sitten pienen pitäminen sitoisi mut kotiin ainakin vielä vuodeksi..en tosiaan tiedä kestääkö miun pää enää..[/QUOTE]

Ok, no sitten ei hätää miehen suhteen vaan voit turvallisin mielin tehdä sen itsellesi parhaan päätöksen. :)
 
Itselläni on kaksi lasta. Sterilisaatiossa kävin vuosi sitten, koska minulle ei sovi mikään hormonaalinen ehkäisy ja lapsia en enää halua. Olen miettinyt sitä vaihtoehtoa, että mitä jos sterilisaatio pettää ja tulisinkin raskaaksi? Kyllä minä sen lapsen pitäisin, ja häntä varmasti rakastaisin kuten nuita kahtakin. En pystyisi elämään sen ajatuksen kanssa että "tapoin" lastemme pikkusisaren, vain koska en muka häntä halunnut.
En siis ole mikään abortin vastustaja, en todellakaan!! Monissa tilanteessa se on paras keino. Haluaisin kuitenkin, että mietit sitä; jaksatko vielä yhden lapsen, vai pystytkö elämään sen ajatuksen kanssa että teet abortin. Miettisitkö sitten vuosien jälkeen, että "nyt se meidän nuorimmainen olisi 1v/ nyt se menisi kouluun/ nyt pääsisi ripille"... Mä tiedän että itse en pystyisi elämään niiden ajatusten kanssa.

Varmasti löydät parhaan ratkaisun omaan tilanteeseenne. Paljon voimia sinulle!! :)
 

Similar threads

M
Viestiä
21
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä