Toggle sidebar

Mitä ne on ne "pitovaikeudet" joiden takia luovutaan koirasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaikeaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vaikeaa

Vieras
"Annetaan pitovaikeuksien takia kiltti ja tottelevainen, lasten, vanhusten, kissojen, koirien ja gerbiilien kanssa toimeentuleva koira joka on tosi ihana kaikin mahdollisin muinkin tavoin ja tykkää rapsutteluista ja pallon noutamisesta."

Tämän tyylisiä ilmoituksia näkee vähän väliä. Mitä vaikeuksia sellaisen kiltin ja ihanan koiran pitämisessä oikein on? Ei jakseta ulkoiluttaa sitä tarpeeksi usein? Ainoo syy jonka mä keksin.

Yhden kerran olen nähnyt sellaisen ilmoituksen, jossa omistaja kertoi koiran olevan haastava ja hankalaluonteinen ja tarvitsevan paremman ja omistautuvan kasvattajan. Ja se saikin sitten mahdottoman haukkuryöpyn että pitääkö sitä koiraa ottaa jos ei osaa jne.
 
Viitannee usein eläinallergiaan. Vaihtoehtoisesti koirasta huolehtiminen ei vaan sovi päiväohjelmaan enää millään, koska esimerkiksi työpäivä on liian pitkä eikä kotona koiran kanssa ketään.
 
lapsen allergia: puri/murisi lapselle tai vieraalle lapselle.

ei ole aikaa: koira on täysi nkouluttamaton 1-1.5v uros yleensä...

ei lapsi perheeseen: agresiivinen koira

en jaksa ymmärtää valehtelua aikusen koiran kohalla jolle etitään koti. totuus paljastuu yleensä viikon ta ikahe naikana. meillä on tällä hetkellä kodin vaihtaja, aviero koira jossa kummalaan ei ois ollu koiralle aikaa joten tuli meille :) hyvin on menny. oli meille tullessa nvajaat 10kk

hirvikoirista nakku tuli meille ku oli 2.5v vanha. omistaja kuoli, kasvattaja soitti halutaanko me ja tuli meille 2min miettimisen jälkeen. kuoli syöpään n 1kk sitte :(

uros jämpti tuli meille 3v ikäsennä, omistaja kyllästy siihen. kiltti, nalle karhumainen koira. koko perheen maskotti :)

ajokoira, ryssä. rescue koira, ei ikinä sopeutunu "Normi eloon" ei oppinu luottaan ihmiseen. 6v yritettiin... kunnes oli pakko sanoa että ei pysty enmpään...
 
Viimeksi muokattu:
No meidän tapauksessa "pitovaikeus" oli etteivät tulleet kissan kanssa toimeen ja lähes tappoivat toisensa.

Kai se monesti tarkoittaa kyllästymistä tai laiskuutta.
 
Ekana tulee mieleen, että koiran omistaja on joutunut syystä tai toisesta vaikkapa muuttamaan pieneen asuntoon, tai on vaikea saada asuntoa jossa saisi pitää myös lemmikkiä. Tai sitten perheen työkuviot ovat muuttuneet niin, ettei kellään ole yksinkertaisesti aikaa käyttää koiraa riittävän usein ulkona. Vaikea kuvitella, että kukaan sanoisi allergiaa "pitovaikeudeksi", tai siis mä ainakin ilmoittaisin suoraan että luovutaan koirasta allergian takia, niin ei ainakaan tarvitsisi olla ihmisten ihmettelyjen ja arvailujen kohteena.
 
Pitovaikeus mun kohdalla tarkoitti sitä, että erosin miehestäni ja tein 3-vuorotyötä, päivät venyivät työmatkojen kanssa usein 12-tuntisiksi. Koirasta luopuminen oli yksi vaikeimmista päätöksistä, mitä olen joutunut tekemään, mutta paras ratkaisu koiralle. Laiskuus on varmasti joissain tapauksissa syynä, onhan silloinkin kuitenkin parempi antaa koira kotiin, missä sitä hoidetaan kunnolla.
 
Minua ärsyttää se, ettei todellista syytä kerrota. Pelkkä "pitovaikeus" ei kerro mitään tai toisaalta voi kertoa niin monenlaista, ettei siitä voi päätellä mitään. Me jouduttiin aikoinaan luopumaan toisesta koirasta (silloin meillä oli kaksi koiraa, asuin vielä yhdessä nykyään ex-miehen kanssa) sen takia, että koirat eivät sietäneet toisiaan, vaikka olivat pennusta asti yhdessä kasvaneet, ja tappelivat niin verissäpäin, että se oli todella vaarallista. Emme käyttäneet myynnin yhteydessä sanaa 'pitovaikeus'. Kerroimme heti myynti-ilmoituksessa mistä on kyse jo pelkästään sen takia, ettei kukaan kuvittelisi myynnissä olevan koiran kärsivän käytöshäiriöistä. Muiden koirien kanssa tämä myytävä koira tuli toimeen, mutta meidän toisen koiramme kanssa ei.
 
Viimeisin kodinvaihtaja, minkä tiedän, johtui avioerosta. Koiraa ei voitu ottaa kummankaan kotiin syystä tai toisesta. Sai loistavan kodin toisaalta.

Sit tiedän yhden, missä perheen isä koulutti koiraa turhan rouheasti ja sen kanssa tehtiin kova työ, jotta se saatiin luovutuskuntoiseksi toiseen perheeseen. Koira pelkäsi kaikkia ihmisiä ja purikin niitä pelästyksissään, silti siitä saatiin vielä koulutettua aivan loistava perhekoira, joka ei enää pelkää ihmistä.
 
Mä otin aikoinaan tuntemattomilta ihmisiltä labradorin ja kultaisen sekoituksen. Vuodenikäinen narttu. Etsi uutta kotia lasten allergian vuoksi... Koira vihasi miehiä. Asuin vielä silloin vanhempieni luona ja isälläni meni kolme viikkoa päästä koiran kanssa tutuksi. Kaikenlaisilla makupaloilla sai yhteyden koiramme sydämeen : ) Koira oli aika arvaamaton, mutta omalle väelle kovin ihana. Valitettavasti pihassamme ei voinut pitää koiraa irrallaan, joten sen oli aina ulkona ollessa oltava kytkettynä. Kaikesta huolimatta koira oli meille rakas ja olikin meillä vielä kolmetoista vuotta.

Sen kuitenkin opin, että tuntemattomilta ihmisiltä en jatkossa enää aikuista tai tämän ikäistäkään koiraa ota. Pitäisi olla kovin tuttu paikka ja koira, jos ottaisin toiste. Minusta tuo ap:n viimeinen esimerkki oli mahdollisesti todella rehellinen, joten syyttä ilmoittaja haukkuryöpyn sai. Parempi rehellisyys, kuin vedota allergioihin sun muihin. Harmittaa vain, että jotkut onnistuvat esim. väkivallalla aiheuttamaan koiralle ongelmia.
 
Yhden puolitutun kohdalla "pitovaikeudet" tarkoitti sitä, ettei ollut viitsinyt kouluttaa voimakasluontoista koiraansa ollenkaan, ei jaksanut ulkoiluttaa eikä oikeastaan tehdä mitään muutakaan koiran kanssa. Koiralla oli myös käytöshäiriöirä ja krooninen sairaus. Halusi kuitenkin ottaa uuden pennun heti kun pääsi tästä edellisestä eroon. Yök mikä tyyppi, ja näitähän valitettavasti piisaa..
 
Syitä koiran pois antamiseen on monia niin kuin edellä on jo kerrottu. Meillä koiran pois antamisen syy olisi juurikin se ettei keretä antaa koiralle tarpeeksi lenkkiä saati muita virikkeitä joita se kaipaa. Koen että koiran olisi parempi olla muualla josta saisi tarvitsemansa. Se olisi koiralle paras.
 
Nuoret 1-1,5.v uroskoirat roduista saksanpaimenkoira, rottis, dobermanni tai näiden mixerit hakee yleensä "pitovaikeuksien", "allergian" vuoksi, uutta kotia, murkkuiän hankaluuksien lähinnä kouluttamattomuuden vuoksi. Ei ole viitsitty/osattu kouluttaa koiraa eikä enään pärjätä niin kiertoon vaan...
 
Voisin lainata erään palstalaisen kertomaa, kusee ympäriinsä.
Jos ottaa koiran, huom! Koiran, lemmikikseen, sen eteen on todella tehtävä työtä. Meillä oli koira, joka oppi ja saimme elää kanssaan 12 vuotta. Vauvaankin suhtautui erittäin huvin. Kun tuli konttausvaihe, lapsi söi mielellään koiran kupista..
 
Tottakai pitää koiraa ottaessa ymmärtää, että sen eteen on tehtävä paljon töitä. Koirat elävät usein sen 12vuotta, siihen aikaan mahtuu paljon kaikenlaista. Aina ei vain pysty tarjoamaan koiralleen sitä parasta vaan joutuu päästämään koirasta irti, ihan sen koiran vuoksi. Mielestäni se on oikein.
 
Oon tehnyt 10 vuotta aktiivisesti töitä uusia koteja etsivien koirien parissa. Tässä vaiheessa jo ilmoituksesta huomaa mikä koirassa on pilalla:

- ei perheeseen jossa on lapsia: koira pelkää tai inhoaa lapsia. Usein ollut lapsiperheessä, jossa kuriton kakara on käynyt härkkimässä koiraa > koira puolustautuu, murisee tai puree. Koska omaa Ninni-Mattia ei voida syyttää, heitetään koira helvettiin.

- ei tule toimeen perheen toisen koiran kanssa: koulutuskysymys. Uros + uros yhdistelmä voi olla todella hankala, mutta kouluttamalla saa... Usein syynä kurin puute tai liika kuri.

- Aika ei riitä: koira tarvitseekin enemmän lenkkiä kuin 3 x 15min. Koira tuhoaa paikkoja, on liian vilkas tai omistajalla ei ole riittävästi kokemusta kouluttaa koiraa.

- Allergia: vähän siitepölyä ja heti hankkiudutaan koirasta eroon. Kätevä keino saada yllämainituista ongelmista kärsivä koira uuteen kotiin.

Kaikista eniten halveksin niitä ihmisiä, jotka luopuvat koirasta sen takia, että se ei vastannutkaan odotuksia.
 
Olen vuoden sisällä ottanut kaksi koiraa joista on luovuttu "pitovaikeuksien" takia. Tässä lista ongelmista, joita on havaittu:
- sisäsiisteys (sitä ei siis ole)
- haukkuminen
- vihamielisyys lapsia kohtaan
- remmirähinä
- hihnassa kulkeminen (ihan mahdotonta menoa)
- liiallinen huomion kerjääminen
- järkyttävä eroahdistus (ulvoo ja haukkuu päivät)

Nyt sitten annan itselleni virtuaalista taputusta selkään, kun vuodessa ollaan päästy näistä _kaikista_ ongelmista. Suurimmasta osasta ongelmia päästiin jo ihan parissa päivässä, kun oltiin johdonmukaisia. Mitään häröilyä ei sallittu, ja koirat saivat paljon liikuntaa. Väitän, että 90 % ongelmista ratkeaisi ihan sillä että piskit saisivat riittävästi liikuntaa. Pienikin koira tarvitsee ihan kunnon lenkin pari-kolme kertaa päivässä.
 
Tämän jälkeen sataa paskaa niskaan, mutta sanonpa kumminkin: Mitäs se Cesar Millan aina toitottaa? Tärkeintä tasapainoisen koiran saavuttamiseksi on LIIKUNTA, kuri ja hellyys. Tuossa järjestyksessä. Ihmekös tuo, jos juniori-ikäiset (isot) koirat pistää ranttaliksi, jos liikunta on vain tuo 3x15 min... Energiaa olisi, mutta ei mahdollisuutta purkaa sitä.
 
Toisaalta, olipa syy mikä vain niin mielestäni on parempi etsiä koiralle uusi koti kuin jättää se hoitamatta/ lenkittämättä/tms. Mieluummin kodinvaihtajana hyvässä kodissa kuin siinä ensimmäisessä huonossa.

Aika isona yllärinä ihmisille taitaa tulla tuo että koira tarvitsee liikuntaa ja tekemistä- myös se pieni ja söpö chihu..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Khimaira:
Toisaalta, olipa syy mikä vain niin mielestäni on parempi etsiä koiralle uusi koti kuin jättää se hoitamatta/ lenkittämättä/tms. Mieluummin kodinvaihtajana hyvässä kodissa kuin siinä ensimmäisessä huonossa.

Aika isona yllärinä ihmisille taitaa tulla tuo että koira tarvitsee liikuntaa ja tekemistä- myös se pieni ja söpö chihu..
Click to expand...

Tää on ihan selkääntaputtelua. Loppuelämän eläintenpitokielto olis hyvä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa