Niin, nimenomaan kun elämässä ja valinnoissa on kyse kokonaisuuden harmoniasta, ei yksittäisistä tekijöistä.Sinkkonen muuten kritisoi juuri aika selkeästi Hollannin päivähoitojärjestelmää Meidän perhe-lehdessä. Täälläkin moni ihmettelee, mitä vikaa siinä on, kun se on siellä yleistä ja onko sitten kaikki hollantilaislapset traumatisoituneita.
Totta kai, mutta eihän se ole mikään syy olla pohtimatta erilaisia hoito-ja kasvatustapoja. Kyllä se on mielestäni aika iso asia, että hollantilaisvauvoja viedään päivähoitoon jo muutaman kuukauden iässä vaikkei heille pysyviä traumoja jäisikään.Niin, nimenomaan kun elämässä ja valinnoissa on kyse kokonaisuuden harmoniasta, ei yksittäisistä tekijöistä.
Tämä liittyy nyt tähän aiheeseen miten?Totta kai, mutta eihän se ole mikään syy olla pohtimatta erilaisia hoito-ja kasvatustapoja. Kyllä se on mielestäni aika iso asia, että hollantilaisvauvoja viedään päivähoitoon jo muutaman kuukauden iässä vaikkei heillä pysyviä traumoja jäisikään.
No esim. siten, etten ymmärrä, miksei saisi puhua vaikka perhepedin eduista ilman, että se on vauhkoamista?Tämä liittyy nyt tähän aiheeseen miten?
Tottakai saa puhua, mutta kun noista sinun kirjoituksistasi saa valitettavasti jotenkin sellaisen kuvan, että pidät omia teesejäsi ainoina oikeina vaihtoehtoina ymmärtämättä, että kaikille perheille ei sovi kaikki ratkaisut.No esim. siten, etten ymmärrä, miksei saisi puhua vaikka perhepedin eduista ilman, että se on vauhkoamista?
Ja jos kasvatus- /hoitoperiaatteet eivät ole yhteneväiset? Toinen luultavasti joutuu sopeutumaan enemmän kuin toinen. Meillä esimerkiksi lapsen isä ei olisi halunnut käyttää lapsella kestovaippoja lainkaan, koska se on niin vaivalloista. Minusta olisi ollut kiva, jos lapsen isä olisi jäänyt hoitovapaalle pariksi kuukaudeksi kun menin töihin. Mies olisi halunnut käyttää enemmän valmiita purkkiruokia jne.Totta kai pitää ajatella koko perheen parasta. Vanhemmilla on kuitenkin hyvä olla melko yhteneväiset arvot ja kasvatusperiaatteet.
Niinpä. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri ihmistä. Vaikka meillä miehen kanssa on samat perusarvot ja kasvatusperiaatteet niin usein tulee silti jotain pientä jossa joutuu joustamaan. Esim. jos mies on jo kieltänyt lapselta jonkun jutun (vaikka jäätelön jälkiruuaksi tai tietyn vaatten käytön jossain tilanteessa) niin en todellakaan anna lupaa, vaikka itse olisinkin ollut toista mieltä ja jos olisin ainoa kasvattaja niin olisin jutun ehkä sallinut.Vaikka perusarvot olisivatkin yhteneväiset, ei muu välttämättä mätsää. Silloin joku joutuu joustamaan yhteisen hyvän nimissä.