Miksi monen mielestä temperamentiltaan vilkas lapsi on aina huonosti kasvatettu ja kuriton?

Tuntuu että tämä on melko yleinen käsitys, varsinkin luonnostaan rauhallisten ja sävyisien lasten vanhemmilla.

Uskoisinpa että vilkkailla lapsilla useinmiten on kovempi kuri kuin rauhallisemmilla, kuten myös johdonmukaisempi kasvatus. Ja ihan siksi, että he tarvitsevat sitä.

Mutta vaikka olisi kuinka hyvä kasvatus, ei sillä lapsen perustemperamenttia muuteta, eikä välttämättä poisteta ei-toivottua käytöstä kokonaan. Kasvatus ei myöskään välttämättä saa vilkasta (varsinkaan leikki-ikäistä) lasta istumaan tuntia hiljaa paikallaan ellei ole jotain mielekästä tekemistä.

Vilkkaat lapset tarvitseva kurin ja johdonmukaisten sääntöjen lisäksi rutkasti läheisyyttä ja arvostusta vanhemmiltaan. Ellei kurin ja rakkauden suhde ole balanssissa keskenään, voi seurauksena olla melko helposti häiriökäytöstä, joka saattaa olla joko vanhempien tietämättömyyden tai välinpitämättömyyden seurausta.

Oikeanlainen kasvatus saa helposti vilkkaan lapsen suuntaamaan energiaansa häiriökäytöksen sijasta muihin asioihin, esim. harrastuksiin. Silti vilkkaus on ja pysyy, se ei vain enää hallitse negatiivisella tavalla, kuten saattaa helposti käydä jos eivät vanhemmat osaa oikealla tavalla tukea lapsensa henkistä kehitystä.

Mutta pelkkä vilkkaus ei mielestäni kerro vanhempien kasvatustaidoista vielä välttämättä yhtään mitään.

Mitä mieltä?

 

Yleensä syynä on tiedon puute.

 

Koska vilkas ei ole sama kuin huonotapainen ja kuriton! >/ huonotapainen ja kuriton on vaan huonotapainen ja kuriton, jota selitellään "vilkkaudella".

 

minä henk.koht. rakastan energisiä ja tempperamenttisia lapsia. hoidan lapsia työkseni ja vauhdikkaat lapset ovat mielestäni paljon helpompia kuin ns. helpot ja rauhalliset. johtunee omasta tempperamentistani. minulle ne hankalat lapset ovat "Helppoja" ja ne "helpot" lapset työläitä.

 

Mä sain tänään kuulla kaupunki reissulla, kun joku mies kommentoi mun puheliaasta ja touhukkaasta tytöstä, että ihana nähdä noin reipas lapsi... Itsellä juuri silloin oli olo, että olisi tuo muksu hetken hiljaa ja rauhottuisi. Tyttö kun on aikamoinen koheltaja jonka käytös voi monesti vaikuttaa huonolta. Joten olin ihan tyytyväinen, että joku piti sitä vain hyvänä asiana että neidillä oli virtaa toheltaa.

 

[QUOTE="vieras";26382369]Koska vilkas ei ole sama kuin huonotapainen ja kuriton! >/ huonotapainen ja kuriton on vaan huonotapainen ja kuriton, jota selitellään "vilkkaudella".[/QUOTE]

juuri tätä on usein, lapsi saa riekkua vaikka missä kun on niin "vilkas". Hyvinkasvatettu vilkas on rauhallisempi kuin huonosti kasvatettu rauhallinen. eli hyvällä kasvatuksella voi myös tasata luonne-eroja. Mutta ei silti vilkas jaksa kauaa istua paikallaan ja silloin onkin vanhemman paikka ohjata lasta niin ettei tule häiriötä. Näin usein tapahtuukin.

 

Munkin mielestä lapsi saa kyllä olla vilkas, mutta ei ilkeä eikä riehua hajottaen paikkoja/satuttaen muita. Vilkkaathan on ihania, mutta kuri pitää olla!

 

Yleensä syynä on tiedon puute.

Tämä on täysin totta. Minusta on ärsyttävää, että usein pelkkä vilkkaus julkisella paikalla saa ihmisissä aikaan päänpyörittelyä ja mulkoilua tms. Siis jos siis vilkkaus tulee esille tietty paikassa jossa se ei ole kenellekään häiriöksi, esim. leikkipuistossa, jos vaikka joku vilkkaampi tenava juoksee sata lasissa iloisena hihkuen tms. Tietty sen ymmärrän että mitään säntäilevää tenavaa kukaan ei jaksa katsella ja kuunnella esim. kirkossa, junassa, kaupassa tms. Ja vilkkaan lapsenkin pystyy kyllä (ainakin taaperoiän jo ohittaneen) opettamaan käyttäytymään iisimmin, ainakin vähän aikaa. Ja toki nyt ei kannata ilman ajanvietettä edes vilkkaampaa tapausta viedäkään esim.kirkkoon, se on suoranaista verenkaivuuta omasta nenästään. Pienen elohopeankaan ei tarvitse antaa olla muille häiriöksi.

 

Tuli tuossa mieleen sellainen asia, että jos oma lapsi on rauhallinen ja osaa käytttäytyä, niin tietenkin vanhemmat haluavat nähdä sen hyvän kasvatuksen tuloksena. Ja kun sitten joku lapsi on toisenlainen, niin tietenkin se laitetaan vanhempien huonon kasvatuksen piikkiin, jotta saadaan pönkitettyä sitä omaa erinomaisuutta kasvattajana.

 

minä henk.koht. rakastan energisiä ja tempperamenttisia lapsia. hoidan lapsia työkseni ja vauhdikkaat lapset ovat mielestäni paljon helpompia kuin ns. helpot ja rauhalliset. johtunee omasta tempperamentistani. minulle ne hankalat lapset ovat "Helppoja" ja ne "helpot" lapset työläitä.

Voi kun lapseni uudessa pk-ryhmässä olisi kaltaisesi "täti". =)

 

Tuli tuossa mieleen sellainen asia, että jos oma lapsi on rauhallinen ja osaa käytttäytyä, niin tietenkin vanhemmat haluavat nähdä sen hyvän kasvatuksen tuloksena. Ja kun sitten joku lapsi on toisenlainen, niin tietenkin se laitetaan vanhempien huonon kasvatuksen piikkiin, jotta saadaan pönkitettyä sitä omaa erinomaisuutta kasvattajana.

Nimenomaan!! Tähän olen törmännyt, ja tämä minua ärsyttää!!!

 

Tämä on täysin totta. Minusta on ärsyttävää, että usein pelkkä vilkkaus julkisella paikalla saa ihmisissä aikaan päänpyörittelyä ja mulkoilua tms. Siis jos siis vilkkaus tulee esille tietty paikassa jossa se ei ole kenellekään häiriöksi, esim. leikkipuistossa, jos vaikka joku vilkkaampi tenava juoksee sata lasissa iloisena hihkuen tms. Tietty sen ymmärrän että mitään säntäilevää tenavaa kukaan ei jaksa katsella ja kuunnella esim. kirkossa, junassa, kaupassa tms. Ja vilkkaan lapsenkin pystyy kyllä (ainakin taaperoiän jo ohittaneen) opettamaan käyttäytymään iisimmin, ainakin vähän aikaa. Ja toki nyt ei kannata ilman ajanvietettä edes vilkkaampaa tapausta viedäkään esim.kirkkoon, se on suoranaista verenkaivuuta omasta nenästään. Pienen elohopeankaan ei tarvitse antaa olla muille häiriöksi.

Anteeksi nyt vaan, mutta missäpäin maailmaa ihmiset muka pahastuu jos tenava juoksee iloisesti hihkuen sata lasissa leikkipuistossa? p-puhetta. On kumminkin aika paljon tullut noita puistoja kierrettyä..

Mistä mulkaisuja sitten voi tulla on se tenava joka tönii ja tuuppii muita, heittää hiekkaa ja hajottaa muiden hiekkakakkuja, äidin sössöttäessä vieressä että "kun se on niiiin vilkas..."

 

Kyllä niillä vilkkaalla ja kurittomalla on iso ero. Ymmärrettäväähän se on ettei pikkuvilaukselta eroa välttämättä näe, mutta pääasia ehkä että itse tietää kummasta on kyse, sekä ne jotka lapsen kanssa enemmän ovat tekemisissä

Tempperamenttierot huomaa erittäin hyvin kun on kaksi hyvin eriluonteista lasta. Esikoinen on suht rauhallinen, tosi herkkä lapsi. Kuopus taas todella vilkas rämäpää, pikkupojaksi luulisi kliseisen käytöksen perusteella. Aina tulossa pää edellä alas jostain ja joka paikkaan pitää juosta..

 

Tuli tuossa mieleen sellainen asia, että jos oma lapsi on rauhallinen ja osaa käytttäytyä, niin tietenkin vanhemmat haluavat nähdä sen hyvän kasvatuksen tuloksena. Ja kun sitten joku lapsi on toisenlainen, niin tietenkin se laitetaan vanhempien huonon kasvatuksen piikkiin, jotta saadaan pönkitettyä sitä omaa erinomaisuutta kasvattajana.

Jos oma lapsi on rauhallinen ja OSAA KÄYTTÄYTYÄ? mistäs ne käytöstavat tulee ellei kasvatuksesta, kysyn vaan. Vaikka olis temperamentiltaan rauhallisempi lapsi, niin ykskään niistä ei synny valmiina.

 

Meillä pojat ovat olleet ihan viiroja, Eemeleitä ja Ville Vallattomia. Molemmat. Tyttö on ollut paha sisuinen mutta tottelevainen...tottelee nuo pojatkin mutta varsinkin tämä nuorempi on kyllä aika tulinen kaveri...johtuukohan se sitten mieheni ja minun geeneistä...mene ja tiedä. Tavarat lentelee kotona ja isovekkakin saa mustelmia mennen tullen.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän saisi niin tehdä. Täällä on kova kuri ja koitetaan ohjata se raivo purkautumaan johonkin muuhun. Mutta pikku hiljaa toivottavasti alkaa näkyä valoa risukasaan

 

Miksi niin monen temperamentiltaan haastavan ja vilkkaan lapsen vanhempi tuntuu kuvittelevan, että lapsen luonne on syy olla kasvattamatta lasta kunnolla?

"Kun se nyt vaan on sellainen", on ihan liian yleinen selitys nykyisin.

Kaikki lapset tarvitsevat rajoja, rutiineja ja tietynlaista kuria myös - etenkin ne vilkkaat ja muuten haastavat lapset.

 

Miksi niin monen temperamentiltaan haastavan ja vilkkaan lapsen vanhempi tuntuu kuvittelevan, että lapsen luonne on syy olla kasvattamatta lasta kunnolla?

"Kun se nyt vaan on sellainen", on ihan liian yleinen selitys nykyisin.

Kaikki lapset tarvitsevat rajoja, rutiineja ja tietynlaista kuria myös - etenkin ne vilkkaat ja muuten haastavat lapset.

Niin ja näillä samoilla vanhemmilla on sitten tapana parjata muiden lapsia.... "niinkun toi sun nyt on niin rauhallinen ettei sitä edes tartte kasvattaa". Joopa joo. Ei vaan voida myöntää tai nähdä niitä omia virheitä tai vikoja.

 

Tuli tuossa mieleen sellainen asia, että jos oma lapsi on rauhallinen ja osaa käytttäytyä, niin tietenkin vanhemmat haluavat nähdä sen hyvän kasvatuksen tuloksena. Ja kun sitten joku lapsi on toisenlainen, niin tietenkin se laitetaan vanhempien huonon kasvatuksen piikkiin, jotta saadaan pönkitettyä sitä omaa erinomaisuutta kasvattajana.

Tai toisin:

jos lapsi on helppo, vanhempi ajattelee, että se johtuu hyvästä kasvatuksesta = oma ansio; jos taas lapsi on vilkas ja siksi kuriton, syy onkin vanhemman mielestä lapsessa, ei omissa kasvatustaidoissa.

 

Tai toisin:

jos lapsi on helppo, vanhempi ajattelee, että se johtuu hyvästä kasvatuksesta = oma ansio; jos taas lapsi on vilkas ja siksi kuriton, syy onkin vanhemman mielestä lapsessa, ei omissa kasvatustaidoissa.

Mutta luuletteko te oikeasti että se "helppo" lapsi ei tarvitse minkäänlaista kasvatusta?

Vilkkaus ei ole mikään negatiivinen asia, ja vilkas lapsi voi olla "helppo" kasvattaa. Vilkas lapsi on usein hyvin innokas ja etevä oppimaan asioita. Ei vilkas ole sama kuin pahansuopa tai jääräpää, jolle täytyy toistaa asiat tuhanteen kertaan.

 

[QUOTE="vieras";26382505]Anteeksi nyt vaan, mutta missäpäin maailmaa ihmiset muka pahastuu jos tenava juoksee iloisesti hihkuen sata lasissa leikkipuistossa? p-puhetta. On kumminkin aika paljon tullut noita puistoja kierrettyä..

Mistä mulkaisuja sitten voi tulla on se tenava joka tönii ja tuuppii muita, heittää hiekkaa ja hajottaa muiden hiekkakakkuja, äidin sössöttäessä vieressä että "kun se on niiiin vilkas..."[/QUOTE]

No, meilläpäin on ollut tuollaista, esim. viime kesänä kun olin hoitovapaalla, ja oltiin leikkipuistossa päivittäin. Oli äitejä joiden lapset istuivat tunnin paikallaan hiekkalaatikolla. Ja minun lapseni oli tämä viipottaja, tuli niitä pitkiä katseita kyllä...

 

oho, tuli vahingossa tuo lainaus "valon pisara".

 

Pitäis osata nähdä vivahde-eroja lapsissa. Vilkaskin lapsi voi olla herkkä ja tottelevainen, vaikka koheltaa ja mennä touhottaa, ja päällepäin rauhallinen lapsi omapäinen ja uppiniskainen vanhempien pyynnöille. Näin esim meillä.

 

No, meilläpäin on ollut tuollaista, esim. viime kesänä kun olin hoitovapaalla, ja oltiin leikkipuistossa päivittäin. Oli äitejä joiden lapset istuivat tunnin paikallaan hiekkalaatikolla. Ja minun lapseni oli tämä viipottaja, tuli niitä pitkiä katseita kyllä...

Tai sitten kuvittelet vaan. Tai ehkä niiden juomavedessä oli jotain outoa, koska en ole koskaan tavannut montaa äitiä ja niiden lapsia, jotka kaikki istuisi tunnin paikallaan hiekkalaatikolla.

 

[QUOTE="vieras";26382639]Mutta luuletteko te oikeasti että se "helppo" lapsi ei tarvitse minkäänlaista kasvatusta?
[/QUOTE]


En tosiaankaan luule.

Mutta totuus on, että toisissa lapsissa on enemmän kasvatettavaa kuin toisissa.

 

Pitäis osata nähdä vivahde-eroja lapsissa. Vilkaskin lapsi voi olla herkkä ja tottelevainen, vaikka koheltaa ja mennä touhottaa, ja päällepäin rauhallinen lapsi omapäinen ja uppiniskainen vanhempien pyynnöille. Näin esim meillä.

Nimenomaan.