Kerroppa Katylina

["vieras"]

Abortti on minulle murha, jollet ole sitä sattunut huomaamaan. Näin ollen vastaukseni ei ole siihen kohtaan vaihtunut.

Sen lisäksi en ole enää teini-iässä.

Sen lisäksi en ole sanonut, etten hylkäisi lastani, jotten itse sairastuisi ja kuolisi. Lapseni suorittaman lapsenmurhan jälkeen erittäin todennäköisesti olisin melko valmista kauraa kuolemaan, koska viimeisetkin terveyteni rippeet pettäisivät. Olen jo valmiiksi sairas, joten miettii mitä erittäin suuri järkytys tekisi sekä fyysiselle että henkiselle terveydelle.

Et taida lukea noita tekstejä kovin hyvin.

Onko sulla henkisiäkin sairauksia?

 

[Katylina]

[QUOTE="vieras";26465174]Mutta ethän sä anna tasavertaista mahdollisuuttaa vaan paremman. Laitat esimerkiksi mahdollisen lapsenlapsesi oman lapsesi edelle. Olisitko valmis antamaan oman lapsesi kuolla, jos sillä voisit pelastaa kohdussasi olevan lapsen?[/QUOTE]

Miksi jo syntynyt lapseni kuolisi, jos olisin raskaana? Pitkälti tuo olisi hankala asetelma, mutten antaisi esim. syntymätöntä lastani käyttää elintenluovuttajana. Tosin en usko että suomessa se on laillistakaan viedä esim. sydäntä elävältä lapselta toiselle.

 

["vieras"]

Miksi jo syntynyt lapseni kuolisi, jos olisin raskaana? Pitkälti tuo olisi hankala asetelma, mutten antaisi esim. syntymätöntä lastani käyttää elintenluovuttajana. Tosin en usko että suomessa se on laillistakaan viedä esim. sydäntä elävältä lapselta toiselle.

Ei mutta jos hypoteettisesti ajatellaan. Ovatko lapset sinulle yhtä rakkaita vai meneekö syntymätön lapsi syntyneen edelle?

 

[mitähelv]

Ongelmana tuossa pohjimmiltaan lie se että on kovin vaikea määritellä, milloin ihminen lakkaa olemasta "solumöykky" ja muuttuu lapseksi?
Siinä vaiheessa kun sikiö on elinkelpoinen kohdun ulkopuolellakin?
Vai riittääkö jokin keskushermoston kehittymisaste kuten esim. kyky tuntea kipua?
Tai ehkä vasta syntymän jälkeen - tai viikko syntymän jälkeen- kuukausi? - vuosi?

Ihminen muuttuu yksilöksi syntyessään tähän maailmaan, sillä hetkellä kun napanuora katkaistaan.
Sillä hetkellä vauva ei enää ole äidin osa ja jatke, äidissä kudoksilla kiinni.

Siihen hetkeen asti naisella on oikeus määrätä omasta ruumistaan ja kaikesta, mitä se tuottaa. Näin yksinkertaistettuna. Käytännössä nykyiset abortin viikkorajat ovat hyviä.

Itselleni hyväksyisin abortin, jos lapsi olisi vaikeasti vammainen jo kohdussa ja hänen syntymänsä aiheuttaisi kohtuutonta tuskaa ja kärsimystä minulle ja lapselle itselleen. En tosin tiedä, pystyisinkö tekemään ratkaisua kuitenkaan, jospa vain odottaisin ihmettä.

 

[Katylina]

[QUOTE="vieras";26465183]Onko sulla henkisiäkin sairauksia?[/QUOTE]

Mikä lasketaan henkiseksi sairaudeksi? Olen kyllä sairastanut vakavaa masennusta 11 vuotta ja tosin siitä parantunutkin ilmeisesti. Minulla on myös ADHD:n ja aspergerin piirteitä sekä lievää OCD:tä.

Fyysisiä sairauksia näillä näkymin on fibromiyalgia kaikkein kipeimmin voimissaan. Lisäksi löytyy ilmeisesti neurofibromatoosi myös.

Sitten tietty pikkukiusana astma, allergioita ja atooppinen iho. Muita diagnooseja odotellessa

 

[Katylina]

[QUOTE="vieras";26465190]Ei mutta jos hypoteettisesti ajatellaan. Ovatko lapset sinulle yhtä rakkaita vai meneekö syntymätön lapsi syntyneen edelle?[/QUOTE]

Hypoteettisesti ajatellen todennäköisesti jo syntynyt lapseni sitten varmaan kuolisi. Olisi kyllä aika utopinen tilanne.

 

["vieras"]

Abortti on minulle murha, jollet ole sitä sattunut huomaamaan. Näin ollen vastaukseni ei ole siihen kohtaan vaihtunut.

Sen lisäksi en ole enää teini-iässä.

Sen lisäksi en ole sanonut, etten hylkäisi lastani, jotten itse sairastuisi ja kuolisi. Lapseni suorittaman lapsenmurhan jälkeen erittäin todennäköisesti olisin melko valmista kauraa kuolemaan, koska viimeisetkin terveyteni rippeet pettäisivät. Olen jo valmiiksi sairas, joten miettii mitä erittäin suuri järkytys tekisi sekä fyysiselle että henkiselle terveydelle.

Et taida lukea noita tekstejä kovin hyvin.

Tunti sitten toisessa ketjussa

"Ei, vaan en pitäisi lapsenlapseni murhanneeseen lapseeni yhteyttä, koska tiedän että sairastuisin. "

Et taida ajatella ennenkuin vastaat.

 

["vieras"]

Hypoteettisesti ajatellen todennäköisesti jo syntynyt lapseni sitten varmaan kuolisi. Olisi kyllä aika utopinen tilanne.

Eli täysin paskapuhetta, että haluat antaa syntymättömälle samat mahdollisuudet kuin syntyneelle. Jostain ihmeellistä syystä sun kierossa mielessä syntymättömät ihmiset ovat arvokkaampia kuin syntyneet. Mä jotenkin veikkaan, että liitysköhän tää jotenkin siihen, että sua on satututettu tosi pahasti ja vain syntyneet ihmiset voi satuttaa toisia ihmisiä. Olis oikeesti aika mielenkiintosta päästä tutkimaan sun pääkoppaa enemmänkin.

 

["vieras"]

Mikä lasketaan henkiseksi sairaudeksi? Olen kyllä sairastanut vakavaa masennusta 11 vuotta ja tosin siitä parantunutkin ilmeisesti. Minulla on myös ADHD:n ja aspergerin piirteitä sekä lievää OCD:tä.

Fyysisiä sairauksia näillä näkymin on fibromiyalgia kaikkein kipeimmin voimissaan. Lisäksi löytyy ilmeisesti neurofibromatoosi myös.

Sitten tietty pikkukiusana astma, allergioita ja atooppinen iho. Muita diagnooseja odotellessa

Jotenkin mä en usko, että normaali mieli ajattelisi kuten sinä. Minäkin luulen, että lisää diagnooseja vielä joskus tulee, taitaa sun mieli olla aika vääristynyt. Onko sulla ollut kamala lapsuus?

 

[Katylina]

[QUOTE="vieras";26465207]Eli täysin paskapuhetta, että haluat antaa syntymättömälle samat mahdollisuudet kuin syntyneelle. Jostain ihmeellistä syystä sun kierossa mielessä syntymättömät ihmiset ovat arvokkaampia kuin syntyneet. Mä jotenkin veikkaan, että liitysköhän tää jotenkin siihen, että sua on satututettu tosi pahasti ja vain syntyneet ihmiset voi satuttaa toisia ihmisiä. Olis oikeesti aika mielenkiintosta päästä tutkimaan sun pääkoppaa enemmänkin.[/QUOTE]

Miten mä voisin pelastaa mun kuolevan lapsen mun syntymättömän lapseni avulla? En mitenkään, eli en voisi tehdä mitään. Näin ollen vastaus on helppo, koska ainut keino mahassani tappaa lapseni olisi abortti. Miksi abortoisin lapseni? Ei siihen ole koskaan mitään hyvää syytä.

Ei minua ole ainakaan muistaakseni koskaan satutettu erityisemmin, mitä nyt perus elämä potkii päähän

 

[Katylina]

[QUOTE="vieras";26465208]Jotenkin mä en usko, että normaali mieli ajattelisi kuten sinä. Minäkin luulen, että lisää diagnooseja vielä joskus tulee, taitaa sun mieli olla aika vääristynyt. Onko sulla ollut kamala lapsuus?[/QUOTE]

Ei, mulla on ollut varsin miellyttävä lapsuus.

 

[Venakko Milanna]

Mä jonkin verran sua haluan ymmärtä Katyline ja jokaisella on omat mielipidet ja jokainen tekee oma ratkaisu mikä on hänelle parasta...

Mutta tuntu että sä haluat sanoa jos ihminen sai rintasyövän, niin se sinusta tarkoita että sillä ihmisellä ei enää elämästä tulee mitään... rintasyövästä monet parantuvat ja uusiutuminen harvoin tapahtu, kyseinen ihminen joka sen saa ei ole loppuelämäksi sairaas ihminen, syöpä on nykyään kuin influenssa, kun joka kolmas siihen sairastu elämän aikana...

Mä en usko jos sinulla olisi sama tilanne, olisit heti sanonut lääkäreille että oot valmis kuolemaan. Jos sulle sellainen tilanne olisi tullut, olen varma että olisit punnitanut asiat ja ehkä mielipide olisi muutunut, sä et vaan voi sen myönnä, koska itselle ei vastava ole tapahtunut, niin luulin tuskin itsekin tiedä miten olisit toiminut

 

["vieras"]

Miten mä voisin pelastaa mun kuolevan lapsen mun syntymättömän lapseni avulla? En mitenkään, eli en voisi tehdä mitään. Näin ollen vastaus on helppo, koska ainut keino mahassani tappaa lapseni olisi abortti. Miksi abortoisin lapseni? Ei siihen ole koskaan mitään hyvää syytä.

Ei minua ole ainakaan muistaakseni koskaan satutettu erityisemmin, mitä nyt perus elämä potkii päähän

Kai sä omistat mielikuvituksen? Kuvitellaan nyt tällainen hirveä, kamala tilanne Kauhulandiassa, jossa syntymättömällä lapsellasi on sydänvika ja hänet voidaan pelastaa vain siirtämällä jo syntyneen lapsesi sydän hänelle? Päätös on sinun, mitä teet.

 

[Katylina]

Mä jonkin verran sua haluan ymmärtä Katyline ja jokaisella on omat mielipidet ja jokainen tekee oma ratkaisu mikä on hänelle parasta...

Mutta tuntu että sä haluat sanoa jos ihminen sai rintasyövän, niin se sinusta tarkoita että sillä ihmisellä ei enää elämästä tulee mitään... rintasyövästä monet parantuvat ja uusiutuminen harvoin tapahtu, kyseinen ihminen joka sen saa ei ole loppuelämäksi sairaas ihminen, syöpä on nykyään kuin influenssa, kun joka kolmas siihen sairastu elämän aikana...

Mä en usko jos sinulla olisi sama tilanne, olisit heti sanonut lääkäreille että oot valmis kuolemaan. Jos sulle sellainen tilanne olisi tullut, olen varma että olisit punnitanut asiat ja ehkä mielipide olisi muutunut, sä et vaan voi sen myönnä, koska itselle ei vastava ole tapahtunut, niin luulin tuskin itsekin tiedä miten olisit toiminut

Kyllä tiedän että rintasyövästä voi hyvinkin parantua, en vain pidä sitä niin arvokkaana asiana, että uhraisin lapsen hengen sen vuoksi.

Olen jo valmiiksi tehnyt erittäin selväksi lääkäreille, että jos raskaaksi tulen, lapsi on aina ensisijainen. En ikinä, koskaan hyväksyisi sitä, että lastani ei pelastettaisi joka tilanteessa ensin ja kaikki hoitosuunnitelmani sun muut tehdään täysin lapsen ehdoilla. Ottaen huomioon että kaikki tulevat raskauteni ovat huomattavia riskiraskauksia, niin olen kyllä valmistautunut ja tietoinen. En pelkää kuolemaa, olen hyvin tietoinen siitä.

 

[Katylina]

[QUOTE="vieras";26465216]Kai sä omistat mielikuvituksen? Kuvitellaan nyt tällainen hirveä, kamala tilanne Kauhulandiassa, jossa syntymättömällä lapsellasi on sydänvika ja hänet voidaan pelastaa vain siirtämällä jo syntyneen lapsesi sydän hänelle? Päätös on sinun, mitä teet.[/QUOTE]

Syntymätön lapseni ei saisi sydäntä vaan kuolisi syntyessään syliini.

 

["vieras"]

Ei, mulla on ollut varsin miellyttävä lapsuus.

Kai sä sit oot vaan syntynyt jotkut neuronit vinksallaan

 

["vieras"]

Syntymätön lapseni ei saisi sydäntä vaan kuolisi syntyessään syliini.

Jaa että viime viestissä olisit tehnyt toisin ja nyt näin No kai sitä saa mielipidettä vaihtaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26465205]Tunti sitten toisessa ketjussa

"Ei, vaan en pitäisi lapsenlapseni murhanneeseen lapseeni yhteyttä, koska tiedän että sairastuisin. "

Et taida ajatella ennenkuin vastaat.[/QUOTE]

Hyppäätsä taas yli tästä, missä puhut ristiin itsesi kanssa?

 

["vieras"]

Kyllä tiedän että rintasyövästä voi hyvinkin parantua, en vain pidä sitä niin arvokkaana asiana, että uhraisin lapsen hengen sen vuoksi.

Olen jo valmiiksi tehnyt erittäin selväksi lääkäreille, että jos raskaaksi tulen, lapsi on aina ensisijainen. En ikinä, koskaan hyväksyisi sitä, että lastani ei pelastettaisi joka tilanteessa ensin ja kaikki hoitosuunnitelmani sun muut tehdään täysin lapsen ehdoilla. Ottaen huomioon että kaikki tulevat raskauteni ovat huomattavia riskiraskauksia, niin olen kyllä valmistautunut ja tietoinen. En pelkää kuolemaa, olen hyvin tietoinen siitä.

Tää ei vaan taida Suomessa toimia näin, että sinä saisit päättää asiasta, jos joku karmea tilanne vastaan tulisi.

 

[Katylina]

[QUOTE="vieras";26465223]Jaa että viime viestissä olisit tehnyt toisin ja nyt näin No kai sitä saa mielipidettä vaihtaa.[/QUOTE]

Mun lapsista kumpikaan ei ole toisensa elinpankkeja. Viime viestissä ei oltu määritelty, miksi kuolisi, oli vain todettu, että vanhempi kuolee jollen tee aborttia. Koska tilanne olisi uskomattoman utopinen, valitsisin vanhemman kuolemaan sillä abortti ei voi pelastaa toista lastani kuitenkaan.

 

[Venakko Milanna]

Kyllä tiedän että rintasyövästä voi hyvinkin parantua, en vain pidä sitä niin arvokkaana asiana, että uhraisin lapsen hengen sen vuoksi.

Olen jo valmiiksi tehnyt erittäin selväksi lääkäreille, että jos raskaaksi tulen, lapsi on aina ensisijainen. En ikinä, koskaan hyväksyisi sitä, että lastani ei pelastettaisi joka tilanteessa ensin ja kaikki hoitosuunnitelmani sun muut tehdään täysin lapsen ehdoilla. Ottaen huomioon että kaikki tulevat raskauteni ovat huomattavia riskiraskauksia, niin olen kyllä valmistautunut ja tietoinen. En pelkää kuolemaa, olen hyvin tietoinen siitä.

Sä et pelkää sen siks, koska se ei sua koskenut vielä. Mä en voi uskoa siihen. Mä luulen kun sellainen tilanne oikeasti tulee (toivottavasti ei tulee ikinä) niin olisit mietinyt asiat, mikä on sinulle ja sun perheelle parasta, myös olisit varmasti kuunnellut jo siinä tapauksessa lääkäreitä, oma miestä ja omia lapsia jotka eivät halua elää ilman äitiä

 

[Katylina]

[QUOTE="vieras";26465227]Tää ei vaan taida Suomessa toimia näin, että sinä saisit päättää asiasta, jos joku karmea tilanne vastaan tulisi.[/QUOTE]

Ei välttämättä, mutta olenpahan mielipiteeni erittäin vahvasti painottanut. Ja minun tapauksessani se on huomattavasti järkevänpää heidän pyrkiä säästämään lasta kuin minua.

 

[Katylina]

[QUOTE="vieras";26465225]Hyppäätsä taas yli tästä, missä puhut ristiin itsesi kanssa?[/QUOTE]
En, täällä vaan sattuu olemaan törkeästi viestejä joten viestiketjun aina siirtyessä alaspäin, jatkan edellisestä ja näin ollen osa saattaa jäädä väliin.

Sinänsä jännä jos olen sanonut, että sairastuisin, koska olen jo valmiiksi sairas.

 

[Venakko Milanna]

[QUOTE="vieras";26465227]Tää ei vaan taida Suomessa toimia näin, että sinä saisit päättää asiasta, jos joku karmea tilanne vastaan tulisi.[/QUOTE]

Juu onneks se on muuten näin

 

["oona"]

Oisko Katylina sun mies ja kaikki läheisetkin sitä mieltä, että sun ois parempi kuolla ja esim. viikoilla 5 olevan sikiön syntyä? Siis jos tilanne olisi vaikka tuollainen, kuin aapeen ystävällä. Mietin vaan, että mun läheiset takoisivat mulle varmasti järkeä vaikka väkisin tossa tilanteessa. Ja mitä jos lapsesi olisi vaikka 10v ja tuollainen tilanne tulisi ja joutuisit katsomaan lapsesi kauhua ja surua? Vai auttaisivatko psykologit lastasi?