Kelpuuttaisitko kouluttamattoman miehen?

Kun tutustuttiin, niin oltiin molemmat lukiossa. Ajattelin silloin, että amiskundia en olisi huolinutkaan. On mukavaa, että yleissivistyksen taso on suunnilleen sama.

Miehen opiskelut jäi siihen. On ylioppilas, mutta sen jälkeen on ollut vaan oppisopimuskoulutuksessa. Mä olen maisteri. Tämä koulutusero ei häiritse ollenkaan.

 

En huolisi vaivoikseni. Itse kouluttaudun koko ajan lisää ja mies on DI.

 

[QUOTE="liisi";26391012]Vain siinä (teoreettisessa) tapauksessa, että hän olisi muuten sivistynyt ja oppimishaluinen.[/QUOTE]

Samoin minä. Mulla on tietty perusyleissivistys ja haluan yhä kehittää itseäni. Samanlaista kiinnostusta maailmaan ja oman mielen haastamiseen odotan kyllä mieheltäkin.

 

En kelpuuttaisi, vähintään AMK-tutkinto pitää olla. Itselläni on AMK-tutkinto ja tulevaisuuden suunnitelmissa jatkaa opintoja yliopistossa.

 

Kyllä kelpuuttaisin. Eihän töitä papereilla tehdä.

 

Olen jo eläkeikää lähestyvä mies, mutta vastaanpa kuitenkin: en huolisi kouluttamatonta naista. Minun on vaikea kuvitella, että maailmat kohtaisivat.

Puolisoni on hammaslääkäri ja kyllä minusta opiskeluaikana ja sen jälkeen mukaan tarttunut tietynlainen elämänkatsomus on se opintojen tärkein anti. Että osaa itsenäisesti opetella, tutkia ja tarvittaessa opettaa asioita. Lisäksi arvostan häntä hyvänä äitinä lapsillemme.

Itsekään en ole väittelemisen jälkeen (olen tekniikan tohtori) ollut suuremmin tutkimushommissa, mutta silti arvostan nykyisissä esimiestehtävissä niitä oppeja ja valmiuksia, joita yliopistolla tarttui matkaan.

Raha ei tosiaankaan merkitse paljoa - ja kuten sanotaan, "viimeisessä takissa ei ole taskuja". Mieltäni lämmittää paljon enemmän vaimoni utelias ja huomioonottava elämänasenne. Ehkäpä me kaksi tohtoria ollaan sitten luotu yhteen.

 

En huolisi. Meillä olisi hyvin suurella todennäköisyydellä erilainen tapa suhtautua elämään.

 

Hyvä sinulle.
Itselleni miehen tulotasolla ei ole mitään merkitystä.

Eikö ole oikeasti väliä? Mä en ainakaan alkaisi tulottoman miehen vaimoksi.

 

En, koska olen itse niin "alikoulutettu" ja tulen aina olemaan, että haluan lasteni isäksi hyvin koulutetun (=tienaavan) miehen.
Meidän vanhempien "no kyllä se kouluttamatta tienast vitusti putkarina"- kokemusta ei nykyaikaan voi verrata. Jopa siivouksessa vaaditaan tietyillä osin koulutusta tänä päivänä...

Ja lisään sen, että minä tulen itse pärjäämään aina vaikka eroaisin miehestäni, haluan vaan että lasteni toimeentulo on taattu.

 

Kelpuuttaisin, koska ei löydy itseltänikään koulutusta.

Olen 28-vuotias ja töitä tehnyt aina, tienaan melko vähän n. 2100e brutto, mutta työpaikka on varma.
En ole kertaakaan käynyt työhaastattelussa ja vain yhden työhakemuksen olen lähettänyt.
Väitän että tässä maassa saa ainakin heikommin palkattua työtä myös ilman koulutusta, jos sellaisen haluaa.

Mulle ihminen on niin paljon enemmän kuin joku koulutus.

 

Meilläkin molemmat on tohtoreita. Aika vaikea on kuvitella oloa miehen kanssa jolla ei mitään koulutusta, mutta enpä nyt kuitenkaan sano että olisi mahdottomuus.

 

Kelpuuttaisin jos olisi töissä.

Totta puhuakseni mielummin ottaisin kouluttamattoman kuin korkeasti koulutetun. Koska haluaisin miehen ns. samasta yhteiskuntaluokasta ja itsekään en ole korkeasti koulutettu. Olisi kauheaa jos miehenä olisi joku jonka suvussa kaikki olisivat akateemisia tms. Tuntisin itseni tyhmäksi ja sellaisena mua varmaan pidettäisiinkin.

 

en huolisi suurinta osaa palstalaisten miehistä koska kuulostavat olevan melkoisia häntäheikkejä ja loisia, mutta kouluttamattoman voisin huolia. koska siitä voi aina parantaa, toisin kuin teidän ukoistanne.

 

Yritin kerran seurustella kouluttamattoman miehen kanssa, mutta ei siitä mitään tullut... Miehellä oli ulkonäköä, rahaa, omaisuutta, varma työ yms. Mutta mistään käytännön asioita lennokkaammasta ei vaan voinut keskustella kun toinen ei ollut juuri kirjoja elämässään aukaissut. Se rupesi vähitellen tökkimään kun ensihuuma hävisi.

Tietenkin joku voi olla hyvinkin sivistynyt ilman koulujakin, mutta... harvemmin kuitenkaan on.

 

Eikö ole oikeasti väliä? Mä en ainakaan alkaisi tulottoman miehen vaimoksi.

Se ettei ole kummoinenkaan tulotaso ei tarkoita että hlö on täysin tuloton (paitsi palstan mustavalkoisissa keskusteluissa).

Entä mista sitä esim. opiskeluaikana tietää millainen tulotaso itse kullekin muodostuu?

Minulle tosiaan kelpaisi myös tuloton (mitä se edes on? Itse puhuisin ennemmin vähätuloisesta) mies, ja on kelvannutkin (vähätuloinen). Minusta koulutus ja sen tuoma maailmankuva on tärkeämpää kuin tulot. Mutta eikö ole hyvä, että mielipiteitä ja ns. kriteereitä on paljon.

 

Jännä lukea näitä, sillä omien kokemusten mukaan läheskään kaikki naiset eivät pidä arvokkaana korkeaa teoreettista osaamista miehellä, esim. humanistisella alalla lingvistiikkaa, historiaa tai filosofiaa taitavaa miestä. Tuntuu että meiltä vähän puuttuu teoreettisten intellektuellien arvostus.

 

Minä kelpuutin 20v kouluttamattoman miehen, mutta kappas, nyt se on suorittanut suomalaisittain ylimmän akateemisen tutkinnon. Mites tässä näin kävi

 

No harva vielä 20 vuotiaana on kovin koulutettu. Mutta silloinkin usein jo näkee aikooko tyyppi kouluttautua tai ei.

 

Kelpuuttaisin, mutta luulen, että olisi melko epätodennäköistä, että meidän maailmamme kohtaisivat. Itse asiassa seurustelin jo kerran tällaisen ihmisen kanssa ja lopulta suhde päättyi siihen kuinka erilaisia arvomme olivat.

Eli itse kouluttamattomuus ei olisi ongelma, mutta se, että ei arvosta koulutusta, ei ole yleissivistystä tai ei ole minkäänlaista kunnianhimoa, ne olisivat ongelmia.

 

Hyvin kelpaa.
Mies meni peruskoulun loppuessa kesätöihin ja jäikin sinne hommiin kunnes meni inttiin. Intissä ollessaan valmisteli hommia ja sieltä päästyään perusti oman firman. Pyöritti sitä reilu 30v asti ja myi (voitolla) pois. Sen jälkeen tehnyt saman alan hommia keikkatöinä.
Suunnittelee omaa yritystä nyt taas, mutta vasta noin 5 vuoden päähän, kun muksukin on isompi.

 

[QUOTE="mies";26411149]Jännä lukea näitä, sillä omien kokemusten mukaan läheskään kaikki naiset eivät pidä arvokkaana korkeaa teoreettista osaamista miehellä, esim. humanistisella alalla lingvistiikkaa, historiaa tai filosofiaa taitavaa miestä. Tuntuu että meiltä vähän puuttuu teoreettisten intellektuellien arvostus.[/QUOTE]

valtaosa naisista arvostaa käytännön taitoja, autoremonttia ja sen sellaista

korkeakoulututkinnon surittaneita pidetään huumorintajuttomina teoreetikkoina jotka eivät saa autoon pyyhkijän sulkia vaihdettua

 

[QUOTE="vieras";26411192]Eli itse kouluttamattomuus ei olisi ongelma, mutta se, että ei arvosta koulutusta, ei ole yleissivistystä tai ei ole minkäänlaista kunnianhimoa, ne olisivat ongelmia.[/QUOTE]

Olenkohan minä sitten kouluttautunut liikaa kun aion tohtoriksi...? Kun aina ei noista kouluttautuneen jutuistani pidetä vaikka vastapelurina olisi esim. AMK:n käynyt. Joudun esim. suht usein selitellä kuinka nyt näin ahkerasti olen opiskellut ja toinen alkaa heti verrata itseään minuun.

Ellen tulkitse väärin, jotkut naiset tuntuvat kokevan liiallisen määrätietoisuuden esim. kouluttautumisessa vähän pelottavana.

 

[QUOTE="mies";26411149]Jännä lukea näitä, sillä omien kokemusten mukaan läheskään kaikki naiset eivät pidä arvokkaana korkeaa teoreettista osaamista miehellä, esim. humanistisella alalla lingvistiikkaa, historiaa tai filosofiaa taitavaa miestä. Tuntuu että meiltä vähän puuttuu teoreettisten intellektuellien arvostus.[/QUOTE]

Olen törmännyt tähän ilmiöön vaan netissä. Kyllä tuolla oikeassa maailmassa tuntuu olevan vientiä ihan jopa niillä humanistimiehilläkin.

 

Parinvalinnassa yksi kaikkein parhaista valteista on raha -> miehen kyky elättää lapsensa. Se onko tämä raha tullut opintojen kautta vai jotenkin muuten ei ole niin merkittävää. Koulutus saattaa kertoa myös älykkyydestä, joka on älykkäille naisille yksi valintaa tukeva elementti.

Valitettavasti ihminen sotkee parinvalintaan myös muita kuin evolutiivis-biologisesti merkittäviä tekijöitä, kuten fiiliksen

 

[QUOTE="mies";26411270]Olenkohan minä sitten kouluttautunut liikaa kun aion tohtoriksi...? Kun aina ei noista kouluttautuneen jutuistani pidetä vaikka vastapelurina olisi esim. AMK:n käynyt. Joudun esim. suht usein selitellä kuinka nyt näin ahkerasti olen opiskellut ja toinen alkaa heti verrata itseään minuun.

Ellen tulkitse väärin, jotkut naiset tuntuvat kokevan liiallisen määrätietoisuuden esim. kouluttautumisessa vähän pelottavana.[/QUOTE]

Varmasti löytyy paljon näitäkin naisia, ehkä etenkin niistä, jotka eivät itse ole kouluttautuneet. Itse näen asian vain ihailtavana.