Oletko oikeasti saanu mammakavereita puistosta?

Vai mistä helvetistä ne työkaverit puhui, kun sanoivat, että: "Sä saat paljon uusia kavereitaki mammalomalla" ja ah ihanaa. Taitaa olla aika kullannut muistot tai sitten kaikki oli vaan paremmin parikyt vuotta sitten.

Mistä olet löytänyt vertaistukea äitiyslomalla? Kellään "vanhalla" ystävälläni ei ole lapsia ja heitä ei seurani enää kiinnosta. Olen käytännössä yksin kaiket päivät.

Puistossa hiljaista ja perhekerhossakin jo omat linkittäytyneet porukat, joihin turha pyrkiä sisälle.

 

Samanlaiset kokemukset mulla..Yksin saa puistoilla. Muutaman sanan olen puistossa joidenkin kanssa vaihtanut.

 

Ootko mistäpäin suomea ap?

 

Kyllä olen. Tosi monta! Ja myös perhekerhoista olen saanut ihan sydänystäviä.

 

Muskarista ja kotipihasta.

 

Myy, olen pk-seudulta.

 

joo mä kans ihmettelen tätä slogania. puistoissa yksinäiset äidit puhuvat puhelimeen eikä merkkiäkään mistään verkostoitumisesta. useimmat mammat tulevat kuitenkin kavereineen. ja mä olen asunut sekä helsingissä, oulussa että seinäjoella ja kaikkialla sama juttu.

 

Mä sain kyllä monia äitikavereita silloin kun olin kotona.
Mutta meillä päin olikin aika paljon kotiäitejä.

Liikuttiin aktiivisesti, käytiin kerhoissa, tapahtumissa, puistossa jne.
Oon myös tosi sosiaalinen tyyppi itse.

 

Mä etin ihan ettimällä netistä. Yhden löysin omalla ilmotuksella ja muutamalle vastailin. Heistä jäi kolme äitiystävää ja on kyllä aivan korvaamattomia olleet!
Pitää vaan löytää kiva kaveri jonka kanssa synkkaa, ei oikein riitä että on vain äiti.

Musta on surullista miten yksinäisiä jotkut äidit on. Olen vaan sitä mieltä että jokainen äiti tarvitsee ainakin yhden äitikaverin!!

 

sitten kun koitat sitä suutas avata, niin just ja just vastataan ja jatketaan mököttämistä olenko mä ainoa, joka kaipaa seuraa oikeesti? ärrr!

miten joku jaksaa tälläistä yksinäistä möllötystä vuotta tai vielä enemmän, jos tulee toinen mukula putkeen? omassa pihapiirissäkään ei ole pieniä lapsia näkynyt.

 

sitten kun koitat sitä suutas avata, niin just ja just vastataan ja jatketaan mököttämistä olenko mä ainoa, joka kaipaa seuraa oikeesti? ärrr!

miten joku jaksaa tälläistä yksinäistä möllötystä vuotta tai vielä enemmän, jos tulee toinen mukula putkeen? omassa pihapiirissäkään ei ole pieniä lapsia näkynyt.

No netistä löytyy aivan varmasti. On tosi tärkeetä saada äitikavereita joten laita ilmotusta tai vastaile valmiisiin. Niitä on ympäri vauvasivuja, kaksplussaa, helistimessä jne.
Sieltä voit suoraan myös suodattaa ns "ei yhtään mun tyyppiset" ihmiset.

 

mäkin oon koittanut netistä tonkia, mut jotenkin on hankalaa. yhtä tyyppiä tapasin pari kertaa, mut ei kemiat jotenkin yhtään kolissut..

ei tässä kerkee harrastaakaan, niin mistä hitosta aikuiset ihmiset hankkii kavereita muutenkaan?

 

Ap, vaihda puistoa.

 

mäkin oon koittanut netistä tonkia, mut jotenkin on hankalaa. yhtä tyyppiä tapasin pari kertaa, mut ei kemiat jotenkin yhtään kolissut..

ei tässä kerkee harrastaakaan, niin mistä hitosta aikuiset ihmiset hankkii kavereita muutenkaan?

No eti lisää! Mä näin varmaan neljää äitiä yhen viikon aikana. Arvasin ettei kaikki vaan ole mun ystävätyyppiä vaikka mukavia olisikin. Kyllä se toinen sinun tyyppinen äiti siellä on joka etsii myös uusia kavereita.

 

No eti lisää! Mä näin varmaan neljää äitiä yhen viikon aikana. Arvasin ettei kaikki vaan ole mun ystävätyyppiä vaikka mukavia olisikin. Kyllä se toinen sinun tyyppinen äiti siellä on joka etsii myös uusia kavereita.

Täähän menee nykyään jo hurjemmaks ku poikakaverin metsästys netistä

 

Täähän menee nykyään jo hurjemmaks ku poikakaverin metsästys netistä

No kyllä!
Se ON tärkeetä saada mammakavereita ympärilleen. Oikein rakensin sen pienen äitiverkoston että äitiys olisi mahdollisimman mukavaa, eikä yksinäistä ja masentavaa harmaata aikaa.

 

Täähän menee nykyään jo hurjemmaks ku poikakaverin metsästys netistä

Haha, no kyllä! Ensin oli vaikee löytää mies, et saa sen mukulan ja nyt pitäs alottaa "alusta" ja metsästää vielä kaveripiiriki! Huh.

 

Haha, no kyllä! Ensin oli vaikee löytää mies, et saa sen mukulan ja nyt pitäs alottaa "alusta" ja metsästää vielä kaveripiiriki! Huh.

Ja sitten mummokaverit, eläkeläispalstoilta etsimään! Koiranomistajakaverit, ruuanystäväkaverit ja kirjapiirit kans! :xmas:

 

En oikeasti ole saanut. Mutta mä en ole vuosiin puistoillut, enkä ole koskaan kaivannut mammakavereita. Mä en ole niin mammaihminen, että mulle riittäisi kaveruuteen yhdistäväksi tekijäksi äitiys.

 

En oikeasti ole saanut. Mutta mä en ole vuosiin puistoillut, enkä ole koskaan kaivannut mammakavereita. Mä en ole niin mammaihminen, että mulle riittäisi kaveruuteen yhdistäväksi tekijäksi äitiys.

Ei mullekaan riitä, mutta hyvä ystävä PLUS äitiys olisi iso plussa.

 

En oikeasti ole saanut. Mutta mä en ole vuosiin puistoillut, enkä ole koskaan kaivannut mammakavereita. Mä en ole niin mammaihminen, että mulle riittäisi kaveruuteen yhdistäväksi tekijäksi äitiys.

Sitä kai tässä haettiinkin, että olis jotain muutakin yhdistävää kuin vain äitiys.

 

Kaksi kaveria olen saanut, ja lisäksi on liuta tuttuja, joiden kanssa vaihdetaan kuulumisia, kun nähdään, mutta ei sovita treffejä tms. Täytyy tosin sanoa, etteivät ne ihan ensimmäisen lapsen vauva-aikana löytyneet.

 

. Mä en ole niin mammaihminen, että mulle riittäisi kaveruuteen yhdistäväksi tekijäksi äitiys.

Just näin.
Ja ne, keihin silloin tutustuin, olivat tosiaan siihen tilanteeseen sopivia kavereita.
Nykyään en oo yhteydessä enää kehenkään heistä.

Yhdistävä tekijä oli se, että asuttiin lähekkäin ja lapset oli samanikäisiä.
Mun ystävät olivat kumminkin ihan muualla; jokunen kyllä lasten kanssa kotonakin.

Missään nimessä en ois nähnyt vaivaa varsinaiseen etsimiseen.
Nämä tulivat vaan siinä sivussa.

 

Ei mullekaan riitä, mutta hyvä ystävä PLUS äitiys olisi iso plussa.

Toki. Mutta sellaisia ystäviä mä olen löytänyt enimmäkseen töistä ja esim. naapurustosta.
Ja ystävyyden lähtökohtana on nimenomaan ollut sitten se samanlainen elämäntapa, kiinnostuksen kohteet, arvot, asenne. Plussaa on ollut se, jos on suht samanikäisiä lapsia.

 

Toki. Mutta sellaisia ystäviä mä olen löytänyt enimmäkseen töistä ja esim. naapurustosta.
Ja ystävyyden lähtökohtana on nimenomaan ollut sitten se samanlainen elämäntapa, kiinnostuksen kohteet, arvot, asenne. Plussaa on ollut se, jos on suht samanikäisiä lapsia.

Eli käytännössä ihan sama asia? Löydetty vain eritavalla?